1v 8 kk - ei puhu lainkaan

meillä saman ikäinen tyttö. puhuu omaa slangia ja muutamia sanoja: äiti auto kissa tuti puuro ja matkimalla jotain. mutta en ole edes ajatellut missä PUHE viipyis. eikä kukaan ole ihmetellyt kun ei puhu. en usko että sitä hirveesti kannattaa murehtia.
mutta voithan kysyä neuvolasta? kylllähän ne kuuntelee ja miettii meidän huolia.

että lapsi ikäänkuin tallaa puheen päälle tai jotain sellaista taitaa pitää paikkansa teidän pikkuneidissä. Se puhe tulee, kun lapsi on kypsä puhumaan. Odottele rauhassa.
Minä olin itse kuulemma samanlainen. 2v aloin puhumaan ja iskä sanoi, että oli kuin olisi otettu tulppa suun edestä ja pölötystä riitti ja on riittänyt näihin päiviin asti. Keskimmäinen poika ja hänen setänsä ovat oppineet kunnolla puhumaan vasta 4v. Odottele.

Minä olen varmaan jokaiseen aihetta sivuavaan keskusteluun osallistunut, koska meidän nuorin neitimme oli juuri tuollainen: ymmärsi puheen hyvin, mutta ei itse tuottanut sitä yhtään. Puolitoistavuotisneuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että 2-vuotiaaksi asti voi hyvin odottaa ja jos silloinkaan ei vielä ole yhtään sanaa, mietitään puheterapeutilla käyntiä. Muutamaa viikkoa ennen 2-vuotissynttäreitä tytölle tuli ensimmäinen sana ja himpun verran päälle 2-vuotiaana puhetta alkoi pulputa. Heti, kun alkoi tulla lisää sanoja, tuli myös lauseita, jotka nopeasti kasvoivat 7 - 8 sanan lauseiksi. Tyttö täyttää pian 3 vuotta eikä ikinä uskoisi, ettei hän vuosi sitten puhunut mitään. Hänellä on mielestäni loistava sanavarasto ja hienot lauserakenteet. Minä en sinuna huolestuisi, koska tyttönne selvästi ymmärtää puheen. Voit vielä hämmästyä, miten nopeaa puheen kehitys on, kun se pääsee vauhtiin.

Meillä on ollut hidasta puheenkehittymistä esikoisella. 2-vuotiaana n.20 sanaa, eikä puhe lähtenyt kehittymään vauhdilla eteenpäin. Saattoi mennä kuukausiakin yhden sanan oppimiseen. Tällä hetkellä ikää reilu 3v. ja puheterapeutilla käydään. Puhe osittain epäselvää ja suppeat lauserakenteet. Kuopus n.1v6kk omaa jo laajan sanavaraston ja pystyy jo puheellaan kertomaan esim. mitä ruokaa haluaa tai mitä näkyy ikkunasta.

Molemmille lapsille on puhuttu samalla tapaa, mutta lapset luonteiltaan aivan erilaisia, Toinen erittäin vilkas ja tempperamenttinen ja toinen rauhallinen ja harkitsevainen.

Luultavasti teillä ei ole mitään hätää vielä puheen kehittymisessä, mutta puhumattomuus saattaa enteillä myös puheenkehityksen häiriöitä. Onneksi ne otetaan neuvolassa vakavasti ja puheen oppimiseen saadaan nykyaikana apua.

Siskoni molemmat lapset joutuivat puhumattomuuden vuoksi tarkkailuun neuvolassa. En muista tarkkaan minkä ikäisiä olivat, mutta siinä 2 vuoden paikkeilla. Syynä oli etteivät vanhemmat "vaatineet" heitä puhumaan. Vanhemmat kyllä ymmärsivät lastensa "kieltä" kun osoittivat jotain ja sanoivat öh öh, mutta muilta se ei onnistunut.

Kaksi vanhinta lastani alkoivat puhumaan molemmat n. 2 vuotiaina. Sanoja tuli satunnaisesti jo aiemmin, mutta sitten kun he alkoivat kunnolla puhua, niin he puhuivat tosi nopeasti kokonaisia lauseilla. Nuorimmat eivät vielä muuta kuin jokella (3 kk kaksoset), saa nähdä alkavatko hekin puhua myös n. 2 vuotiaina kuten isot sisarukset.
Jos menee paljon yli 2:n vuoden niin sitten olisi syytä alkaa tutkia asiaa. Lapset ovat niin yksilöllisiä.

Meil sama homma kävelemään oppimisessa ja sitten puheessa esiintyy muutama yksittäinen sana,mutta muuten puhua pälpättää omaa kieltään.Itse en vielä ole huolissani,mutta itseäni ärsyttää muiden ihmisten kommentit.Minusta on hauska kuunnella puheen polotusta ja usein heitän että lapsemme puhuu paljon ja asiaa,kunhan saisi vielä selvää ja heitän iloiset naurut päälle.Niin eikös sieltä tule joiltain kommenttia,että kyllä hän oppii puhumaan,älkää olko huolissanne ja kyllä se siitä ja meillä oppi puhumaan silloin ja silloin.jne......
Onhan se hyvä että lähiympäristö kannustaa ja tukee,mutta kyllä joskus kannattaisi näiden ihmisten harkita mitä suustansa päästävät.Sitä kun kuulee tarpeeksi tätä ei oo huolta,niin jossain vaiheessa itse aloin miettimään että pitäiskö tässä ihan oikeasti huolestua itsekkin.
Ja mitä sitten vaikka olisikin puheenkehityksessä jotakin.Meillä on niin hyviä puheterapeutteja ja muita tukitoimia,että kyllä lapsi varmaan jotenkin oppii kommunikoimaan.Ja minulle tärkeintä on kumminkin se että on ei ole mitään vakavia kuolemantauteja ym.Että kyllä me äidit hermoillaan muutenkin ja ihan ilman et muut meitä huolestuttaa.Tsemppiä.

