Kunpa joku jaksaisi vastata mulle, kun tuntuu ettei jaksa kaikkea itse kantaa.
Sain eilen epäilyksilleni vahvistuksen.. mun 12-v siskoa kiusataan. Sillä on netissä kuvia kuten monilla sen ikätovereillakin. Niitä saa muut kommentoida, eikä siinä mitään... mutta muiden kommentit (tavallisennäköiselle, mutta muutenkin hyljeksitylle) siskolleni ovat törkeitä, haukutaan horoksi sun muuksi.
Siskon elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, tää oli jotenki viimeinen niitti. Ne kakarat vaan innostuu kun mä viestitin niille, että tollanen ei oo hyväksyttävää.
Asun suht kaukana siskostani, mutta suunnitelmana olis mennä noiden haukkujien vanhempien juttusille, niiden sanomiset printattuina. Mitä se vaan voi auttaa, kun uskon kiusaamisen olevan koulussa ja esim. leireillä ja harrastuksissa arkipäivää, sisko ei vaan ole juoruilija ja valittaja. Jos netissä viititään haukkua tuolla lailla, porukalla samaa ihmistä, en ole niin sinisilmäinen että kuvittelisin sen loppuvan kun kasvotusten nähdään.
Äitini asenne kiusaamiseen on sellainen, että ei tarvitse välittää mitä muut sanoo. Mutta minä en tätä niele, että lapset huorittelee toisiansa! Eikä omatunto soimaa, vaan mua aletaan haukkua kun meen mainitsemaan asiasta. Jos lapsi on saanu kasvaa ilman omaatuntoa, mitä niille vanhemmillekaan hyödyttää sanoa? Tosin oon valmis viemään tämän asian vaikka poliisille (kunnianloukkaus..), jos koulustakaan ei sais apua tuohon. Pelkään siskon tulevan itsetuhoiseksi (tai siis olevan jo).
En mä oikeesti tiedä onko mulla "oikeutta" tehä asialle mitään. Ei jaksaisi enää yhtään! Kun siis muutenkin sisko on elämässään saanut kärsiä, se on tottunut olemaan alistettu. Mulla on pieni vauva itellä, en siksikään jaksaisi lähteä selvittämään noita asioita. Mutta kun siskoani rakastan ja huoli on suunnaton sen jaksamisesta.
Mikä on oikein ja mikä väärin nykyään.. eikö lapset enää tiedä? Pitääkö opettaa itsepuolustusta ja olemaan kovempi kuin muut? Kiusaaminen on vaan sellanen joukossa tehtävä juttu, miten yksi pieni lapsi yksin puolustautuu, helvetti sentään!
Mitä mä oikeesti teen?
Sain eilen epäilyksilleni vahvistuksen.. mun 12-v siskoa kiusataan. Sillä on netissä kuvia kuten monilla sen ikätovereillakin. Niitä saa muut kommentoida, eikä siinä mitään... mutta muiden kommentit (tavallisennäköiselle, mutta muutenkin hyljeksitylle) siskolleni ovat törkeitä, haukutaan horoksi sun muuksi.
Siskon elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, tää oli jotenki viimeinen niitti. Ne kakarat vaan innostuu kun mä viestitin niille, että tollanen ei oo hyväksyttävää.
Asun suht kaukana siskostani, mutta suunnitelmana olis mennä noiden haukkujien vanhempien juttusille, niiden sanomiset printattuina. Mitä se vaan voi auttaa, kun uskon kiusaamisen olevan koulussa ja esim. leireillä ja harrastuksissa arkipäivää, sisko ei vaan ole juoruilija ja valittaja. Jos netissä viititään haukkua tuolla lailla, porukalla samaa ihmistä, en ole niin sinisilmäinen että kuvittelisin sen loppuvan kun kasvotusten nähdään.
Äitini asenne kiusaamiseen on sellainen, että ei tarvitse välittää mitä muut sanoo. Mutta minä en tätä niele, että lapset huorittelee toisiansa! Eikä omatunto soimaa, vaan mua aletaan haukkua kun meen mainitsemaan asiasta. Jos lapsi on saanu kasvaa ilman omaatuntoa, mitä niille vanhemmillekaan hyödyttää sanoa? Tosin oon valmis viemään tämän asian vaikka poliisille (kunnianloukkaus..), jos koulustakaan ei sais apua tuohon. Pelkään siskon tulevan itsetuhoiseksi (tai siis olevan jo).
