Olen tässä jonkunaikaa lueskellut tätä palstaa ja ei voi muuta, kun ihmetellä joidenkin typeryyttä, nimittäin, kun puhutaan elatusmaksuista/elareista, lapsellahan on monta lempinimeä.
Ensinnäkin, kun puhutaan elatussopimuksesta, siinä on kolme asianosaista: Lapsi, äiti ja isä.
Siinä puhutaan tai oikeammin kirjoitetaan, vain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Samoin on maininta kelle ja kuka suorittaa lapselle tulevan elatusmaksun. Myöskin sopimuksessa on kirjattu tapaamisajat jne.
Samoin on uskomuksia, että sosiaalivirasto määrittaisi jonkun summan elatusvelvollisen maksettavaksi, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Heidän käyttämänsä "laskentakaavat" voi heittää romukoppaan, koska ne ovat alunperin tarkoitettu avio/avoliitossa YHDESSÄ ASUVIEN tukien laskemiseksi/määritettäviksi. Ainoa instanssi mikä sen määrää on oikeusalin tuomari.
Lastenvalvoja AINOASTAAN VAHVISTAA sopimuksen (lasten elatuksesta annetun lain 8 §:n 2 momentin nojalla). Lastenvalvojan PITÄISI OLLA PUOLUEETON osapuoli neuvotteluissa, eikä tuoda omia antipatiota/näkemyksiään, jompaa kumpaa vanhempaa vastaan. Hänen pitäis ainoastaan siis "edustaa" lasta neuvotteluissa ja muutoinkin oltava neutraali.
Onko ympäristön paine niin valtava, että yritetään pitää kiinni kynsin hampain saavutetusta elintasosta, eikä haluta/osata mukauttaa sitä ??? Vituttaa se pientä oravaa, jos mersusta joutuu luopumaan ja joutuu jatkossa ladalla ajamaan tai muuttamaan omasta asunnosta johonkin vuokrakasarmiin, vähemmän arvostetulle alueelle. Tällaisen kuvan olen saanut osasta kirjoituksia, jolloin on lapsi onkin mennyt pesuveden mukana viemäriin. Ja katkeruus, senkun kasvaa, johon vedetään syyttömin osapuoli, LAPSI.
Eikö tällaisilla ihmisillä missään vaiheessa omatunto ala kolkuttamaan?? Toisaalta, tietyn ikäisenä lapsikin alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään omia johtopäätöksiä.
Kuvitelkaa tilannetta, kun lapselle tulee joskus todellinen totuus julki, kun hän käsittää menettäneensä jotain tärkeää elämästään, mitä ei koskaan pysty enään kokemaan, vain vanhempien riitelyjen ja manipulointien vuoksi.
Toki asiasta saa ja pitääkin keskustella ja vaikka riidellä, jos toinen osapuolen vaatimukset menevät kohtuuttomuuksiin tai sotivat yleistä oikeustajua.
Jos edes jollain alkoi "raksuttamaan" kirjoitukseni, se on täyttänyt tehtävänsä.
T: Vanhempi, joka odottaa lapsia juhannuksen viettoon.
Ensinnäkin, kun puhutaan elatussopimuksesta, siinä on kolme asianosaista: Lapsi, äiti ja isä.
Siinä puhutaan tai oikeammin kirjoitetaan, vain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Samoin on maininta kelle ja kuka suorittaa lapselle tulevan elatusmaksun. Myöskin sopimuksessa on kirjattu tapaamisajat jne.
Samoin on uskomuksia, että sosiaalivirasto määrittaisi jonkun summan elatusvelvollisen maksettavaksi, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Heidän käyttämänsä "laskentakaavat" voi heittää romukoppaan, koska ne ovat alunperin tarkoitettu avio/avoliitossa YHDESSÄ ASUVIEN tukien laskemiseksi/määritettäviksi. Ainoa instanssi mikä sen määrää on oikeusalin tuomari.
