Onnetonata vanhuutta parisuhteissa odotettavissa

Pariskunnasta toinen pääsi hoivakotiin kun toinen ei enää jaksanut hoitaa. Ikää on.
Näin kotiin jääneen kylillä ja hän pyysi käymään kun on niin yksin. Menin, uskomattoman kaunis koti, lapset soittaa, terveys vielä hyvässä mallissa, käy vesijumpassa ja parissa muussa tapahtumassa viikoittain. Pitäisi olla kaikki hyvin. Vaan kun ikävöi hoitokotiin mennyttä puolisoaan niin että uni ei tule, ruoka ei maistu, huimaa ja masennus on jo iskenyt. Käy usein katsomassa mutta ei riitä. On hyvin onneton ja joutunut ottamaan surkean olon vuoksi lääkkeitä käyttöön.
Puoliso onneton hoitokodissa, vaikka uusi ja hieno, kotona ei pärjää kun uuvuttaa toisen. Siellä ikävöi puolisoaan ja kotiaan. Ei ole iloa elämässä hänelläkään.
Nyt on ainakin yhteiskunta tehnyt juuri niin kuin pitää.
Kylläpä tuli ahdistava olo. Mikä neuvoksi. Kaikki käytännön asiat kunnossa ja kaksi onnetonta ihmistä vaikka asioiden pitäisi olla hyvässä jamassa. Ei voi yhteiskuntakaan auttaa. Eikä kukaan muukaan. Varmaan aika voisi, mutta sitä ei ole enää tilastollisesti pitkään. Onko heidän loppuelämä valtoimenaan ikävää ja kaipuuta. Rakkaus pitäisi olla ihana asia vaan näemmä tätäkin teettää. En ollut tähän mennessä tältä kantilta asiaa ajatellutkaan.