En mä oikeesti tiedä onko mulla "oikeutta" tehä asialle mitään. Ei jaksaisi enää yhtään! Kun siis muutenkin sisko on elämässään saanut kärsiä, se on tottunut olemaan alistettu. Mulla on pieni vauva itellä, en siksikään jaksaisi lähteä selvittämään noita asioita. Mutta kun siskoani rakastan ja huoli on suunnaton sen jaksamisesta.
Mikä on oikein ja mikä väärin nykyään.. eikö lapset enää tiedä? Pitääkö opettaa itsepuolustusta ja olemaan kovempi kuin muut? Kiusaaminen on vaan sellanen joukossa tehtävä juttu, miten yksi pieni lapsi yksin puolustautuu, helvetti sentään!
Mitä mä oikeesti teen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olit aikomassakin. Ja sitten liuskojen kanssa visiitti ipanoiden kotiin. Ja syksyllä kouluun. Eiköhän ala mennä suu soukemmalle. Kunnianloukkaus on kunnianloukkaus netissäkin.
Hyvä, kun jaksat kantaa sisarestasi huolta. Hyvää kesää Teille molemmille!
Olen samaa mieltä, että vie vaan todisteet kiusaajien vanhemmille! Uskoisin kyllä, että muutos tulee! Pitää myös muistaa, että näillä kiusaajillakin on syynsä, usein syy löytyy kotoa.. Eli vanhemmatkin voi olla mitä on.. Ongelmia, jotka heijastuvat lapsiin ja nämä sitten kasaavat ongelmansa ns. "helppoon kohteeseen".
Tuli mieleen vielä, että olet tainnut aika hiljattain vauvasi synnyttää..? Tunteesi ovat ehkä hiukan pinnassa, yritä saada vähän etäisyyttä tähän murheeseen ja toimia vähemmän tunnetasolla siskosi asioiden suhteen. Siten varmasti saat vanhemmatkin paremmin tajuamaan asian laidan.
Voimia!
Kokemuksesta tiedän myös, että ainoa tehokkaampi keino vaikuttaa on yhteyden otto vanhempiin, toisaalta siskosi on jo sen ikäinen, että sekin asia voisi pahentaa tilannetta entisestään ja kiusaaminen jatkuu edelleen.
Asuin nuorena paikkakunnalla missä minua kiusattiin ja jätettiin aina ulkopuolelle porukasta koulussa ja ehkä muutenkin. Mutta kun muutettiin toiselle, pienemmälle paikkakunnalle ollessani 15 vuotias, ei minua kiusattu lainkaan sillä tavalla enää, ehkä lukiossa oli joku tyttö joka 'jotakin kiusaa minusta haki'.
Viimeinen keino on olosuhteiden muutos kuten muutto, toisaalta vanhempanne tässä tilanteessa eivät varmaan korviaan lotkauta, vaikka tuollaiset haukkumiset muistaa lopun sen ikäänsä. Kokemuksesta tiedän.
Sanot vanhemmillesi ja siskollesi, että siskon kuvat äkkiä pois netistä! Tuo koko galleria-systeemi on ihan sairas keksintö, eivätkä minun lapseni takuulla laita sinne kuviaan.
ja toiseksi sanot että yhteys kuraattoriin tai terkkariin, tilannetta on alettava purkamaan, kiusaamisella voi olla vakavia seurauksia.
Minä olin se yksinäinen. Minua nipisteltiin,tuupittiin,en kuulunut mihinkään porukkaan,minulle huudeltiin ym. myös koulu-ajan ulkopuolella.
Kun pääsin ylä-asteelta,ja menin ammattikouluun,sain vihdoinkin ystäviä ja uskalsin olla oma itseni.
Kiusattuna minulla oli suunnitelmia itsemurhan varalle ym.
Kamalaa tässä on se, että minä osallistuin 17-vuitiaan yhden tuntemattoman tytön hakkaamiseen, olen lyönyt poikaystäviäni, potkin aikuisempana koiraamme,heitin sen seinään...aivan kamalaa.
Epäilen tämän kaiken johtuvan kiusaamisesta. Jos ei ole joutunut kiusatuksi,ei voi tietää, millaista se on. Pojat tekevät sitä fyysisesti: puristelevat tissejä,minut jätettiin kahden pulpetin väliin puristuksiin-meinasi henki loppua kunnes opettaja tuli paikalle. Olin mustelmilla,kun luokkakaveri(tyttö) nipisteli minua. Kukaan ei istunut viereeni ym.ym.
Olen aina ollut nätti(kauniiksikin kehuttu),mutta jos on kerran päätetty, että kiusataan,niin ei siinä ulkonäöt auta!!!
Koko ylä-aste oli helvettiä minulle!!! Ja kukaan ei tehnyt mitään!!