Minusta tuntuu että sinun on vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan. Ehkä se johtuu siitä ettet voi itse hyvin. Mutta sinun on itse otettava vastuu sekä tekemättömistä teoistasin että tekemistäsi teoista. Sinulla oli hyvin monia tilaisuuksia avata suusi, sanomalla vain yhden sanan HEI, sinulle olisi vastattu hei ja sen jälkeen olisit voinut kysyä, voidaanko joskus jutella? Olisit saanut myöntävän vastauksen. Mutta se olit sinä joka valitsit sen tien ettet sanonut sanaakaan. Koska minulla oli takana vaikeat kokemukset avioliitossani, juuri tyyppisesi miehen kanssa, joka ei osannut puhua, eikä keskustella parisuhteeseen liittyvistä ongelmista, se ettet sinäkään saanut sanaakaan sanotuksi, eikä kyse todellakaan ollut lyhyestä ajasta. Siksi reilut viisi vuotta sitten minua alkoi todella ahdistaa hiljaisuutesi, koska se muistutti samanlaista hyvin kauan kokemaani kaltoinkohtelua, minulle rakkaalta ihmiseltä, lasteni isältä. Siksi minun on mahdotonta olla tekemisissä samanlaisen ihmisen kanssa kuin lasteni isä oli. En jaksa enää pudota kenenkään kanssa ja siksi suojelen itseäni sellaisilta kokemuksilta, joissa kokisin jääväni taas sellaiseen tilaan, mitä jouduin kokemaan kauan kestäneessä parisuhteessani!
Tietylle henkilölle
Anonyymi-ap
1295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaiken kaikkiaan voin nyt hyvin huonosti, enkä jaksa tutustua keneenkään. Saattaa myös olla niin, etten enää koskaan koe tarvetta tutustua keneenkään edes ystävänä. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan että tee niin tai näin, tai noin. Vain minä itse tiedän miten minä voin, mitä minä jaksan ja mitä minä elämältäni haluan! Ihan jokaisen ihmisen elämää on syytä kunnioittaa ihan sellaisenaan kuin he haluavat elämänsä olla ja elää! Siihen ei muilla ole mitään sanottavaa! Ehkä käy niin että, löydän, tai haluan löytää uuden ystävän vasta kymmenen vuoden päästä, tai sitten en koskaan enää.