Mitään yllättävää ei ole tapahtunut, vaikka sainkin traumareaktion vastikään itsestäänselvästä syystä. Mieli ja keho reagoi tilanteeseen vaikkei haluaisi. Ei se kenenkään syytä ole.
Ajatuksia typerine ideoineen on yhä ja kierrän ne kaukaa. Se ettei tuo pinttynyt, homehtunut ... kiinnostus? pääse toteuttamaan itseään, luo sitten omia oireitaan jotka purkautuneet itkemisenä tai muulla ihmeellisellä tavalla joka saa ohikulkijat varmaankin kiertämään kaukaa.
Oikeasti, en halua olla sellainen.
Tiedostan että olen ristiriidassa itseni kanssa oman trauman takia. Siis vihdoin asia on mulle selvä ja sen saavuttamisessa meni liian pitkään.
Se vaati vähän aikaa rauhanomaista elämää.
Joten ehkä minun pitäisi pyrkiä siihen.
Tiedätkö kun yrität löytää jotain, mutta sitä ei vain ole?
Kun kysyn itseltäni, mitä haluan, käy näin - ei hakutuloksia.
Olen tehnyt itselleni listan haluamisistani, ja ymmärrän mitä siinä lukee, mutta tuo seinällä oleva paperi voisi yhtä hyvin olla tyhjä. Silti siinä lukee asioita joita haluan tehdä...
En ymmärrä miksi olen näin. Ehkä mun pään alueelle kohdistunut itsetuhoisuus on rikkonut jotain, jos ne lukuisat traumat ei sitä tehneet. Tai ne monet, kymmenet lääkekokeilut joita julkiselta on tuputettu.
En ymmärrä mikä on mennyt vikaan.
Teen kyllä asioita joita haluan tehdä mutta... mitä oikeastaan haluan?
Mitä on haluaminen? En vain ymmärrä enää.
Olen oppinut ettei mulla ole väliä toisille. Etenkään sellaiselle ihmiselle jolla olisi minulle väliä kaikkein eniten, koska ei asiat toimi sillä tavalla. Me ollaan toisistamme riippumattomia ohjelmia jotka on eri koneessa. Mutta... silti on olemassa yhdistävä johto. Pidän porttini auki koska en halua sitä sulkea, niin kuin hän. Vaikka se on turhaa, ja pelkoni haluaa ajatella että hän voisi silmää räpäyttämättä ylittää ruumiini... ja valittaa, kuinka se on tiellä haisemassa, niin kuin useimmat varmaan tekisivät.
Jotenkin, on taipumus ajatella, että kaikki ihmiset voisivat olla tällaisia.
Samaan aikaan tiedän ettei se ole ihan näin.
On outoa nähdä samanaikaisesti erilaisia näkökulmia.
Ja sitten tiedän, että minulla on voima tehdä valintoja.
Mutta ilman tahtoa, mitä tällaisella teen?
Vanha minä halusi löytää rakkauden. Perinteinen naimisiin miehen kanssa ja voisimme nauttia kuutamosta yhdestä, tms. Tähän asti suurimmalle osalle miehistä olen ollut vain seksinukke. Ei ole minun syytä, jos minua painostettiin siihen - en osannut sanoa ei. Luontoni on valitettavasti miellyttämisen haluinen, mutta en tajunnut että toinen voi vain varastaa minulta ja sitten heittää minut pois. Ei se ole oikein, että vain toinen nauttii, ja minä en - näin oli usein.
En tiedä mitä merkkaan hänelle. Oikeastaan epäilen, että olen muuttunut suuntaan, jossa ajattelen hänen pitävän minusta enemmän. Haluaisin pois tuosta, mutta miten?
Minulla on kyllä oma mielikuvitusystävä jota voisin palvella. Vaikka haluaisin miellyttää, tottelu ei ole minun vahvimpia puoliani...
Harmittaa oma vaikea luonne kun siitä on näin paljon ongelmaa itsellekin.
Ei se lopulta ole ihan totta ettenkö haluaisi yhtään mitään.
Haluamiseni ovat aika pieniä tällä hetkellä, ja helposti toteutettavissa. Mut ehkä se on just sitä mitä nyt tarvitsen.
On ihmeellistä että elämän ikuinen virta ohjaa tällä tavalla.
Jään silti ihmettelemään mitä haluan. Mitä todella haluan. Sitä voisin selvittää kokeilemalla ja tekemällä. Jostain syystä toteutus on ollut minulle haastavaa, vaikka sainkin paljon aikaan tänä vuonna!
