Kuuntelin tässä putkeen kaikki kolme 80-luvun Dingo albumia ja voin todeta että ne ovat pääosin todella hyvin tehtyjä kokonaisuuksia.
Mihin katosi Dingolta se uskomaton luomisen voima joka sillä oli? Myöhemmät levyt ovat tuotannollisesti sekä rakenteeltaan hyvinkin köykäisesti tehtyjä. On niissäkin hetkensä mutta kuitenkin.
Mihin katosi Dingolta se uskomaton luomisen voima joka sillä oli? Myöhemmät levyt ovat tuotannollisesti sekä rakenteeltaan hyvinkin köykäisesti tehtyjä. On niissäkin hetkensä mutta kuitenkin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Aika homomusaa
kummallisia termejä nämä homomusa-termit että on aikansa elänyt termi että joskus 80-luvulla sanottihin noin, mutta että vielä nykyäänkin 2024 tällaisia kommentteja näkee nii täytyy sanoo "voi voi "
juuri niin, mitä järkeä on pilata tämäkin hyvä keskustelu tuollaisilla kommenteilla? Jos ei tykkää dingosta niin eikö voi pysyä pois täältä?
Ideat loppuivat. Ei kai siinä sen kummempaa tarvita. Saivat kasaan hienoja kappaleita ja sen jälkeen ei ollut enää muuta kuin vanhan toistamista.
Kaksi ensimmäistä albumia on täyttä timanttia. Varsinaisia hittikokoelmia, niiltä ei löydy yhtäkään huonoa biisiä. Ja jengi jammailee noita biisejä vielä 40 vuoden jälkeenkin.
Pyhällä klaanilla materiaali ei ollut enää yhtä vahvaa eikä sieltä noussut samanlaisia hittejä. Tykkään kyllä levyn synkästä tyylistä ja mielestäni se on todella pimentoon jäänyt albumi.
80-luvun jälkeen tasossa tosiaan ollaan tultu melkoisesti alas. Via Finlandialla on hetkensä mutta kokonaisuus on mielestäni liian hajanainen ja joukossa on liikaa huonoja biisejä.
2000-luvun levyillä samaa ongelmaa. Lisäksi tuotantopuoli on hoidettu niin kehnosti että biisejä olisi vaikea edes tunnistaa Dingoksi.
Kenties ideat vaan loppuivat. Bändi ei myöskään ole onnistunut uudistumaan riittävästi vaan jäänyt veivaamaan samaa.
on se mahollista että ideat loppui. Varmaan näin onkin. PArempi että silti tekeneet vuosien aikana kokoelmalevyjä että on sekin paree ko ei mithään.
hienoo on sen sijjaan se ettei laakereilla ole jääneet leppäämään että koko ajan keikkailleet tietääkseni ja miehistönvaihdoksiakin tekeneet ja on saanut kuunnella youtuben kauytta dingon eri kokoonpanojen livesuorituksia että hienolta on kuulostanut eri vaihtelut miehistössä. Eräskin kitaristi veti aika makeeta juttua vaikkei suuren yleisön mielest ole kaikkein kovin dingo-kitaristi. No kylläpä se jonttu on kaikkein kovin, mut on tää eräs pienehkölle huomiolle jääny kitaristi ehkä toiseks paras dingossa kitaraa rämpyttäny kitaristi ja sitte tulee mieleen myös vähä-pesolan kosketinsoitintaide esim kappaleissa tiikeri ja kuumat kuninkaat ja seitsosen uusien rumpujen osto levyllä Via finlandia sekä uuden rummutustekniikan opettelu.
myös täytyyy mainita dingon kehittyminen livebändinä 80-luvulla kun vuosina 84 tuntui että soitto meni nokilleen ussein keikoilla ja epävireessä ja ei ollu niin tarkkaa, mutta noin vuonna 85 bändistä tuli kovan luokan keikkabändi. Sen sijjaan joskus vuosien 2000-2003 aikana huomas että keikoilla etenkin Neumann ei olluy nii hyvässä lauluvireessä. Taas viimeiset 5-10 vuotta keikoilla musan soitto&laulu sujunu paremmin, mut toki välillä tulee niitä hetkiä ettei keikka mee niin hyvi putkeen, mutta ammattilaisia tietenki on, että meistä "riitikoista" yksikään ei ossais soittoo &laulaa nii hyvi eikä poprock-laulajan tarvi ollakana oopperalaulajan tasoinen
mut yleensäki mitä mää oon kuunnellut musaa reilut 30 vuotta niin mun mielestä suomalaiset rock&pop laulajat ei ole niin hyviä kuin ulkomaalaiset rock&pop laulajat. En tiedä mistä johtuu mutta yksi teoria vois olla tämä; väkiluku kun Suomessa on vähän asukkaita että jos täällä olis saman verta kuin yhdysvalloissa nii täällä olis tietenki myös enemmän taitavampia rock&pop -laulajia, mut toki ei se väkiluku sitä kokonaan selitä.
kaikki parhaat biisit laitettiin kahdelle ekalle levylle, ehkä olisi kannattanut säästellä joidenkin biisien julkaisua myöhemmille levyille.
