Arki tappaa sisältä

Olen haaveillut matkustamisesta ja ulkomailla asumisesta lapsuudesta saakka. Rohkeus ei kuitenkaan koskaan riittänyt. Nyt olen jumittunut miehen ja lasten kanssa arkeen Suomessa. En pidä työtäni, arki pyörii aina samaa rataa viikosta toiseen ja vihaan (!) talvea. Talvisin jumittuidun neljän seinän sisälle ehkä tahdo tehdä oikeastaan mitään. Kesällä ja keväällä rakastan ulkona olemista ja elämää. Myös se arkikin on siedettävää. Nyt talven tullessa tunnen olevani vanki omassa elämässäni.

Mieheni taas rakastaa tätä kaikkea. Hän rakastaa arkea kun kaikki menee aina samalla tavalla.

Unelmani olisi muuttaa ulkomaille. En pidä tätä mitenkään mahdottomana, jos molemmat tahtoisivat samaa. Mieheni taas ei halua muuttaa eikä oikeastaan muuttaa mitään arjessa. Kaikki vain pyörii arjen askareissa ja lasten harrastusten parissa. Minä taas en löydä mitään mikä minua talvella kiinnostaisi ja josta saisin hyvää mieltä. Korkeintaan jumittua tvn ääreen viltin alle.

Tänään taas murruin itkemään. Todellakin tunnen olevani tämän elämän vanki. Yksin minulla ei riitä rohkeutta lähteä Suomesta ja tavoitella unelmia. Miehelle juttelin, mutta meillä on niin eri unelmat tulevaisuudesta eikä hän edes täällä Suomessa ole oikein mitään valmis muuttamaan.