Ajatuksia typerine ideoineen on yhä ja kierrän ne kaukaa. Se ettei tuo pinttynyt, homehtunut ... kiinnostus? pääse toteuttamaan itseään, luo sitten omia oireitaan jotka purkautuneet itkemisenä tai muulla ihmeellisellä tavalla joka saa ohikulkijat varmaankin kiertämään kaukaa.
Oikeasti, en halua olla sellainen.
Tiedostan että olen ristiriidassa itseni kanssa oman trauman takia. Siis vihdoin asia on mulle selvä ja sen saavuttamisessa meni liian pitkään.
Se vaati vähän aikaa rauhanomaista elämää.
Joten ehkä minun pitäisi pyrkiä siihen.
Tiedätkö kun yrität löytää jotain, mutta sitä ei vain ole?
Kun kysyn itseltäni, mitä haluan, käy näin - ei hakutuloksia.
Olen tehnyt itselleni listan haluamisistani, ja ymmärrän mitä siinä lukee, mutta tuo seinällä oleva paperi voisi yhtä hyvin olla tyhjä. Silti siinä lukee asioita joita haluan tehdä...
En ymmärrä miksi olen näin. Ehkä mun pään alueelle kohdistunut itsetuhoisuus on rikkonut jotain, jos ne lukuisat traumat ei sitä tehneet. Tai ne monet, kymmenet lääkekokeilut joita julkiselta on tuputettu.
En ymmärrä mikä on mennyt vikaan.
Teen kyllä asioita joita haluan tehdä mutta... mitä oikeastaan haluan?
Mitä on haluaminen? En vain ymmärrä enää.
Olen oppinut ettei mulla ole väliä toisille. Etenkään sellaiselle ihmiselle jolla olisi minulle väliä kaikkein eniten, koska ei asiat toimi sillä tavalla. Me ollaan toisistamme riippumattomia ohjelmia jotka on eri koneessa. Mutta... silti on olemassa yhdistävä johto. Pidän porttini auki koska en halua sitä sulkea, niin kuin hän. Vaikka se on turhaa, ja pelkoni haluaa ajatella että hän voisi silmää räpäyttämättä ylittää ruumiini... ja valittaa, kuinka se on tiellä haisemassa, niin kuin useimmat varmaan tekisivät.
Jotenkin, on taipumus ajatella, että kaikki ihmiset voisivat olla tällaisia.
Samaan aikaan tiedän ettei se ole ihan näin.
On outoa nähdä samanaikaisesti erilaisia näkökulmia.
Ja sitten tiedän, että minulla on voima tehdä valintoja.
Mutta ilman tahtoa, mitä tällaisella teen?
Vanha minä halusi löytää rakkauden. Perinteinen naimisiin miehen kanssa ja voisimme nauttia kuutamosta yhdestä, tms. Tähän asti suurimmalle osalle miehistä olen ollut vain seksinukke. Ei ole minun syytä, jos minua painostettiin siihen - en osannut sanoa ei. Luontoni on valitettavasti miellyttämisen haluinen, mutta en tajunnut että toinen voi vain varastaa minulta ja sitten heittää minut pois. Ei se ole oikein, että vain toinen nauttii, ja minä en - näin oli usein.
En tiedä mitä merkkaan hänelle. Oikeastaan epäilen, että olen muuttunut suuntaan, jossa ajattelen hänen pitävän minusta enemmän. Haluaisin pois tuosta, mutta miten?
Minulla on kyllä oma mielikuvitusystävä jota voisin palvella. Vaikka haluaisin miellyttää, tottelu ei ole minun vahvimpia puoliani...
Harmittaa oma vaikea luonne kun siitä on näin paljon ongelmaa itsellekin.
Ei se lopulta ole ihan totta ettenkö haluaisi yhtään mitään.
Haluamiseni ovat aika pieniä tällä hetkellä, ja helposti toteutettavissa. Mut ehkä se on just sitä mitä nyt tarvitsen.
On ihmeellistä että elämän ikuinen virta ohjaa tällä tavalla.
Jään silti ihmettelemään mitä haluan. Mitä todella haluan. Sitä voisin selvittää kokeilemalla ja tekemällä. Jostain syystä toteutus on ollut minulle haastavaa, vaikka sainkin paljon aikaan tänä vuonna!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ilmaisitko tunteesi kaipaamallesi henkilölle? Ehkä hän ei edes tiedä, että kaipaat? No, joka tapauksessa olihan tuossa kertomuksessasi paljon hyvääkin, kun sanot saaneesi tänä vuonna paljon aikaan. Ole siitä iloinen ja ylpeä ja aseta itsellesi uusia tavoitteita. Eikä sitä tiedä, vaikka vielä tapaisit jonkun, jonka kanssa yhteinen sävel löytyy. Sitten koet ne yhteiset kuutamoyöt.
