tuli mieleen että lasteni isältä puuttui oma-aloitteellisuus kokonaan kaikkeen sellaiseen mikä liittyi muihin perheenjäseniin. Jos toivoin hänen tekevän jotain niin hän kyllä teki sen, mutta sellainen oma-aloitteinen iloinen osallistuvuus puuttui kokonaan! Sen oli oppinut isältään ja perinyt myös geeneissään. Oltiin monessa mielessä liian erilaisia ja se haittasi myös omaa kehitystäni naisena ja vaimona ja haittasi koko perheen dynamiikkaa! Kun vuorovaikutus ei toiminut niin kaikki jäi toisen aikuisen harteille ja se ei tee hyvää kenellekään perheessä.
Tässä lukiessa
Anonyymi-ap
3177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan se niin. Silti alkaa ajattelemaan että tuitko miestäsi vai jyräsitkö häntä? Jos ihminen rakastaa lähimmäisiä niin hän myötäelää eikä ole oma-aloitteinen toisten elämään vaan kunnioittaa ja antaa tilaa muille. Näen tätä samaa suomalaisissa miehissä paljon. Voiko olla että suomalainen mies on liian hyvä naiselle ja läheisille? Pitäisikö olla ählymäisempi ja estää omilla luuloillaan toisen elämää. Aloitus on hyvä ja luulisi herättävän ajatuksia monessa sillä tuo on yleisempää kuin voisi kuvitellakaan.
Älykkäät miehet ovat myötäeläjiä. Tyhmemmät aktiivisia säheltämään toisten asioissa. Vastuunsa tunteva on sivusta katsoja jos hänen ei ole pakko puuttua asioihin.
Tyhmyydellä on hintansa mutta niin on älykkyydelläkin.
Tyhmä ja älykäs eivät sovi yhteen jos eivät 100% tue toisiaan.
Taasko joku loukkaantui kun teksti poistui?