Ja kaikkea mitä on sattunut ja tapahtunut tässä vuosien aikana. Oikeastaan vuosi 2018 oli aika kun heräsin omaan itseeni. Rakastuin ensimmäisen kerran ja sain ensikosketuksen omiin tunteisiini, omaan vetovoimaani ja siihen kuinka valtava vaikutus minulla on aivan kehenkä tahansa. Opin myös ensimmäiset läksyni naisen kanssa, ja tämä oppikoulu on kertautunut uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Joka kerta paremmin, joka kerta rohkeammin. Yhä hurjemmaksi olen tullut ja olen saanut säikähtää rohkeuttani keskittyä, jonka ansioista olen voinut toimia täysin julkisesti sydämeni tunteiden takia.
Sen sijaan että olisin kohdannut negatiivista tai huonoa suhtautumista, niin ihmiset ovat kiinnostuneet, arvostaneet ja jopa puhuneet teoistani. Olen inspiroinut ja tuonut valtavaa rakkaudelista tunnetta myös kokonaisiin yhteisöihin ja saanut kuulla monien suusta vaikutuksestani.
Silti olen myös rikkonut itseni aivan jokainen kerta. Vihainen, katkera, pettynyt ja luovuttanut olen ollut kun tunnen minua kohtaan väärin tehtyjä tekoja. Jotkut naiset ovat häikälemättömästi kokeilleet kepillä jäätä ja koetelleet moraaliani, kuitenkaan onnistumatta murtamaan sitä rakastettavaa, ihanaa ja aidointa itseäni.
Ymmärrän toki kun katson peiliin. Siellä on valtava mies, jonka silmät loistavat kuin tulen lieskat. Kuinka hartiat levittäytyvät kuin Herakleen pylväät ja jalat ovat kuin taivasta kurottelevat paasit. Valtavan kaunis sydän, joka sykkii iloa ja rakkautta. Toivoa ja uskoa, kuin itse Taivaat olisivat vuodattaneet sateensa tämän valtaisan puun ikivihreille lehdille.
Mutta jokin... kuin kylmä viima ikiroutaisesta maasta piesten ruoskii kuortani, saaden kaiken värin kuolemaan mustavalkoiseksi Suomifilmiksi. Verta lumella kuin neitsyen veri lakanoilla on ainoa elämästä muistuttava väri tässä rautaisessa linnoituksessa, jota valtaamattomana pidetään. Niinkuin lasi kovuudessaan, on myös hauraudessaan, niin koko vuori sortuisi kuin Jerikon muurit, paljastaen kaiken vihannan ja elon minkä se on kätkenyt uumeniinsa.
Kun tämä kaikki sortuu ja taivaat iskevät tulta, meret pauhaavat ja maa järisee murtuen, kuin tuulen nostattaessa valtaisan myrskyn joka tornajoden syntyessä viiltää halki ilman repien puut juuriltaan ja nostaen vuoret maasta, niin keskeltä sen viinikurnaa nousee mies. Minä, joka tunnen itseni kokonaan. Minä, joka nostan perkeleen maasta. Minä, joka nostan kilpeni suojakseni ja miekkani totuudekseni.
Minä, joka ymmärrän arvoni.
Sen sijaan että olisin kohdannut negatiivista tai huonoa suhtautumista, niin ihmiset ovat kiinnostuneet, arvostaneet ja jopa puhuneet teoistani. Olen inspiroinut ja tuonut valtavaa rakkaudelista tunnetta myös kokonaisiin yhteisöihin ja saanut kuulla monien suusta vaikutuksestani.
Silti olen myös rikkonut itseni aivan jokainen kerta. Vihainen, katkera, pettynyt ja luovuttanut olen ollut kun tunnen minua kohtaan väärin tehtyjä tekoja. Jotkut naiset ovat häikälemättömästi kokeilleet kepillä jäätä ja koetelleet moraaliani, kuitenkaan onnistumatta murtamaan sitä rakastettavaa, ihanaa ja aidointa itseäni.
Ymmärrän toki kun katson peiliin. Siellä on valtava mies, jonka silmät loistavat kuin tulen lieskat. Kuinka hartiat levittäytyvät kuin Herakleen pylväät ja jalat ovat kuin taivasta kurottelevat paasit. Valtavan kaunis sydän, joka sykkii iloa ja rakkautta. Toivoa ja uskoa, kuin itse Taivaat olisivat vuodattaneet sateensa tämän valtaisan puun ikivihreille lehdille.
Mutta jokin... kuin kylmä viima ikiroutaisesta maasta piesten ruoskii kuortani, saaden kaiken värin kuolemaan mustavalkoiseksi Suomifilmiksi. Verta lumella kuin neitsyen veri lakanoilla on ainoa elämästä muistuttava väri tässä rautaisessa linnoituksessa, jota valtaamattomana pidetään. Niinkuin lasi kovuudessaan, on myös hauraudessaan, niin koko vuori sortuisi kuin Jerikon muurit, paljastaen kaiken vihannan ja elon minkä se on kätkenyt uumeniinsa.
Kun tämä kaikki sortuu ja taivaat iskevät tulta, meret pauhaavat ja maa järisee murtuen, kuin tuulen nostattaessa valtaisan myrskyn joka tornajoden syntyessä viiltää halki ilman repien puut juuriltaan ja nostaen vuoret maasta, niin keskeltä sen viinikurnaa nousee mies. Minä, joka tunnen itseni kokonaan. Minä, joka nostan perkeleen maasta. Minä, joka nostan kilpeni suojakseni ja miekkani totuudekseni.
Minä, joka ymmärrän arvoni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olet tehnyt matkan itseesi ja se matka jos mikä on vaivan arvoinen!
Totisesti.
Hihi, ei minulta tämä.
Mieheltä
turhaa vaatimattomuutta 😁
sivusta
Mietitkö jonkun naisen inspiroimana, vai ikävöitkö itseäsi? Mahtaako noin tiedostavalla ja voimakkaalla, vaikutusvaltaisella miehellä olla kiinnostusta toiseuteen?
Elämässäni on monta tärkeää naista ja heidänkin, kuten itsenikin takia on miehen tehtävä tehtävänsä.
Mitä himputtia sinä miesaloittaja yrität niinkö sanua?
2018 niinkuin monella muullakin.
Mielenkiintoista.
2018 tapahtui ilmeisesti jänniä🤔 t. Tyhmä mies
Susta kaikki taitaa olla, oot pelottavan sekava vouhottaja. Sivusta
Okei, mut voisitsä käydä kotimatkalla kaupassa?
Mitäpä sieltä?
Köyhyys vie kaiken
Minä olen täällä.
Sillan alle
Mitä tarkoittaa tämä? Englanti on 2 kieleni, mutta en ymmärrä lausettasi. Kannattaa aina käyttää vain lauseita jotka tietää varmoiksi kun kirjoittaa toisella kielellä. Huono lause ei tee sinusta näppärän oloista, vaikka yksi sana olisikin Texasista. Siis lumosiko itsensä köyhyyteen? Mitä.
Huh huh, mikä Saaga! Toivottavasti olet siis löytänyt aidon itsesi ja alat elämään sen mukaisesti 🙏👍
2018 sinä erosit.
Minut revittiin kahtia. Koskaan hän ei kuitenkaan minua jättänyt.