Olen vasta saanut tietää että olen raskaana eli keskenmenon yms. riskit on vielä kauan olemassa. Nyt eräs ystäväni kysyi saman tien kun kuuli asiasta, että kai hän pääsee sitten kummiksi ja otti asian vielä toistamiseenkin esille. Kuitenkaan hän edes erityisesti pidä lapsista. Olemme tunteneet kauan ja olleet joskus läheisempiäkin, mutta tosiasia on ettemme hirveän hyvin nykyään tule toimeen ja riitelemme helposti. Emme yksinkertaisesti useinkaan ymmärrä toisiamme. Eli en todella ollut ajatellut häntä kummiksi, enkä haluaisi ajatella koko kummiasiaa vielä. Tuossa kummiksi heti tarjoutumisessa oli mielestäni vähän uhkaava sävy, ts. minulle tuli hyvin selväksi että hirveä loukkaantuminen/riita/ongelma tulee jos ei häntä pyydetä. Joka tapauksessa se oli ahdistavaa. Ei ole mukava olo kun tietää että tällainenkin pattitilanne on taas tulossa, mikäli lapsi hengissä maailmaan asti selviää. Kun saa nyt jo ruveta miettimään miten asiat esittää ja että on pakko loukata jotakuta. Vaikka siis sanoisi ihan nätisti. Koko kummiasiasta on tullut minulle nyt jo ahdistus, mikä on aivan hölmöä tässä vaiheessa!
Onko neuvoja?
Onko neuvoja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sori, me ei voitu kertoa kummeja etukäteen, kun ei tiedetty käkäkäläkälä..ja siksi lupasimme sillesuntälle jo ENNEN ennenkuin tämä varmistui. Oli vaan niin kiire silloin kun puhuttiin ja mua vaivas käklläääkäläkää... noin kun nätisti sen kerrot puhetulvassa ei voi mittään. Jos loukkaantuu, niin ei voi mittään, ei ollu sun ystävä. muista sopia ukkos kanssa asiasta että ette puhu ristiin tätä juttua. Pyytäkää kuitenkin ristiäisiin.
Mulla kans samanlainen tilanne. On joskus aikoinaan tullu luvattua silloisen parhaan kaverin kanssa että jos joskus lapsia tehdään niin meistä tulee toistemme lasten kummeja...
Ja nyt kun hän sai tietää tulevasta vaavistani,niin eiköhän ensimmäinen reaktio ollu "vau,musta tulee sitten kummi" hehheh... ei olla enää mitenkään läheisiä ystäviä. Ja ollaan yhteyksissäkin aika harvoin...
On aika patti tilanne ku ei tiiä mitä sille sanois... No mutt kaipa se on ihan sama kun se suuttuu joka tapauksessa! On nimittäin sen luontonen kaveri!
se kummiks ja kaikki muutkin joita olit ajatellu!! Saapahan pentu ehkä enempi lahjoja. Meijänki pennuilla on jokailella 12kpl kummeja. Ja mulla ei oo yhtään kumia
Olisi viisampaa löysätä periaatteista, eli itse ottaisin hänet kummiksi. Diplomatia maksaa itsensä aina takaisin. Kummeja voi olla useita.
Vältyt jopa aiheuttamasta pahaa mieltä ystävällesi.
Vaikka nyt tuntuisi, että tämän ystävän kanssa ei suju, voi tulla joskus yllättäen päivä, että tarvitset häntä. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteen.
Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. Eikä ole kiva, jos lapsen kastejuhlaa varjostaa syrjäytetyn ystävän katkeruus jossain taustalla.
Ole avaramielinen ja laita hänet yhdeksi lukuisista kummeista.
Omalla lapsenlapsellani on monta kummia ( 6 kpl ) eikä heistä haittaa ole. Lapsi saa paljon huomiota!
Ikävä tilanne, kun ei haluaisi pahoittaa toisen mieltä, mutta varmasti on parempi sanoa suoraan, miten asia on. Jos ystäväsi ottaa kummiasian vielä esille, voit rehellisesti sanoa, ettette ole vielä miettineet asiaa, kun on raskauskin vasta niin alussa jne. Ja jos teillä jo on tiedossa keitä aiotte kummeiksi pyytää, voit tietysti sanoakin, että olette jo ajatelleet pyytää heitä.
Eiköhän se kaverikin aikanaan lepy ja ellei, ei kai hän ollut ystävyytesi arvoinen.
Onnea sinulle, miehellesi ja uudelle tulokkaalle. Toivon, että kaikki menee hyvin.
myös mielen pahoittaminen(riita) on että valitset kummeiksi kaikki sukulaisista,joten siinä olisi selitys,halusimme ensimmäiselle kummit sukulaisista....
mieheni sisko tyrkytti itseään kummiksi ja hänkin hieman uhkaavaan sävyyn, mutta sanoin ihan suoraan että emme ole ajatelleet häntä kummiksi sori nyt vaan, ja onhan hän sitäpaitsi jo täti lapsellemme joten...toinen tapaus oli sellainen, että pariskunta jotka ovat olleet varsinkin minulle tosi hyviä ystäviä jo vuosien ajan, on alkanut viimeaikoina kuluttamaan alkoa siinä määrin että yhteydenpito on ollut pelkästään nousuhumalassa soiteltuja puheluja ja istuttaisko joskus iltaa muutaman oluen voimalla-tyyppisiä, joten vaikka ehdimme heitä pyytää kummeiksi paljon ennen lapsen syntymää, peruimme kummipyynnön.
