En enää jaksa

olet toiminut aika lailla samoin kuin lasteni isä aikoinaan toimi. Olen ollut sinulle näkymätön, näkymätön jolle ei ollut tarpeellista sanoa edes yhtä sanaa. Joskus vuosia sitten ajattelin vielä niin, että voisin halata sinua vaatteet päällä ollessa, mutta enää en pysty niin ajattelemaan. Sen lisäksi ne kaikki kautta rantai kertojat, pyysin jo vuosia sitten että se loppuisi, mutta taaskaan minun mielipiteelläni ei ollut mitään merkitystä! Eilen illallakin tapahtui jotain sellaista kotiin tullessani, mitä en olisi halunnut kokea. Joka ikinen kautta rantain kertoja vei minua aina vain kauemmas sinusta. Joka kerta minua muistutettiin siitä, etten ole sellainen jonka kanssa haluttiin jakaa asioita. Minut asetettiin näkymättömänä keskelle jotain epämääräistä esitystä ja vietiin mahdollisuus rauhoittua lenkillä ollessani. Niitä päviä oli valtavan paljon ja mitä kauemmin se jatkui, sitä enemmän minä uuvuin! Enää minä en jaksa. Minä haluan löytää sellaisen ikäiseni ystävän, joka näkee minut ja puhuu minulle heti ensi hetkestä lähtien. En halua enää olla näkymätön.