Finlandia-ehdokkaat julkistettu

Uskon, että näyttelijät lukevat muutenkin paljon.

Näin on aina ollut, että yksi henkilö valitsee voittajan.
Ehkä useampi ei pääsisi yksimielisyyteen voittajasta ?
Pitää muistaa, että jotkut toiset henkilöt valitsisivat jonkun toisen kirjan voittajaksi,
että kaikki kirjat kannattaa periaatteessa lukea,
oma suosikki voi olla joku muu kuin kulloisenkin voittajavalitsijan.

Näin hiljattain Statovcin haastattelun TV1 Kulttuuricocktail-ohjelmassa, jossa hän kertoi
kirjastaan. Ohjelma on ehkä YLE areenassa katsottavissa.
Sen perusteella kirjan on niin monitasoinen ja symbolinen,
että tuskin ymmärtäisin sitä paljoakaan.
Katsoin haastattelun siinä mielessä, että se "avaisi" kirjaa, kun luen sen,
mutta haastattelu tekikin päinvastaisen vaikutuksen,
kirja kuulostaa niin "vaikealta", että peruin tilaukseni kirjastosta,

Anonyymi kirjoitti:

Näin on aina ollut, että yksi henkilö valitsee voittajan.
Ehkä useampi ei pääsisi yksimielisyyteen voittajasta ?
Pitää muistaa, että jotkut toiset henkilöt valitsisivat jonkun toisen kirjan voittajaksi,
että kaikki kirjat kannattaa periaatteessa lukea,
oma suosikki voi olla joku muu kuin kulloisenkin voittajavalitsijan.

Näin hiljattain Statovcin haastattelun TV1 Kulttuuricocktail-ohjelmassa, jossa hän kertoi
kirjastaan. Ohjelma on ehkä YLE areenassa katsottavissa.
Sen perusteella kirjan on niin monitasoinen ja symbolinen,
että tuskin ymmärtäisin sitä paljoakaan.
Katsoin haastattelun siinä mielessä, että se "avaisi" kirjaa, kun luen sen,
mutta haastattelu tekikin päinvastaisen vaikutuksen,
kirja kuulostaa niin "vaikealta", että peruin tilaukseni kirjastosta,

Lue lisää

Katselin itsekin tuon Statovchin haastattelun, mutta ei se minullekaan mitään lisäymmärrystä antanut. En kyllä löytänyt kirjasta symboliikkaakaan, ellei sitten tuo lehmä ja päähenkilön suhde siihen edustanut sitä.
Itse tulkitsin kirjan kirjailijan oman elämän kuvaukseksi lapsuudesta nykypäivään ja jos fiktiota oli mukana se sulautui kyllä muuhun kerrontaan niin saumattomasti, että ainakin minulle kirja oli "totta", alusta loppuun.
Oikeastaan liiankin totta ja jos jotakin ei tapahtunut, se olisi voinut tapahtua - niin kai kaunokirja tulisi ottaa..?
demeter1

Sain Tommi Kinnusen Kaarnan luetuksi. Myös Paloma kertoi sen lukeneensa. Olisi kiva kuulla mitä hän tai muut sen lukeneet siitä tykkäsivät tai pitäisi kai kysyä, miten sen kokivat ?

Minulle se oli äärettömän raskas lukea, vaikka sen kai voi nähdä jonkinlaisena selviytysmistarina. Henkiin jäätiin - ainakin osa jäi Neuvostopartisaanien hyökkäyksestä Itäsuomalaiseen pikkukylään - mutta henkiin jääneet maksoivat selviytymisestään hintaa lopun elämänsä.

Mitä sota tekee ihmiselle, miten hän pystyy jatkamaan elämäänsä sen koettuaan, silloisessa puhumattomuuden kulttuurissa, jossa ihmisellä oli vain työnsä ja perheensä estämässä lopullista romahdusta.
Sekään ei kaikkia pelastanut, moni tarttui aseeseen ja teki itse lopun omista kärsimyksistään. Osa tarttui pulloon, kuten päähenkilö Lainan mies, Antti, joka viinan lisäksi tapaili aseveljiään ja yritti vertaisten avulla lievittää omaa tuskaansa.

Kirjan päähenkilö oli kuitenkin Laina, perheen äiti, joka oli tietoinen omasta tunnekylmyydestään: tahtoi olla hyvä äiti lapsilleen ja hyvä puoliso miehelleen, mutta kaikki voimat menivät oman tuskan hallitsemiseen kun ei ollut ketään, joka näkisi hänet, kuulisi häntä, ymmärtämisestä puhumattakaan. Silti hänen sitkeytensä luultavasti pelasti lapset, heistä tuli selviytyjiä, tämän ajan mittareilla mitaten.
Poika Martti, jäi kotipaikkakunnalleen (taas sama teema: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät) äitinsä tueksi ja ymmärtääkseni saavutti jonkinlaisen sovinnon itsensä ja elämänvalintojensa kanssa. Siskoihin hän ei enää saanut toivomaansa yhteyttä, perheyhteys oli katkennut, eikä löytynyt aikaa eikä kai kiinnostustakaan sen uudelleen löytämiseen.