Lastenvalvoja AINOASTAAN VAHVISTAA sopimuksen (lasten elatuksesta annetun lain 8 §:n 2 momentin nojalla). Lastenvalvojan PITÄISI OLLA PUOLUEETON osapuoli neuvotteluissa, eikä tuoda omia antipatiota/näkemyksiään, jompaa kumpaa vanhempaa vastaan. Hänen pitäis ainoastaan siis "edustaa" lasta neuvotteluissa ja muutoinkin oltava neutraali.
Onko ympäristön paine niin valtava, että yritetään pitää kiinni kynsin hampain saavutetusta elintasosta, eikä haluta/osata mukauttaa sitä ??? Vituttaa se pientä oravaa, jos mersusta joutuu luopumaan ja joutuu jatkossa ladalla ajamaan tai muuttamaan omasta asunnosta johonkin vuokrakasarmiin, vähemmän arvostetulle alueelle. Tällaisen kuvan olen saanut osasta kirjoituksia, jolloin on lapsi onkin mennyt pesuveden mukana viemäriin. Ja katkeruus, senkun kasvaa, johon vedetään syyttömin osapuoli, LAPSI.
Eikö tällaisilla ihmisillä missään vaiheessa omatunto ala kolkuttamaan?? Toisaalta, tietyn ikäisenä lapsikin alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään omia johtopäätöksiä.
Kuvitelkaa tilannetta, kun lapselle tulee joskus todellinen totuus julki, kun hän käsittää menettäneensä jotain tärkeää elämästään, mitä ei koskaan pysty enään kokemaan, vain vanhempien riitelyjen ja manipulointien vuoksi.
Toki asiasta saa ja pitääkin keskustella ja vaikka riidellä, jos toinen osapuolen vaatimukset menevät kohtuuttomuuksiin tai sotivat yleistä oikeustajua.
Jos edes jollain alkoi "raksuttamaan" kirjoitukseni, se on täyttänyt tehtävänsä.
T: Vanhempi, joka odottaa lapsia juhannuksen viettoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun edelleen on olemassa myös sellaisia olettamuksia ettei eron jälkeen toisen osapuolen tarvitse osallistua lapsiensa elättämiseen ollenkaan.Tapaamisissakin on niin suuria vaikeuksia kun koskaan ei sovi.
Ei ihme että lapset voi huonosti kun ei isät välitä heistä eron jälkeen tippaakaan.Uusi nainen ja sen lpaset kun menee aina omien edelle.
Jos tilanne on niin, että isä ei välitä, pitäisi äidin yrittää päästä pettymyksen tunteesta yli ja ns. pelata niillä korteilla jotka on saanut...olla itse lapselleen rakastava ja hyvä vanhempi. Rahalliseen "välittämiseen" lapsi tietenkin on oikeutettu, ja sitä saa vaatia, mutta pakkotapaamisista tulee varmaan paha mieli myös lapselle, kyllä lapsi vaistoaa sen, ettei toinen oikeasti halua viettää aikaa yhdessä. Isän puuttuessa lapsella on hyvä olla muista läheisistä ihmisistä koostuva "tukiverkko", josta löytyy sitten sitä "miehen malliakin". Ei lapsen tarvitse välttämättä voida huonosti, vaikkei isä pidäkään yhteyttä, jos muut ihmissuhteet on kunnossa, eikä äiti katkeruudellaan isää kohtaan aiheuta lapselle pahaa oloa.
lisättäköön vielä keskusteluun; toki halukkuus osallistua lapsen elättämiseen alenee ja/tai poistuu, jos toinen yrittää "vedättää" viimeisenpäälle, suomalaiskansallieen tapaan sanottuna; "jollei tämä määrä, et saa sitten mitään" Ja ylipäätänsä sen jälkeen kaikki alkaa "tökkimään". Tarkoitushan on pelata yhteisillä säännöillä, ja toivottavasti ilman pilkunnussintaa, puolin sekä toisin.
Ihmeellistä yleistystä sinulta. että syyllinen on aina isä.
Kuvatunlaisen kaaoksen olet näemmä itsellesi saanut aikaan, kun ärähdit. Kaikesta päätellen sinulla ja ex-puolisollasi on vielä jäänyt väliin peiliin katsominen. Vanha suomalainen sanalasku sopii erittäin hyvin; sitä saa, mitä tilaa tai tyhjät tynnyrit kumisee eniten.
