Yksinäisyyden vähentäminen ei ole omasta tahdosta kiinni

Lieskan lehdessä heppu kirjoittaa kolumnissa, että yksinäisyyden vähentämiseen on olemassa aina keinoja ja pitää vaan tarttua niihin. Olen kyllä eri mieltä. Sosiaalinen media on ainakin yhteisöllisyyden kannalta ihan vihoviimeinen paikka, kun kaikki tuijottaa ruutua ja ovat yhdessä yksin. Siinä ei auta jos joku lataa videon konsertista someen eikä se tuo mitään yhteisöllisyyttä. Yksinäistä v****ttaa vaan kun ei itse pääse mihinkään ja masentaa kun toisilla elämä on kiiltokuvamaisen ihanaa.

Oman kotijoukkueen kannustaminen tai kulttuuritapahtumat eivät vähennä myöskään yksinäisyyttä millään tavalla. Yksinäinen on sielläkin yksin. Kolmannen sektorin ja kirkon ryhmät eivät nekään välttämättä poista yksinäisyyttä jos siellä on valmis porukka jotka vain juoruaa keskenään ja uusia ihmisiä ei enää oteta joukkoon. Siinä tosi yksinäinen huomaa kohta että hän on täälläkin yksinäinen ja jää ryhmästä pois.

Nii jotta yksinäisyyden poistaminen ei ole omasta tahdosta kiinni, koska jos olisi niin yksinäisiä ihmisiäkään ei enää olisi. Lieksassa on yhteisöllisyyttä mutta vain niille jotka on jo hyväksytty yhteisöllisen yhteisön jäseneksi, ei välttämättä yksinäisille. Oikeasti yksinäiselle ei ryhmässä kukaan puhu.