Kannattaa kuitenkin tsekata tarkkaan. Oma lapsen i puhui jo 1- 1.5 vuoden iässä sanoja joista ei saanut selvää ja jotka olivat sinne päin.... Neuvolassa kehoitettiin odottamaan, kunnes sitten itse miltei " nyrkkiä puiden " vaadin päästä foniatrille lapsen kanssa. Dg oli aika tyly, vaikea-asteinen dysfasia ( kielellinen ymmärtämis- ja puheen tuottamisen vaikeus ). Päästiin heti puhterapiaan yms. hoitoihin.mm viittomakieli opeteltiin yhdessä, tosin sitä ei enää tarvita. Joka paikassa meille kuitenkin alan asiantuntijan ovat sanoneet että vanhemmat sen lapsen tuntevat parhaiten ja myös huomaavat kun jotain on pielessä. Ne neuvolatädit eivät sitä lasta niin usein kuitenkaan näe...ja monta kertaa heille on tietyt käyrät tärkeämpiä kuin itse lapsi joka kuitenkin aina on oma yksilönsä.

Nyt kun lapseni täyttää kohta 18. vuotta kukaan ei uskoisi häntä dysfaatikoksi ellei tiedä... eli mitä aiemmin virhe huomataan ja korjataan sen parempi lapselle... Jos asia kovasti mietityttää pyydä neuvolasta lähete lähimmälle foniatrille niin siitä se selviää.....

meidän poika oppi kävelemään ennen 10kk ikää. 1,8v. ei puhunut vielä juuri mitään. nyt 3v. ja puhuu edelleen heikosti, paljon omaa kieltä, jota vain vanhemmat ymmärtävät. puheterapia aloitettiin 2,5v. jos 2vuoteen mennessä ei ole edistystä tapahtunut juttele neuvolassa. sano, että puolen vuoden sisällä pitää päästä puheterapiaan. kyllä ne sieltä äkkiä laittavat, jos vanhemmat vielä niin vaativat. muita tutkimuksia ei kannata hätiköidä. puheterapeutti tietää sitten miten edetään, jos tarvetta on. tsemppiä!

meidän nuorimmainen on 1v.9kk ja sam homma.Puhetta ei tuota, paitsi omaa kieltä sekä perus kakka, kukka ja sitä rataa.Paljon ymmärtää saoja ja puhetta ja joka päivä opetellaankin jonkun uuden sanan merkitys!neiti on innoissaan kun osaa näyttää äidille ja isille missä on esim. pyykkikone!Suutaan hän yrittää aukoo sanan tuottamiseen mutta ei vielä millään kieli käänny oikeeseen asentoon..Itse en ole huolestunut,lapsosella on niin paljon muutakin ihmeteltävää ja puhee tuottaminen kyllä varmasti kehittyy jos ymmärtää jo muiden puhettakin!

Meillä nuorin, tyttö kohta 2 v ei paljoa puhu. Nyt aloitti hoidossa ja siellä lauletaan paljon, tällä hetkellä vaikuttaa että tyttö oppii puhumaan musiikin kautta, että laulelkaa vaan lapselle. Minäkin laulelen nykyään aika paljon, vaikka ei ole musikaalisuutta saati laulu ääntä. JK. meillä 5 lasta ja kyllä ne on kaikki oppineet ajastaan puhumaan. Jaksamisia vaan teille.

Paljon olet vastauksia saanutkin jo, paljon hyviä ja kannustavia kommentteja tullut. Itselläni poika 1v 3kk. Ollut todella nopea motoorisen kehityksen osalta. Kävellyt ja kontannut aikaisin. Sorminäppäryys jo todella taitavaa ikäisekseen. Puhetta ei juurikaan tule, muutama perus sana. Itse olen ammatiltani terveydenhoitaja. Sen myötä vähän jännittää miten meidän pojan puheenkehitys lähtee sujumaan. itse olen ollut nopea puhumaan sekä liikkumaan pienestä pitäen. Pojan isä taas kummassakin hitaampi. Automaattisesti tulee vertailtua muiden lapsia, miten he puhuvat, kuinka selkeästi ja milloin. Tiedän ettei hätää missään tapauksessa vielä ole. Varsinkin fyysisesti kehittyneiden lasten/vilkkaiden lasten puhe voi tulla myöhemmin. On niin paljon asioita joita tutkailla, kokeilla, painella. Fyysisesti rauhallisemmalla lapsella on enemmän aikaa miettiä, jutella, tavailla sanoja. Kannattaa huomioida lapsi yksilöllisesti, vaikka monesti tahtomatta tulee vertailtua muihin. Omat kokekumkseni neuvolasta on kyllä semmoiset että tärkeää huomioida ite jos lapsella esiintyy ongelmia. Tottakai neuvolasta saa tukea, mutta kyllä heillä monet asiat voi jäädä huomaamatta. Lapsikin kun viedään tunetamttomaan ympäristöön tuntemattoman tädin luo, ei silloin puhetta tuu samalla lailla kuin kotona, tai ollaan paljon rauhallisempia/ujompia. Äidin/isän kertomastahan neuvolassa paljolti vedetään johtopäätöksiä.