Ei muuta, kun hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti pystytte tulevaisuudessa kiihkottomasti keskustelemaan yhteisen jälkikasvun tapaamisista ja muutakin heitä koskettavista asiosta.
rahoja.Minimielatusmaksut jotka lastenvalvoja määräsi,nekin exä jätti maksamatta.
Minä kuuntelen sen itkun ja pettymyksen kun lapset odottaa kassit pakattuina eikä isä tulekkaan hakemaan.
Minultahan se ei ole pois,lapsislta se on pois ja sekös minua vituttaa.Viis minä itsestäni mutta se lasten pettymys ottaa koville.
Kyllä minä olen peiliin katsonut monta kertaa,minkäs minä sille voin jos toinen ei halua,syyllistätkö siitä minut?Minä olisin keskustelutaitoinen mutta isä sanoo ettei vois vähempää kiinnostaa.
...kannattais ehkä olla puhumatta lapsille etukäteen mahdollisesta isän tapaamisesta. Olisi sitten vaan iloinen yllätys, jos joskus toteutuisikin.
Isä soittaa ja puhuu lasten kanssa puhelimessa ja lupaa varmasti tulla perjantaina että olkaa valmiina.Jos en anna lasten puhua puhelimessa niin helvetti repee ja sossun akat ovella kun estän yhteydenpidon.Vaikka kuinka sanon lapsille että ei ole varma tuleeko niin odottaahan ne kun toinen lupaa.
Se onkin hankalampaa, jos aina suoraan lapsille lupailee että tulisi...meillä onneks oli niin, että pojan isä sanoi mulle puhelimessa tulevansa poikaa katsomaan, ja mä en kertonut pojalle, koska harvemmin se tuli kuitenkaan. Nykyisin lupailee kyllä myös pojalle, koska ei enää puhu mun kanssa puhelimessa ollenkaan, mutta poika on kokemuksen kautta oppinut jo oleen uskomatta. Viimekskin sanoi mulle vaan että "se sanoi että aikoo muka tulla jonain päivänä käymään"...eikä oo näkynyt, puhelusta aikaa n. kuukausi !?
Kurjaa, mutta niin siinä lopulta käy, että pettymykset opettaa lapset huomaamaan ettei isään voi luottaa, ja kunnioitus ja arvostus katoaa samaa tietä.
jos vanhemmat ovat tarpeeksi kypsiä ja halukkaita ajattelemaan lapsensa parasta. Päätöksen tästä tekevät vanhemmat ja käräjäoikeudessa sopimus vain vahvistetaan.
Siitä mersusta. Vaikka ajankin pienellä autolla, mersua en huolisi. Ja koti saa olla vaikka palatsi, mutta ei siellä ole hyvä elää huonossa liitossa pelon alla. Silloin on parempi nostaa kytkintä lapset kainalossa ja tyytyä ilolla vuokrakasarmiin, kun saa nukkua yönsä turvassa ja rauhassa.
Mulla on tämmönen tapaus. Kolmen vuoden suhde loppui kuin seinään kun ex-vaimoni kävi kapakassa ja löysi uuden miehen. tästä kaksi viikkoa niin oli keittiön pöydällä vaimon hommaaman kämpän vuokrasopimus ja melkein heti sen jälkeen otti sen äijän asumaan. Olen ottanut todella raskaasti eron koska meillä on yhteinen lapsi. Lasta näen lähes päivittäin koska minä ja ex asutaan melko lähellä. Suoraan sanottuna meillä ei ole minkäänlaisia välejä ja vielä ex kehtasi kysyä että voidaanko olla kavereita tuommosen tempun jälkeen. Ei voida. Myönnän että minussakin on ollut vikaa mutta nyt syyllistän ex vaimoani vai minkä johtopäätöksen edellä mainitun kirjoituksen perusteella voi vetää? Elatusmaksun maksan joka kuukausi koska se pitää maksaa. Kaikkein pahimpia hetkiä on kun ei nää lastaan esim. nyt juhannuksena, tulee pitkä juhannus ja kun näkee exän uuden miehen kanssa.