Kiitokset Yle: lle hyvästä artikkelista " älä ahmi herkkuja, lopeta pelleilyyn-liittyen"

YLE totuuden kertoo.... Kuka täysjärkinen enää uskoo yleen? Täyttä woketusta ja muuta shaissea...

Tälläkin keskustelupalstalla on tuotu esille keskustelunaiheessa esitettyjä asioita. Mm. epäasiallista kohtelusta. Tämä näkyy etenkin siinä, että potilasta ja hänen sanomiaan asioita ei uskota vastaaottotilanteissa, esim. päivystyksessä, eikä edes välttämättä psykiatrisissa sairaaloissakaan. Etenkin, jos potilaalla on aiempaa sairaushistoriaa, tai tietty diagnoosi.

Potilaiden haittavaikutuksista raportoimista ei uskota, tai niitä ignoorataan. Oireita aiheuttavia asioita ei käsitellä, tai tarkastella. Olosuhteita, joissa yksilö elää, tai hänen nykyistäkään elämäntilannetta ei kartoiteta. Hoito on aivan liian kapea-alaista.

Koska lääketieteessä ja sairaaloiden hoitokulttuurissa pohjataan aika paljon hierarkiaa, potilaat ovat siellä heikoimmassa ja huonoimmassa asemassa. Tämä näkyy niin ihmisoikeuksissa, kuin siinä, miten potilaan omat esittämät mielipiteet otetaan huomioon ja sairaaloiden toimintatavoissa. Sitä en tiedä, millä tavalla sitä perustellaan.

Monella on elämässään erilaisia vaikeuksia. On ulkopuolelle jäämisen tunteita, yksinäisyyttä, kiusaamista, syrjäytymistä, sosioekonomista puutetta. Stressi ja yhteiskunnan ja oman yhteisön/ yksilön itsensä asettamat paineet aiheuttavat monille stressiä, ahdistuneisuutta ja masennustakin. Moni sinnittelee pitkään pahan olonsa kanssa. Ja moni on esim. hoitoon hakeutuessaan ns. heikoimmillaan, tai haavoittuneisimmillaan. Siksi niissä vastaanottotilanteissa asiallinen ja ystävällinen kohtaaminen on vieläkin tärkeämpää.

Empatia ja välittäminen on kärsinyt viime vuosikymmeninä ilmeisen ja merkittävän inflaation yhteiskunnassa ja keskuudessamme. Silti juuri niillä ja välittävällä asenteella on kaikista eniten arvoa ja merkitystä. Etenkin, kun on kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä.

Edelliseen pieni lisäys: viimeisinä vuosikymmeninä arvot ja toisten ihmisten kohtelu yleisestikin ovat muuttuneet ja koventuneet. Ei saa romahtaa, ei saa olla heikko, ei saa näyttää tunteita, eikä etenkään, jos elämä potkii päähän. Pitäisi aina pärjätä yksin. Heikkoutta ei saa näyttää.

Etenkin sitä välittämistä ja empatiaa toivoisi, tai kuvittelisi löytyvän hoitoalalla olevilta. Aina ei ole näin tapahtunut. Ylen artikkelin tuomia asioita on tapahtunut jo useamman vuosikymmenen ajan, erilaisissa terveydenhuollon yksiköissä. Nämä ovat niitä vähemmän esille tuotuja, ja ilmeisen kiusallisia, mutta oikeasti tapahtuneita asioita. Kupittaan, tai Auroran sairaalan potilaisiin kohdistetut ihmisoikeusrikkomukset, tai epäasiallinen ja huono kohtelua eivät ole ainoita esimerkkitapauksia. Lievempiä tapauksia on muuallakin ja paljon, Todellisia lukuja, koska galluppejakaan ei niistä tehdä. Gallupit on tehty niin ovelasti, että aina ei kysytä niitä kritiikkiä sisältäviä kysymyksiä.

Yksikin välittävä ihminen, tai kohtaaminen voi muuttaa jonkun elämän.

Siinä mielessä ei mikään ihme ja kumma, jos jotkut äänestävät jaloillaan, eivätkä enää koskaan käytä kyseisiä palveluita. Yksikin huono kokemus riittää siihen.

Edelliseen korjaus: galluppeja potilaiden kokemasta epäasiallisesti kohtelusta ei tehdä, koska aihe on ilmeisen kiusallinen. Joten todellisia lukuja asian tiimoilta ei tiedä kukaan.