Mitä hyvä ihmissuhde antaa ?

Hyvä ihmissuhde on muutakin kuin parisuhde. Se on justiinsa nimensä mukainen - ihmissuhde.

Pitkä parisuhteeni exän kanssa antoi minulle vapauden olla oma itseni. Mutta hinta oli kova.
Minulla on tapana olla hyvin ankara itselleni ja vaadin itseltäni paljon ja exä käytti hyväkseen tätä piirrettäni. Eli parisuhteeni oli sekä hyvä, että huono samanaikaisesti.

Olin parisuhteessa exään liian pitkään ja olisin voinut erota aiemminkin, sillä suhde oli enintään tyydyttävä. Ja vika ei tosiaan ollut vain exän.

Jäin suhteeseen pitkälti siksi, että minua tarvittiin. Siis oikeasti, ei ollut mikään luulo. Ja kuitenkin myös oli kyse tottumuksesta. Sekä siitä, että tulevaisuus pelotti.

Sit sattui sattumusten summa, ja ymmärsin pienellä avustuksella, että nyt tuo suhde on tullut tiensä päähän. Ja erosin parisuhteesta, mutta en perheestä.

Nykyään olen hyvin tyydyttävässä ihmissuhteessa. Emme seurustele, emme ole parisuhteessa mutta kuitenkin olemme. Jo neljättä vuotta.

Tämä nykyinen suhde, tyydyttää ne tarpeet joita minulla on parisuhteeseen, mutta ilman parisuhteen velvoitteita ja rasitteita.
Pahin rasite parisuhteelle on itse asiassa minä itse. Tunnistan tämän itsestäni ja siksi en ala parisuhteeseen.

Olen nykyään onnellinen. Se riittää minulle. Vaikka en ome parisuhdekelpoinen, minulla on kaikki asiat järjestynyt parhain päin.

No tällä hetkellä parisuhde antaa luvan olla mitä oon. Se on tosi paljon ja merkittävää, kun mietin taakse päin elämääni. Ei tällaista ole ennen ollut mahdollista olla. Olen myös itse ihmisenä saanut luonteeseeni lujuutta olla mitä oon, viis veisaamstta mitä muut siitä ajattelevat. Enhän silti aiheuta olemalla mitä oon muuta pahaa kuin arvostelua.

Sekin tulee lähinnä niiltä jotka ovat itse feikkien feikkejä ja näyttelee elämänsä ja itsensä. Hukassa olevilta.

Huonoa tässä on se, etten oikeastaan tarvitse ketään elämääni ja kumppanini on omalla käytöksellään ajanut minua siihen suuntaan tajuamattaan. Loistamalla poissaolollaan, johon oon niin tottunut etten meinaa enää osata kaivata häntä mihinkään. No kaveriksi. Mutta noin muuten, en juuri huomaa enää poissaoloaan.

Oli aika kun tarvin häntä, ikävöin, mutta olen mennyt niistä yli ja ohi. En järkyttyisi vaikka sanoisi eroavansa. Kertoo sekin jotain. Välitän hänestä ja arki rullaa jokseenkin ok.

Mitä nyt kaivataan erilaisia asioita ja mölistään niistä joskus. Lasten kannalta viisainta silti pitää yhtä, kun ei sekään meillä toimisi näin hyvin, että oltaisi eri osoitteissa. Mies loittonisi äkkiä omiin maailmoihinsa ja lapset saisi mitä hän sattuu viittimään ja jaksamaan.

Joten mä toimin samalla lastenkin puolesta takuuna, että isi on saatavilla.

Entinen Eivori

Kuten Pirppis tuossa mainitsi, niin ihmissuhteita on muitakin kuin parisuhde. Periaatteessa hyvä parisuhde on minulle hyvin samanlainen kuin hyvä ihmissuhde yleensäkin, mutta on siinä tietenkin erojakin. Itselleni esimerkiksi seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu vain jonkinmuotoiseen parisuhteeseen, mutta parisuhteet ovat toki monimuotoisia, eli se ei välttämättä kerro yhtään mitään.

