Unkarin köyhät romanit Honkasten sydämellä

Suomesta on juuri viety muuttokuorma Unkariin ja tavaroille etsitään paikkaa uudessa kodissa. Tarja ja Kari Honkanen ovat ottaneet rohkean askelen jättäessään kotiympyrät ja aloittaessaan työn uudessa kotimaassaan.

Viidentoista Itävallan-vuoden aikana pari vieraili usein naapurimaassa Unkarissa ja erityisesti maan köyhät romanit jättivät jäljen heidän sydämeensä. Nyt he aloittavat evankelioimistyön tämän köyhän kansan keskellä ja ovat mukana paikallisen helluntaiseurakunnan työssä. Vanhoista kontakteista on paljon hyötyä.

– Hiljalleen aloitellaan työtä seurakunnassa, muutamia kertoja aiemmilla vierailuilla olen pitänyt saarnan. Kieltä opetellaan pikkuhiljaa, Tarja Honkanen kertoo.

Nainen puhujapöntössä on pieni kulttuurishokki sikäläisille, mutta Honkasten mukaan tarkoitus ei ole pyyhältää paikalle rinta kaarella näyttämään, miten asiat oikeasti kuuluu tehdä.

– Me olemme tulleet tänne palvelemaan. Tänne ei tarvitse tulla suorittamaan. Suomessa on totuttu siihen, että seurakunta on ohjelmatoimisto ja seurakunnassa pitäisi viihtyä. Täällä ei tarvitse viihdyttää ketään, Tarja Honkanen sanoo lupsakkaan tyyliinsä.

Pieniä rohkaisun sanoja

Tarja Honkanen kuvailee maan romanien elinoloja järkyttäviksi.

– Kun alkeellisessa mökissä ei ole sähköä, juoksevaa vettä eikä viemäriä ja yhteen sänkyyn ahtautuu seitsemän perheenjäsentä pilkkopimeässä nukkumaan, siinä oman olohuoneen verhojen väri ei tunnukaan enää kovin merkitykselliseltä asialta. Tulee ristiriitainen olo, että millä ansioilla minä menen lämpimään suihkuun, syön iltapalaa ja käyn puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan, Tarja kuvailee tuntojaan.

– Emme voi auttaa heitä paljoakaan materiassa, mutta voimme kertoa heille Jeesuksesta. Hän pystyy muuttamaan heidän elämänsä.

Hyljeksityllä kansalla ei juuri ole omanarvontuntoa. Honkaset haluavat rohkaista näitä ihmisiä.

– Kun romaninaiselle sanoo, että olet hyvä äiti, kun olet pessyt lapsesi paidan, huomaa miten hänen ryhtinsä heti oikenee. Pienillä sanoilla on heille iso merkitys, sillä he ovat koko ikänsä kantaneet huonommuuden leimaa rotunsa vuoksi.

– Kuljemme heidän rinnallaan pienen hetken ja osoitamme välittämistä ja rakkautta.

Vauhti hidastuu, päämäärä kirkastuu

Seurakuntatyö Siilinjärvellä jäi puolitoista vuotta sitten vaimon harteille, kun Kari Honkasen sairaus pakotti hiljentämään tahtia. Kolme vuotta sitten todettu Parkinsonin tauti on laittanut perheen elämää uuteen järjestykseen.

– Emme ole halunneet jähmettyä paikoillemme, Tarja toteaa.

Tämä saattaa kuulostaa ironiselta, sillä taudinkuvaan kuuluu nimenomaan liikkeiden ja puheen hidastuminen. Viisitoista kirjaa julkaisseelle Karille on selvää, että niin kauan kuin kirjoittaminen luonnistuu, sen parissa on mielekästä tehdä työtä. Hän tekee juttuja lehtiin, ja
työn alla on jo seuraava kirjakin.

– Etenemme päivän kerrallaan. Ei meidän tarvitse nyt tietää, miten vuoden päästä jaksellaan.

Mukana lähetyskohteessa on pariskunnan nuorimmainen, Joosua, jonka valloittava olemus murtaa muitakin esteitä kuin kielimuureja.


Tanja Katajisto

Kari Honkanen kertoo avoimesti muun muassa sairastumisestaan Parkinsonin tautiin uusimmassa kirjassaan Avoimella sydämellä (Aikamedia Oy, 2016).

https://www.ristinvoitto.fi/elama/unkarin_koyhat_romanit_honkasten_sydamella/index.pl