Kun sain luettavakseni minusta kirjoitetut sairaskertomukset tuntui kuin olisi sydän pysähtynyt. Syynä tähän on se, että lähestulkoon jokaisen päivän kohdalla oli minusta kirjoitettu täysin paikkansapitämätöntä tietoa. Yleensä nämä olivat tulkintoja puheistani jotka olivat vääristyneet muotoon, joka osoittasi kuinka vakavasti sairas olen. Myös esiintyi täysin kokonaan asioita joita en ollut puhunut. Tapahtumia joita ei ollut tapahtunut. Olin syvästi järkyttynyt kaikesta kirjoittelusta, mutta nyt kun olen seurannut tätä palstaa niin minusta on alkanut tuntua siltä että en ole ainoa tuntemuksineni.
Sitten kun aloin protestoimaan kirjoittelusta niin seurauksena oli pakkohoito, koska olin kuulemma paranoidinen, vaikka toin asiat esiin erehdyksinä ja väärinkäsityksinä. Tämä tapahtui vuonna 1994 ja olen siitä lähtien ollut poissa työelämästä "vakavasti sairaana ". Tämä paranoidisuustulkinta perustuu käsittääkseni erään sairaanhoitajan kertomukseen siitä miten olin suhtaunut avohoidon sairaskertomuksiin. Nimenomaan toin kuitenkin asiat esiin erehdyksinä juuri tämän samaisen sairaanhoitajan tekeminä. En minä mitään vainoa epäillyt, mutta sairaanhoitaja selitti lääkärille että minä olisin sanonut, että virheet tehdään tahallisina. Tämä ei siis pidä paikkaansa. Kun protestoin tällä tavalla jouduin pakkohoitoon 5 kuukaudeksi. Sairaalassa tarkkailujakson aikana sanoin, että en katso kenenkään vainovan minua, mutta minusta tuntuu että sanomisistani ei piitattu tuon taivaallista. Valitin TEO:seen ja asetelmana oli minun sanani vastaan sairaanhoitajan sana. Hävisin jutun kuten olin odottanutkin. Hoitohenkilökunnan käytös sairaalassa oli todella tylyä ja kovistelevaa, sillä olinhan uskaltanut epäillä mielenterveysviranomaista. SEurauksena hoidosta oli se, että koin hirvittävää tuskaa vuosikausia, koska katsoin, että elämäni oli turmeltunut. Todettakoon, että sairaalassa asiaani aluksi käsitellyt lääkäri totesi että vastentahtoisen hoidon tarvetta ei ole, mutta toinen lääkäri muutti hänen päätöksensä vailla mitään selvityksiä pakkohoidoksi ja vasta tarkkailujakson alettua tuo em. sairaanhoitaja ilmoitti täysin virheellisen tiedon. Jos tuon sairaanhoitajan kirjoituksia avohoidossa tarkasteltasiin oikeudessa niin olisi siinä ollut tilanne jossa minä vaatisin täysin paikkansapitämättömien tietojen poistamista, kyse voisi olla virkavirheestä. Mikäköhän siis sairaanhoitajalla oli motiivina kun hän sanoi lääkärille, että katsoin virheitä syntyneen tahallaan? Hmmm.
Paljon olisi kerrottavaa, mutta tässä osa. Olotilani on ollut erittäin tuskallinen vuodesta 1994 lähtien enkä usko, että palaan koskaan työelämään enkä voi perustaa perhettä enkä viettää normaalia elämää ja kaikki vain tuon sairaanhoitajan kertomuksen perusteella, joka ei pitänyt paikkaansa. En tiedä hänen tarkoitustaan mutta motiiveista minulla on epäilykseni.
Miten on ? Onko virkamiehen sana aina luotettavampi kuin kansalaisen sana tilanteessa, jossa vallitsee sana vastaan sana tilanne ? Ilmeisesti puheistani ei tarvitse välittää sillä olenhan paranoidinen vaikka sen riitautunkin. Onko tuomioistuimessakin siis rikoksista oikeuteen joutuneet syyllisiä ennen tutkintaa ja siis heidän puheistaan ei tarvitse välittää ?
