Armeija tai sivari

On mummoja. Yksi tyttäristä kävi armeijan, poikia ei ole ja ainut poikalapsenlapsi myös. Ei taida olla koko suvussa yhtään sivaria, vaikka ei minulla heitä mitään vastaan ole. Ennen tosiaan ei tainnut itse saada päättää, kävikö armeijan vai ei. Lääkärit ja psykologit diagnosoivat, sopiiko mies palvelukseen ja kenelle ne b-paperit kuuluivat. Tuskin me niin vanhoja olemme, että tuo vanha laki enää voimassa olisi ollut meidän lastemme kohdalla, eikä ainakaan lastenlasten.
Aika pitkään on saanut jo omasta tahdostaan alkaa sivariksi, kuka muistanee vuoden milloin ehdoton palveluspakko mureni.

Ajat ovat muuttuneet ja tavat. Monet nuoret rapakuntoisia läskejä ja pössyttelevät hashista, jonka käytöstä tulee stoppi inttiin.
Osalla ei pää kestä, kuten ei kaikilla hevosilla ravilla, vaan heittää laukalle.

Hetki pieni, odottakaamme tovi. Tämäkin asia ratkeaa maahanmuutto asialla kuten kaikki muutkin asiat Suomessa. Kunhan asian expertti saapuu kommentoimaan.

Minun veljenpoikani ei ole käynyt armeijaa, eikä siviilipalvelusta, mutta ei ole joutunut vankilaankaan. Täysipäinen kaveri joka osasi välttää pakollisuudet.

Ei silloin kun mummo oli nuori päässeet naiset armeijaan.Oisin mennyt.
Olen sitä mieltä että jos nuoret eivät pärjää armeijassa muutamaa kuukautta
eivät ne pärjää kovassa elämässäkään.Uskon kysymykset jätettävä sivuun.
Ja pakolaiset myöskin armeijaan puolustamaan isänmaataan tai maataan joka
suo heille ja perheelleen elämän.Yrittänyt näitä tyttöjä lapsenlapsia myös
muttei kukaan ole mennyt.Hiton geeni perimät tai mikä.Eivät ainakaan mummolta
perineet

Taitaa siviilipalvelus olla yhtä tärkeä ellei pian tärkeämpi kuin asepalvelus. Siviilipalveluksen suorittaneilla myös paremmat mahdollisuudet selviytyä työelämäänkin riippuen tietenkin minkä siviilipalvelusmuodon suorittaa.

Riippuu aselajista , koulutushaarasta ja palveluksen pituudesta. Lyhimmillään on 6 kk , voittaa aina useimmat sivarien tyhjänpäiväisyydet.