Kekri on vuoden suurin juhla: satovuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen päivä. Peltotyöt on saatu päätökseen ja karja talvisuojaan. On aika nauttia sadonkorjuun antimista, varmistaa tulevan vuoden onni ja hedelmällisyys sekä muistaa edesmenneitä. Monet kekrin tavat ovat siirtyneet kansanomaisesta kekristä kristilliseen jouluun sekä muihin syksyn ja sadonkorjuun juhliin, esimerkiksi Mikon päivään.
Kekrin kalendaarinen sijainti on vaihdellut syyskesästä myöhäissyksyyn. Jopa saman pitäjän eri taloissa on vietetty kekriä eri aikoina. Kenen työt joutuivat ennen muita, se talo vietti kekriä muita ennen. Myöhemmin kekrin vietto vakiintui marraskuun 1. päivään. Kekrin nimi (myös muodossa köyri, köyry, keyri ja keuri) juontaa pyörää ja kiertoa tarkoittavasta kantasuomalais-ugrilaisesta sanasta *kekraj.
Kekrinviettoon kuuluvat taiat, joilla varmistetaan sato-onni ja huolehditaan karjan, lampaiden ja hevosten menestyksestä. Keskeinen osa kekriä on lammasuhri, koska lihaa on entisaikaan saatu vain harvoin. Lammas uhrattiin yöllä eläinten suojelijoille ja sen luut vietiin esimerkiksi lammaskarsinaan onnen säilyttämiseksi. Eläimille annetaan parasta ruokaa, ja isäntä käy ruokkimassa hevosensa henkilökohtaisesti.
Kekrinä pyritään tekemään kaikki työt mahdollisimman aikaisin. Talon väen pitää muun muassa nousta varhain pirttiä lämmittämään, mikä ennustaa virkeää tulevaa vuotta. Viimeisenä herännyttä kutsutaan »köyriksi». Aamulla valmistetaan rieskaleipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa ja talkkunaa. Myöhemmin tehdään paisti perunoista, lihasta ja makkarasta. Päivän mittaan maistellaan viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Kaikkia juhlaruokia viedään ensin haltijoille riiheen, uhripuulle tai uhrikivelle.
Kekrinä ruokaa pitää tarjota kaikille syöjille, keitä ovatkaan, tuttuja tai tuntemattomia. Paikoittain taas kekri on ollut puhtaasti perheen ja suvun sisäinen juhla, johon vain perhe ja talon asukkaat saivat ottaa osaa. Anteliaisuus tuo talolle hyvää onnea. Ruokaa pitää syödä yhdeksän kertaa, eikä sitä saa korjata pois pöydiltä. Isännän pitää humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimittaa talon kylvöt, ei saa olla päissään, sillä muuten sato menee pilalle.
Kekrinä lapset myös liikkuvat talosta toiseen naamioituina »köyrimörköinä». Hieman pelottavampi versio ovat »köyripukit», joiden asuna on nurinpäin käännetty turkki. Vierailijat vaativat kestitystä. Jos sitä ei saa, rupeavat he särkemään uunia - tai ainakin uhkailemaan sillä. Yleensä sopuun kuitenkin päästään, ja kekrivieraat esittävät leikkejä ja tansseja.
Myös suvun vainajien uskotaan vierailevan kekrinä. Hengille lämmitetään sauna ja valmistetaan kylpy lämpimän veden, vastojen, saippuoiden ja pyyheliinojen kanssa. Kun henget ovat kylpeneet, talonväki menee saunomaan ja jättää tupaan katetun ruokapöydän odottamaan henkiä, jotta he saavat »rauhassa ravita».
Kekrin ja muut vanhan kansan merkkipäivät löytyvät myös Taivaannaulan perinnekalenterista. Ostamalla kalenterin (18 €) Taivaannaulan verkkokaupasta tuet toimintamme jatkumista: http://kauppa.taivaannaula.org/tuote/taivaannaulan-perinnekalenteri-2025-rakennusperinne/
Kuva 1: Leivinuuni kuumana Taivaannaula ry:n kekrissä 2016.