Mulle hyvä ja toimiva parisuhde on läheisyydessä samalla tasolla kuin lähimmät perhesuhteeni. Siihen kuuluu se, että toista rakastaa, vaikka hän on välillä ihan hiivatin rasittava (jokainen on). Siihen kuuluu vapaus olla toisinaan myös se oma rasittava itsensä ja tietenkin myös oma ihana itsensä. Hyvässä parisuhteessa pitää voida puhua myös raskaista ja vaikeista asioista ja saada tukea, jos sitä tarvitsee. Siihen kuuluu myös lupa olla puhumatta ja jakamatta, jollei halua. Tämä pitää kuitenkin ilmaista asiallisesti ja toista kunnioittaen. Hyvään parisuhteeseen kuuluu kunnioitus ja toisen hyvä kohtelu. Riitoja on ja tulee olemaan, mutta silti kunnioitus ja hyvä kohtelu tulee olla päällimmäisenä olemassa. Hyvässä parisuhteessa (tai ihmissuhteessa) yhdessä on hyvä olla ja helppo olla, mutta se tarkoita, että yhdessä pitäisi olla 24/7/365. Hyvässä parisuhteessa mahdolliseen yhteiseen kotiin on hyvä tulla, turvallinen tunne tulla, rauhallinen tunne tulla. Hyvässä parisuhteessa molemmilla on vapaus, mutta molemmat haluavat itse ja täysin vapaaehtoisesti olla yhdessä. Itse en kannata avioliittoa enkä sitä, että vaikkapa taloudet sidotaan kovin tiukasti yhteen. Silloin parisuhteesta katoaa osa vapaaehtoisuudesta ja siihen tulee toisesta riippuvuuden piirteitä ja minä en pidä siitä tunteesta.

Minulle hyvä parisuhde on tavallaan hyvän ystävyyssuhteen ja perhesuhteen yhdistelmä, lisättynä suhteen seksuaalisella puolella. Moni kokee "sisarussuhteeksi" muuttuneen parisuhteen huonona juttuna ja toki se olisi sitä minullekin silloin, jos suhteesta katoaa kokonaan seksuaalinen kanssakäyminen. Itse kuitenkin koen sen hyväksi, jos se yhteinen side on niin vahvalla tasolla kuin hyvä sisarussuhde on. Tai no itselläni on sisaruksiini hyvin vahva side. He ovat "minun omiani", joista pidetään tarvittaessa huoli ja mulle se on molemminpuolisena hyvä tunne. Voimme olla yhteydessä vaikka vain pari kertaa vuodessa, mutta jos tulee hätä, niin aina saa ottaa yhteyttä. Hyvä ystävyyssuhde voi olla hyvin samankaltainen suhde.

Hyvä ihmissuhde on mulle kuin kuminauha, etäisyys voi kasvaa ja välillä ollaan kaukanakin, mutta se side ei silti katkea. Myös hyvän parisuhteen pitää mielestäni tarvittaessa kestää etäisyys. Jos toinen alkaa heti kaivata, että tässä pitäisi nyt olla lähellä joku, niin hän ei ole mulle sopiva kumppani. Läheisriippuvuus ei ole mun juttuni.

Olen aikanaan jatkanut suhdetta, jonka koin huonoksi, lojaalisuudesta ja periaatteesta. Kun kerran siihen ryhdyin, niin en voinut vain antaa periksi. Se vaati paljon aivojumppaa oman itseni kanssa, että tajusin periksiantamisen olevan oikea teko siinä tilanteessa. Mulle ei ole ongelma pysyä lojaalina ja uskollisena, vaan olen noita pikemmin liiankin kanssa, omaa etuanikin vastaan.

