Suonenjokelaiset - saatte hämmästymään minut kerta toisensa jälkeen

positiivisesti.
Olen vuosien ajan käynyt säännöllisesti Suonenjoella. Kulkaahan suonenjokelaiset, jopas teille on kasautunut lähimmäisenrakkautta runsain mitoin. Ei ole kaupunki rikas, mutta asukkailla on sydämen rikkautta, joka on kaikkein tärkeintä. Pidetään huolta naapurista ja huomataan avun tarpeessa olevat ja myös tarjotaan apua. Jos olisin hauras vanhus, saattaisi avun tarjoamisen kohteena oleminen tuntua tavanomaisemmalta, mutta kun olen roteva, menevä ihminen vielä, olemukseltani varmaan vähemmän suojelunhalua herättävä. Marketissa etsiskelin jotain. Toinen asiakas tuli viereen ja kysyi, mitä etsin. Selitti olevansa niin vakiasiakas, että tietää kaikki tavarat missä ne ovat. Pysähdyin avustettavan pyörätuolin jalkatukia säätämään. Jo tuli joku kysymään, onnistuuko. Suojatietä lähestyttäessä hitaammin liikkuvan kanssa autoilijat useimmiten hidastavat jo kaukaa viestien, ei kiirettä, menkää vaan. Muistisairaita harharetkillä olevia napataan kiinni. Tässä oli vain muutamia kokemiani esimerkkejä elävästä elämästä Suonenjoella.

Kertokaahan, onko Suonenjoella aina ollut näin? Mistä tämä avuliaisuus tulee? Jonkun tutkimuksen mukaan toisen auttamisesta tulee itselle onnellinen olo. Ovatko suonenjokelaiset keksineet tämän?