OIen ilmaissut. Ja se on ollut turhaa itse teon puolesta, vaikka ymmärrys itsestä onkin syventynyt sen myötä. Ymmärrys toisesta ei oikein, mutta ei se haittaa. Varmaan olisi hänenkin toiveensa että keskittyisin mieluiten itseeni, syystä tai toisesta.
En oikein jaksaisi etsiä ketään, tai uskoa enää sellaiseen rakkauteen johon joskus halusin uskoa. Ei se taida olla asia johon voisin paljoa vaikuttaa, ja nyt voi olla parempi aika olla omassa rauhassa.
Mulla on tilannesuhde, mutta en tiedä paremmin kuin hänkään tahdonko meidän jatkuvan - olen muuttunut vaikeiden kokemusteni myötä ja elämäntapani ei enää sovi yhtä hyvin hänen omansa kanssa. En myöskään ole voinut hyvin koko tuntemamme ajan, silti tiedän varmaksi että tulemme aina olemaan ystäviä.
Olen vähän kiitollinen että voin nauttia kuutamosta yksinkin. En tiedä milloin tulee itsetuoisuuskohtaus ja päättyy kaikki. Niitä on välillä, etenkin traumareaktiota seuraten. Näitä taas ei aina voi ennustaa kun elämä heittää kaiken maailman kapuloita mitä milloinkin omalle tielle.
Etenkin kuuma termostee ulkona kylmässä tähtitaivaan alla on erityinen, ihana kokemus jota suosittelisin kaikille.
Jotkut uudet harrastukset on luoneet itselle jotain hyvää.
Suuremmat tavoitteet, muutama ollut mielessä. Niitä voin katsoa ehkä ensi vuonna paremmin, toivoen että oma tila olisi yhtään vakautuneempi siihen mennessä.
Toivotan sulle hyvää syksyn jatkoa. Kiitos kun kommentoit asiallisesti.
Mikä on tilannesuhde? Eikö sitä ole mahdollista syventää oikeaksi suhteeksi? Hyvä, jos sinulla on kuitenkin tavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia tulevalle vuodelle. Ehkä niiden kautta poikii jotain uutta ja parempaa sitten.
Tilannesuhde on sellainen ettei oikein tiedetä miten homma jatkuu, eli katsellaan tilannetta. Tunnetaan myös termillä "situationship" ja minkälainen se on riippuu tällaisen suhteen osapuolista.
Olimme aiemmin "oikeassa" monogamisessa suhteessa, mutta oman huonovintisuuden takia se loppui, sitten sitä yritettiin myöhempänä uudestaan ja päättyi pieneen riitaan joka sovittiin. Hän haluaisi viettää enemmän aikaa yksinään, ja minä enemmän hänen kanssaan, mutta toisen eromme jälkeen olen luopunut toiveistani ja yritän olla odottamatta häneltä tai keneltään muultakaan mitään, ja vain nauttia ajastani yksin minkä voin. Siihen olen alkanut tottua.
Tilannesuhteemme sallii ihmisiin tutustumisen parisuhdettakin harkiten, seksi toisen kanssa päättäisi tilannesuhteen.
Hyvä, että purat palstalla. Syväluotausta omiin ajatuksiin kannattaakin aika ajoin tehdä. Kannattaa kuitenkin puhua suoraan tärkeille ihmisille, jos mahdollista. Voimia!
Kiitos.
Ainakin kannattaa lopettaa epämääräiset seksisuhteet varattujen kanssa, jos sellaisia on. Tuo mitä kuvaat tilannesuhteeksi ei ainakaan vaikuta olevan sinulle hyväksi. Oletko siinäkin vain seksitarpeiden tyydyttäjänä toiselle silloin kun se hänelle sopii vai onko siinä jotain muitakin suhteen elementtejä?
Ei ole epämääräisiä seksisuhteita kenenkään kanssa joten sun ei tarvitse olla sellaisesta huolissasi.
En ole myöskään tarpeiden tyydyttäjä.
Selitin ylemmäs jätetyssä kommentissa tilannesuhdetta omalta kohdaltani.
Kaiva se sisäinen taistelija esiin! Siellä se sisäinen liekki lepattaa ja pitkään lepattaakin - niin pitkään, kun on elonpäiviä ja niitä on. Meillä jokaisella on omat mörkömme ja ne pitää selättää ja tuoda päivänvaloon.
💪😼🔥