Ei taida olla toista bändiä joka kiertää suht isojakin festareita vuosikymmenestä toiseen samalla settilistalla,. Se kertoo vain siitä että kaksi ekaa levyä ovat huikeita mestariteoksia. Itseäni ne biisit kyllä jo kyllästyttää.
mua ei kyllästytä ikinä dingo-biisit. Pyhä klaani myös niin huikee että eipä todellisuuvessa mun mielest palijoo huonompi ole kuin kaks ekaa studiokiekkoo ja kannattaa myös muistaa dongon 80-luvun kulta-aikana minisinglelevy kunnian kentät&sata roghkeaa laivaa&ota paha pois(live) ja singlelevy juhannustanssit&hullu henri.
Noista hullu henri ei niin hyvä, mutta kaikki muu huippukamaa mukaanlukien ne kolome dingon studiolevyä kasarilta eikä yhdelläkää niistä studiokiekosta ole minusta täytebiisiä. Ei kait monikaan ole pystynyt tuollaiseen että kolomella ekalla studiolevyllä ei yhtäkää täytebiisiä kun en saa mieleeni nyt . Juice leskinen jota sanotahan usein mestariksi (sanoituksistaan ja sävellyksistää) niin kylläpä hänen esikoisstudiokiekolla on muutama turhahko kappale joista pahin esimerkki on oo raili niminen laulu.
Totta puhut. Toki on sanottava että eipä YÖnkään ensimmäisellä Varietee levyllä huonoa biisiä ole.
Dingo ja YÖ olivat kasariajan kuuminta hottia.
Tuolla joku kirjoitti että kahden ekan levyn biisejä olisi voinut jakaa useammalle levylle. Luulen että näin olisi tehtykkin jos olisi etukäteen tiedetty että Nipa ei pysty enään 80-luvun lopulla tekemään aivan timanttisia biisejä.
Toki on välillä on Nipa yllättänyt positiivisesti, kuten vaikka Musta leski, Elämäni sankari tai Scorpioninainen biiseillä.
ei minusta tosin scorpioninainen, musta leski ja elämäni sankari piäse samalle levelille kuin esim pistoolisankari, autiotalo, tuulen viemää, kunnian kentät, aino ja hämähäkkimies.
Ei minunkaan mielestä.
Mielestäni Perjantai on ainoa 80-luvun jälkeinen levytys, jolla Dingo on yltänyt samaan tasoon kuin kasarilla. Sitä biisiä voisi jopa luulla 80-luvulla tehdyksi.
Perjantai on ainoa kasarin jälkeinen biisi, jossa äänittäjämiksaaja oli sama kaveri, kuin kasarilla, eli Danu.
Dan Tigerstedt miksasi myös Purppuraa-albumin
Siinä Nipan juhlakokoelmalla oleva biisi "Toukokuun vihreät yöt" olisi toisenlaisella sovituksella ja Dingon esittämänä voinut olla ainakin pikkuhitti. Nyt se ikävästi meni ohi kaikilta.
Säälittävää tämä tämänhetkinen tilanne kun bändistä ei ole enää mihinkään. Vanhan Dingon aikaan sentään muutama kohtalainen biisi mutta siinä sitten kaikki.
Nipa ei ole muusikkona kehittynyt yhtään kasarin jälkeen, siinä ehkä suurin ongelma. Hän on luottanut koko ajan siihen maagiseen tajunnanvirta-biisintekoon joka ei ole tuottanut hittejä enää vuosikymmeniin.
neumann ei ainoastaan 80-luvulla tehnyt dingossa huippumusaa vaan myös teki soololevyn albion joskus vuonna 86 joka myös timanttista musamateriaa sisältävää, pääosin melko folk henkistä ja aika paljon afrikan kulttuurista ammennettua musaa jos oikein muistan mut voin muistaa väärin.
Myös S.E.X.-levy vuodelta 1987 ja Kotiinpaluu vuodelta 1989 sisältää kovia biisejä. Tykkään siitä Nipan vähän raskaammasta rock-tyylistä.
90-luvun alussa löytyy vielä hyviä kappaleita, siltä Tähti ja meripoika-levyltä. Sitten Via Finlandiasta eteenpäin jotenkin se materiaali ei enää ole yltänyt samaan.
No onhan se huono pändi, mitä siitä väittelemään.
Jos vielä jotain levytetään, niin levyn täytteeksi voisi lisätä Hölmöläisten laivan, SEXin Punaiset huoneet sekä Even aavikon tähden.
Niin kuin jo mainittiin, ideoiden ja ajan puute ovat ne syyt jotka tuhoavat
bändin myöhemmät levyt.
Alussa koko tuotanto pursuaa ideaa, on sanoituksia, kitarariffejä, sovitusten usia ideoita ja muuta mullistavaa.
Kaikki käytetään loppuun ensimmäisissä levyissä ja koska sopimus sisältää
vielä pari levyä niille tungetaan äkkipäätä tehtyää musiikkia, vanhan toistoa ja teennäistä uutta materiaalia.
Sitten onkin jo lappu luukulla ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Bändi ei julkaissut uutta musiikkia elokuvan suosion ryydittämänä. Tähtenä taivaalla taisi jäädä loppukaneetiksi levytysrintamalla. Noh, Tom Eklund julkaisee soolobiisin Amen 17. päivä tätä kuuta. Odotetaan vaikka sitä.
Ei iske Amen. On se silti parempi kuin Dingon tämän vuosikymmenen tuotokset. Onneksi Eve on Facebookissa vihjannut, että syksyllä on tulossa taas uutta musaa eetteriin.
Pitäisi ymmärtää, että musiikki ja sen tekeminen on kiinni kontekstissaan ja hetkessään. Joista sittemmin voi tulla taakka. Varsinkin jos jatkuvuudet katkeavat.