Sitten kun aloin protestoimaan kirjoittelusta niin seurauksena oli pakkohoito, koska olin kuulemma paranoidinen, vaikka toin asiat esiin erehdyksinä ja väärinkäsityksinä. Tämä tapahtui vuonna 1994 ja olen siitä lähtien ollut poissa työelämästä "vakavasti sairaana ". Tämä paranoidisuustulkinta perustuu käsittääkseni erään sairaanhoitajan kertomukseen siitä miten olin suhtaunut avohoidon sairaskertomuksiin. Nimenomaan toin kuitenkin asiat esiin erehdyksinä juuri tämän samaisen sairaanhoitajan tekeminä. En minä mitään vainoa epäillyt, mutta sairaanhoitaja selitti lääkärille että minä olisin sanonut, että virheet tehdään tahallisina. Tämä ei siis pidä paikkaansa. Kun protestoin tällä tavalla jouduin pakkohoitoon 5 kuukaudeksi. Sairaalassa tarkkailujakson aikana sanoin, että en katso kenenkään vainovan minua, mutta minusta tuntuu että sanomisistani ei piitattu tuon taivaallista. Valitin TEO:seen ja asetelmana oli minun sanani vastaan sairaanhoitajan sana. Hävisin jutun kuten olin odottanutkin. Hoitohenkilökunnan käytös sairaalassa oli todella tylyä ja kovistelevaa, sillä olinhan uskaltanut epäillä mielenterveysviranomaista. SEurauksena hoidosta oli se, että koin hirvittävää tuskaa vuosikausia, koska katsoin, että elämäni oli turmeltunut. Todettakoon, että sairaalassa asiaani aluksi käsitellyt lääkäri totesi että vastentahtoisen hoidon tarvetta ei ole, mutta toinen lääkäri muutti hänen päätöksensä vailla mitään selvityksiä pakkohoidoksi ja vasta tarkkailujakson alettua tuo em. sairaanhoitaja ilmoitti täysin virheellisen tiedon. Jos tuon sairaanhoitajan kirjoituksia avohoidossa tarkasteltasiin oikeudessa niin olisi siinä ollut tilanne jossa minä vaatisin täysin paikkansapitämättömien tietojen poistamista, kyse voisi olla virkavirheestä. Mikäköhän siis sairaanhoitajalla oli motiivina kun hän sanoi lääkärille, että katsoin virheitä syntyneen tahallaan? Hmmm.
Paljon olisi kerrottavaa, mutta tässä osa. Olotilani on ollut erittäin tuskallinen vuodesta 1994 lähtien enkä usko, että palaan koskaan työelämään enkä voi perustaa perhettä enkä viettää normaalia elämää ja kaikki vain tuon sairaanhoitajan kertomuksen perusteella, joka ei pitänyt paikkaansa. En tiedä hänen tarkoitustaan mutta motiiveista minulla on epäilykseni.
Miten on ? Onko virkamiehen sana aina luotettavampi kuin kansalaisen sana tilanteessa, jossa vallitsee sana vastaan sana tilanne ? Ilmeisesti puheistani ei tarvitse välittää sillä olenhan paranoidinen vaikka sen riitautunkin. Onko tuomioistuimessakin siis rikoksista oikeuteen joutuneet syyllisiä ennen tutkintaa ja siis heidän puheistaan ei tarvitse välittää ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselleni on sattunut melko pitkälle samantapaista sillä erotuksella, että oma tekaistuin perustein toteutettu pakkohoitoni kesti "vain" muutaman viikon.
SUOMEN LAITOSPSYKIATRIA ON LÄPIMÄTÄ JA KRIMINAALI.
viranomainen ei saisi olla puolueellinen. Sinun sanasi pitäisi painaa aivan yhtä paljon kuin hoitajankin. Minusta siinä on tehty virkavirhe, mutta vaikeaa sitä on todistaa. Ikävä tuota tilitystäsi oli lukea. Tsemppiä sinulle, jotta jaksat jatkossa puolustaa oikeuksiasi.
Olisiko tästä puolisen vuotta kun yksi psykiatrinen sairaanhoitaja ilmoitti tällä palstalla vaihtavansa alaa. Syynä se, että psykiatriset sairaanhoitajat olivat sairainta porukkaa, mitä hän oli koskaan nähnyt. Potilaita olisi kyllä kestänyt mutta ei kolleegoitaan.
Kyllähän totta puhut. On kuitenkin niin, että sairaalassa ne vastenmielisimmät tyypit ovat, vaikka tapauksessani oli kyse avohoidon hoitajasta. Ilmapiiri sairaalassa oli keksitysleirimäinen. Mutta sielläkin oli pari hoitajaa, jotka suhtauivat minuun jopa kuin ihmiseen vaikka kiistelinkin hoidosta. Se todella lämmitti sydäntä. Siirryttyäni avohoitoon niin sattui pari hyvää hoitajaa, jotka eivät vaivanneet minua millään muotoa. Ehkä tämä johtui siitä, että en enää jaksanut vatvoa niitä kysymyksiä. Yleisesti ottaen voi sanoa, että avohoidossa pidetään potilaita yleensä jopa ihmisinä.
Sittemmin siirryin terveyskeskuksen asiakkaksi, jossa tilanne koheni erittäin hyväksi. Tk:ssa ovat hoitajat ja lääkäri olleet tosi ystävällisiä.
Mutta sairaala on todellinen painajainen.
Lopuksi haluaisin hieman pohdintaa siitä että motiivina mielenterveysihmisille näyttää olevan jonkinlaisten elämysten saanti ja urakehitys. Pahimmassa tapauksessa syntyy vain ihmisten pitämistä sairaalaleikin pelinappuloina. Julmaa.