Voi kuulostaa kovalta mutta lapsen etua ajatellen ihan viisain ratkaisu. Onni onnettomuudessa tilanteessa oli oikeastaan se, että pariskunnan naisosapuoli sanoi hieman valittelevaan sävyyn kuinka monta kummilasta hänellä jo onkaan, ja siinäpä oli sitten mahdollisuus "auttaa" kaveria saamasta yhtä kummilasta lisää vaivoikseen, vaikka kummiksi alkuun lupautuikin :)
Meillä mietittiin tosi tarkkaan tuota kummiasiaa, kysymykseenkään ei tulleet sellaiset ihmiset jotka riitelevät tai suutahtavat helposti koska siinähän kärsii juuri kummilapsi jos kummi ja vanhemmat ovat riidoissa. Eihän näitä tapauksia voi tietenkään ennustaa etukäteen mutta kyllä ne "vaaravyöhykkeellä" olevat tapaukset voi karsia jo etukäteen pois ehdokaslistalta. Meillä kummeiksi valittiin ystäviä joiden tiedämme rakastavan lapsia. Suora puhe minusta on paras, kuka siitä loukkaantuu eikä ymmärrä jokaisen omia valintoja, niin ei voi kun valittaa. Vanhemmat valitsevat kummit eikä toisinpäin!
Me hyväksyttiin yks "kummityrkky" lapselle kummiksi ja eipä ole kummilastansa nähnyt kuin kaksi kertaa ristiäisten jälkeen (lapsi 5v ja matkaa noin 20km). Kannattaa valita kummiksi sellainen joka mahdollisesti voisi pitää yhteyttä lapseen eli sellainen joka tulee toimeen teidän vanhempienkin kanssa.
itselle kävi joskus vuosia sitten, nyttenkin vasta alle kolmekymppinen...mutta silloin yksi ystäväni pienessä nousuhumalassa tenttas ja yritti vannottaa, että ' musta tulee sitten sun lapsen kummi', 'lupaa'...sanoin siihen suoraan että eiköhän ole liian aikaista puhua noista asioista, keskustellaan niistä sitten uudestaan kun aika on ajankohtaista...sainpähän toisen hiljaiseksi ja tyytyväiseksi. ja uskon että katseesta ja äänenpainosta jo ymmärsi että sitten kun lasten aika on, niin päätän kyllä asioista itse...
Mulla oli viime syksynä vähän samanlainen tilanne, kun ystäväni pyysi päästä tulevan lapseni kummiksi. Mielestäni hänen pyyntönsä oli todella epäkohtelias, sillä kummiksi PYYDETÄÄN, ei niin että kummi pyytää päästä kummiksi. Vanhemmat kai ne kummit yleensä valitsee, eikä kummi itse kenelle kaikille tahtoo kummiksi! :o
Itse kiertelin kummiasiaa, ja mitä enemmän kiertelin, sitä enemmän "ystäväni" tenttasi, joko olemme päättäneet, tuleehan hänestä kummi, hän niin mielellään olisi kummi lapsellemme...
Koko ajatus tästä hyvää tarkoittavasta mutta hössäävästä ihmisestä lapsemme kummina ahdisti minua suunnattomasti! En muutenkaan pitänyt hänen tavoistaan jne enkä voinut kuvitellakaan häntä kummiksi. En tahtonut, että hän alkaisi kummiuden varjolla pitää minuun (meihin) tiiviisti yhteyttä. Hän oli niin vaativa, väsyttävä ystävä, enkä koskaan saanut häneltä mitään, aina jouduin antamaan: kuuntelemaan, auttamaan, lainaamaan jne.
Olen todella onnellinen, että uskalsin sanoa hänelle, että en ota häntä kummiksi! Kerroin, että olemme valinneet kummeiksi vain sukulaisia. Hän tyytyi tähän vastaukseen. Myöhemmin hän sai tietää, että eräs läheinen ystäväpariskuntamme on lapsemme kummi, mutta kummiasiaa hän ei silti enää ottanut puheeksi, ei ihmetellyt asiaa.
Luulen että hän loukkaantui, mutta minkäs teet. En todellakaan olisi halunnut ottaa häntä edes säälistä kummiksi, niin kuin joku ehdotti, tyyliin "ota ne kaikki kummit joita halusit ja sitten vielä se joka tyrkyttää itseään kummiksi". Minulla ainakin olisi mennyt hermot, mikäli tämä kyseinen tyrkky olisi lapsemme kummi tälläkin hetkellä!
Vanhemmat päättävät kummit, niin se vain on. Mielestäni on erittäin epäkohteliasta tyrkyttää itseään kummiksi, siinä joutuvat vain kaikki kiusalliseen tilanteeseen. En minä ainakaan tahtoisi, että joku ottaisi minut kummiksi, koska olen itse itseäni kummiksi tyrkyttänyt. Olisi mukavampaa olla kummi siksi, että joku minut oikeasti haluaa kummiksi, ei siksi, että itse haluan kummiksi, eivätkä lapsen vanhemmat ole kehdanneet kieltäytyä!