Rehellisyys on

elämässä yksi tärkeimmistä asioista ja minä olen rehellinen kertoessani, etten voi edes ajatella olevani tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, jolla myös on suuria ongelmia kommunikoinnissa! Pelkästään ajatuksen tasolla ajateltuna se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta. Aina kun takana on vaikeita elämänkokemuksia, ei haluta enää kokea mitään vastaavaa. Minusta se on inhimillistä ja se takaa sen, ettei tarvitse enää joutua yhtä rankkoihin kokemuksiin, kuin mitä on aikaisemmin joutunut kokemaan. Ylipäätään minulla ei ole ollut pakottavaa tarvetta löytää yhtään uutta ystävää ja monet rankat vuodet ovat vahvistaneet sitä tunnetta. Se miten projekti toteutettiin oli kuin viimeinen piste, sille että yksin on parasta olla niin kauan kuin jaksaminen on vähissä! En ole kokenut hyviä tunteita moneen vuoteen, pääasiassa stressiä ja ahdistusta ja jo siitä voi kuka tahansa päätellä, että projekti on tullut tiensä päähän ja omasta mielestä se tuli siihen jo monta vuotta sitten! Koska viimeisten vuosien aikana sen vaikutukset ovat olleet pelkästään negatiivisia! Eihän mitään hoitoakaan jatketa, onpa kyse psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, jos se ei saa mitään hyvää aikaan.