No sanotaan vielä kerran, että kokematon, vaikka sata kertaa sen tänne kirjoittanut. Mutta en viittä odotusta nyt mitenkään osaa kirjoittaa. Enemmänhän siinä toivoisi sellasta tasapainoa. Toistensa tukemista. Ettei käy niin kuin tähti ja musta aukko, eli toinen imee kaiken energian. Yksin elämisessä on taas se huono puoli, että se on jatkuvaa suorittamista, eteen päin puskemista. Sekin vie energiat.

Halusin perheen, taloudellinen turva (johon itse myös hyvinkin kannoin korteni kekoon) merkitsi aika paljon, se että on kunnon koti ja lapsille antaa mitä tarvitsevat ja itsellekin. Koin että oli kaikki, kunnes kumppani alkoi pettämään. Yritin korjata pari vuotta, en osannut, lähdin. En vieläkään ymmärrä, mikä minusta puuttui, mutta hyvin selvisimme molemmat joten loppu hyvin.

Tulikin jo tuo taloudellinen turva ja lapsille ja itselle hyvä paikka asua. Nopeammin saavuttaa kaikki taloudelliset tarpeet kun on kaksi tienaamassa. Samat arvot ja tavoitteet pitää olla, toisen kunnioitus, rakkauskin tai ainakin tykkääminen. Halu tehdä toiselle hyvää, ei kilpailla eikä tuomita.

Parisuhde oli hyvä aika pitkään, sitten mureni pala palalta. Jonkun aikaa voi yrittää korjata, pistin aika paljon peliin sen hyväksi, mutta epäonnistuin. En pysty jatkamaan huonossa suhteessa eikä se lastenkaan suhteen kannata. Toinen parisuhde oli hyvä mutta kumppani menehtyi aika nuorena.

En ole huono parisuhteen suhteen enkä kokematonkaan. Nyt arvostan yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja yhteistä tekemistä. En halua lapsia enää. Tärkeitä ovat luottamus, hyväksyntä, vapaus tavata tai olla tapaamatta, joitakin samoja arvoja, ei kaikki, esim. puolue ja uskonto voi olla eri tai uskonnottomuus.

Ovat omia kokemuksia.

Hyvä ihmissuhde antaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, oppia toisesta ja itsestään.
Vilma

Hyvä suhde on intohimoista seksiä, halauksia, huomioonottamista, huolenpitoa, yhdessä nauramista, tavoitteita ja yhdessä eteenpäin pyrkimistä.

Intohimoinen suudelma kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Se joko toimii tai ei.

Pääpiirteittäin LÄHEISYYS vittuako sitä on parisuhteessa kun yksin on helpompi olla yksin kun parisuhteessa yksin

No en lähtisi määrittelemään tarkkaan, mitä se antaisi, koska jokainen parisuhde on omansa..uniikki.

Mutta lähtökohtaisesti kuten mitkä tahaansa suhteet, niin enempi antais, kun ottais. Sit se toimii...

Ja tietysti se, että se on toisellekin hyvä.

Ja kruununa päälle. Se toimii sulavasti, ilman erikoisempia veivailuja.

Onnellisuus parisuhteessa on kaiken jakaminen. Niin hyväm kuin huonon.

En ole suhteessa, jos se tuntuu väätälle, eikä toimi ja tökkii. Oon jo ollut sellaisessa suhteessa, mikä teki minusta erilaisen ihmisen mikä olen, joten ei kiitos.

Kuunteleminen, kohtaaminen, kunnioittaminen.

Ei mulla ole asioita eriteltäviksi tai ehkä olisi, jos jaksaisi oikein hiuksia halkoa. Kaiken ytimessä on se, että toinen on oman elämän paras ystävä, mielestäni se kyllä kattaa kaiken sen mikä suhteessa on hyvää ja kaiken sen minkä se antaa.