Kuva 2: Perinteinen kekripukki uhkaili juhlakansaa Taivaannaula ry:n kekrissä.
#taivaannaula #suomi #kansanusko #kansanperinne #kekri #köyri #köyry #syksy #talvi #köyripukki #kekripukki
Kekrin kalendaarinen sijainti on vaihdellut syyskesästä myöhäissyksyyn. Jopa saman pitäjän eri taloissa on vietetty kekriä eri aikoina. Kenen työt joutuivat ennen muita, se talo vietti kekriä muita ennen. Myöhemmin kekrin vietto vakiintui marraskuun 1. päivään. Kekrin nimi (myös muodossa köyri, köyry, keyri ja keuri) juontaa pyörää ja kiertoa tarkoittavasta kantasuomalais-ugrilaisesta sanasta *kekraj.
Kekrinviettoon kuuluvat taiat, joilla varmistetaan sato-onni ja huolehditaan karjan, lampaiden ja hevosten menestyksestä. Keskeinen osa kekriä on lammasuhri, koska lihaa on entisaikaan saatu vain harvoin. Lammas uhrattiin yöllä eläinten suojelijoille ja sen luut vietiin esimerkiksi lammaskarsinaan onnen säilyttämiseksi. Eläimille annetaan parasta ruokaa, ja isäntä käy ruokkimassa hevosensa henkilökohtaisesti.
Kekrinä pyritään tekemään kaikki työt mahdollisimman aikaisin. Talon väen pitää muun muassa nousta varhain pirttiä lämmittämään, mikä ennustaa virkeää tulevaa vuotta. Viimeisenä herännyttä kutsutaan »köyriksi». Aamulla valmistetaan rieskaleipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa ja talkkunaa. Myöhemmin tehdään paisti perunoista, lihasta ja makkarasta. Päivän mittaan maistellaan viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Kaikkia juhlaruokia viedään ensin haltijoille riiheen, uhripuulle tai uhrikivelle.
Kekrinä ruokaa pitää tarjota kaikille syöjille, keitä ovatkaan, tuttuja tai tuntemattomia. Paikoittain taas kekri on ollut puhtaasti perheen ja suvun sisäinen juhla, johon vain perhe ja talon asukkaat saivat ottaa osaa. Anteliaisuus tuo talolle hyvää onnea. Ruokaa pitää syödä yhdeksän kertaa, eikä sitä saa korjata pois pöydiltä. Isännän pitää humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimittaa talon kylvöt, ei saa olla päissään, sillä muuten sato menee pilalle.
Kekrinä lapset myös liikkuvat talosta toiseen naamioituina »köyrimörköinä». Hieman pelottavampi versio ovat »köyripukit», joiden asuna on nurinpäin käännetty turkki. Vierailijat vaativat kestitystä. Jos sitä ei saa, rupeavat he särkemään uunia - tai ainakin uhkailemaan sillä. Yleensä sopuun kuitenkin päästään, ja kekrivieraat esittävät leikkejä ja tansseja.
Myös suvun vainajien uskotaan vierailevan kekrinä. Hengille lämmitetään sauna ja valmistetaan kylpy lämpimän veden, vastojen, saippuoiden ja pyyheliinojen kanssa. Kun henget ovat kylpeneet, talonväki menee saunomaan ja jättää tupaan katetun ruokapöydän odottamaan henkiä, jotta he saavat »rauhassa ravita».
Kekrin ja muut vanhan kansan merkkipäivät löytyvät myös Taivaannaulan perinnekalenterista. Ostamalla kalenterin (18 €) Taivaannaulan verkkokaupasta tuet toimintamme jatkumista: http://kauppa.taivaannaula.org/tuote/taivaannaulan-perinnekalenteri-2025-rakennusperinne/
Kuva 1: Leivinuuni kuumana Taivaannaula ry:n kekrissä 2016.
Kuva 2: Perinteinen kekripukki uhkaili juhlakansaa Taivaannaula ry:n kekrissä.
#taivaannaula #suomi #kansanusko #kansanperinne #kekri #köyri #köyry #syksy #talvi #köyripukki #kekripukki
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.