Enkä mä oikein näe pointtia ryhtyä vakavaan suhteeseen, ellei kokemus ole edellä kuvattu, paras ystävä. Toki siinä on aina se riskinsä, kuten jokaisessa parisuhteessa, että lopussa ei enää ole muuta kuin ystävyyssuhde, mutta on siellä alla jossain se "oman elämän paraskin", se pitäisi jotenkin onnistua löytämään sieltä kaiken alta uudelleen, muistaa miksi se toinen tuli joskus valittua ja miksi itse tuli joskus valituksi. Ehkä etenkin juuri jälkimmäinen, jotta voi toiselle kertoa sen, että se sama tyyppi on edelleen olemassa, tarjota kätensä puolimatkassa, ennen kuin kaikki päättyy.

Mitä hyvä parisuhde antaa... Ei mulla ole tähänkään erittelyjä, mutta asiaa voi kukin kysyä itseltään siten, että "mitä oman elämän paras ystävyys antaa?". Se on pitkälti siinä, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Ja siis kokemusta on useammista suhteista, muutamasta pitkästä ja muutamasta lyhyemmästä.

Se on perusta, pohja mille rakennetaan. Täydellistä ei ole mutta paras mahdollinen on löydettävissä

Elämässä on varmaan kaksi eri tilannetta joka johtaa parisuhteissa eroon.

Ensin vaihe missä etsii toista ihmistä jakamaan ja rakentamaan elämäänsä, treffailee aikansa, kunnes voi pettyä ja erota. Oikean ihmisen löytämisessä voi olla haasteita.

Toinen kriisi tulee myöhemmin, on mielestään löytänyt sopivan kumppanin jonka kanssa rakentaa kuvitettua onnellisuutta. Ostetaan omakotitalo, uusi auto, tulee lapsia ja on käytössä suvun jättämä kesämökki.
Kun lähes kaikki onnellisuusmittarin asiat ovat kunnossa, voi huomata ettei se kuvitelma toteutuessaan tunnukaan enää miltään. Voi tulla kriisejä ja eroja.

Loppujen lopuksi hyvä suhde antaa sisäisen rauhan henkiselle kasvulle, tasapainon omille sisäisille tarpeille molemmin puolin.

AV

Huh miten hyviä ja asiallisia vastauksia oli ketjuun tullut. Monta vastausta, jotka saavat omaan ajatteluun värejä ja pistävät pohtimaan. Olen hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa, siis on helpohko vastata. Vain hyvien asioiden laittaminen järjestykseen tai se mitä hyviä asioita nostaa ylös haastaa. Olen ja haluan olla lojaali ja uskollinen, siitä ei ole mitään epävarmuutta.

Enkä tärkein on sama aaltopituus ja henkinen yhteys, asioista keskustelu, avoimuus ja pohtiminen. Puhumme ilmiöistä, jonkin verran politiikasta, kummankin päivän tapahtumista, tunteista, arvoista, , läheisyyden kaipuusta (kun ollaan etänä), haaveista, elämästä, menneestä elämästä,

Henkisen yhteyden jälkeen tulee kakkosena ja kolmonsena fyysisen läheisyys ja keskinäinen intohimo, Kumpikin nauttii läheisyydestä ja rakkauselämä on aktiivista, hyvin kaunista, intiimiå ja läsnäolevaa.

Neljås asia on se, että saa tuntea voimallista rakkautta, saa osoittaa sitä ja myös sama tunne tuntuu takaisin päin,
Viiden valintani on, että kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on, arvostaa ja kunniottaa toisiaan. Bonuksena sanosin, että on turvallinen ja luottavainen olo, eikä mikään asia epäilytä ja toinen on hyvin helppo nähdä vierellä pitkällä tähtäimellä. t. Cit

Vapaus olla sellainen kuin on, sama taajuus, kunnioitus, arvostus, erityinen ystävyys. Eiköhän ne tärkeimmät ole siinä.

- Sheena