Tommi Kinnunen on kertoja vailla vertaa. Selväsanainen, herkkävireinen, myötätuntoinen, eikä hän jätä lukijaa yksin. Kuten ei häntäkään jätetä ! Kirjat ovat arvostettuja, lukijat rakastavat häntä. Statovcin kanssa taitaa olla toisin ? Ehkä häneen pätee Churchillin havainto:
"Jos yksinäiset puut yleensä kasvavat, ne kasvavat vahvoiksi".

Toivottavasti en paljastanut kirjasta liikaa, ettei kenenkään lukukokemus häiriinny. Samat asiat on kuitenkin kerrottu kirjan takakannessa ja arvosteluissa, eikö ?
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Sain Tommi Kinnusen Kaarnan luetuksi. Myös Paloma kertoi sen lukeneensa. Olisi kiva kuulla mitä hän tai muut sen lukeneet siitä tykkäsivät tai pitäisi kai kysyä, miten sen kokivat ?

Minulle se oli äärettömän raskas lukea, vaikka sen kai voi nähdä jonkinlaisena selviytysmistarina. Henkiin jäätiin - ainakin osa jäi Neuvostopartisaanien hyökkäyksestä Itäsuomalaiseen pikkukylään - mutta henkiin jääneet maksoivat selviytymisestään hintaa lopun elämänsä.

Mitä sota tekee ihmiselle, miten hän pystyy jatkamaan elämäänsä sen koettuaan, silloisessa puhumattomuuden kulttuurissa, jossa ihmisellä oli vain työnsä ja perheensä estämässä lopullista romahdusta.
Sekään ei kaikkia pelastanut, moni tarttui aseeseen ja teki itse lopun omista kärsimyksistään. Osa tarttui pulloon, kuten päähenkilö Lainan mies, Antti, joka viinan lisäksi tapaili aseveljiään ja yritti vertaisten avulla lievittää omaa tuskaansa.

Kirjan päähenkilö oli kuitenkin Laina, perheen äiti, joka oli tietoinen omasta tunnekylmyydestään: tahtoi olla hyvä äiti lapsilleen ja hyvä puoliso miehelleen, mutta kaikki voimat menivät oman tuskan hallitsemiseen kun ei ollut ketään, joka näkisi hänet, kuulisi häntä, ymmärtämisestä puhumattakaan. Silti hänen sitkeytensä luultavasti pelasti lapset, heistä tuli selviytyjiä, tämän ajan mittareilla mitaten.
Poika Martti, jäi kotipaikkakunnalleen (taas sama teema: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät) äitinsä tueksi ja ymmärtääkseni saavutti jonkinlaisen sovinnon itsensä ja elämänvalintojensa kanssa. Siskoihin hän ei enää saanut toivomaansa yhteyttä, perheyhteys oli katkennut, eikä löytynyt aikaa eikä kai kiinnostustakaan sen uudelleen löytämiseen.

Tommi Kinnunen on kertoja vailla vertaa. Selväsanainen, herkkävireinen, myötätuntoinen, eikä hän jätä lukijaa yksin. Kuten ei häntäkään jätetä ! Kirjat ovat arvostettuja, lukijat rakastavat häntä. Statovcin kanssa taitaa olla toisin ? Ehkä häneen pätee Churchillin havainto:
"Jos yksinäiset puut yleensä kasvavat, ne kasvavat vahvoiksi".

Toivottavasti en paljastanut kirjasta liikaa, ettei kenenkään lukukokemus häiriinny. Samat asiat on kuitenkin kerrottu kirjan takakannessa ja arvosteluissa, eikö ?
demeter1

Lue lisää

Minun ehdokkani tästä listasta olisi varmaan juuri tuo Kinnusen Kaarna. En ole lukeneut Statovchin Lehmää, mutta luin Bollan ja joku minussa vastustaa sen lukemista. Olisikohan se se että kaiken sen julmuuden ja pahuuden keskellä jota elämme tänä päivänä, en jaksa kuormittaa itseäni niin paljolla, kaipaan lukea asioista, jotka voin ymmärtää oman moraalikäistykseni puitteissa.
Kaarna on järkyttävä, mieleenjäävä, kirja lähihistoriastamme joka tuo esiin uuden näkökulman: eloonjääneiden naisten ja lasten rikkinäiset sielut ja sen kilpikaarnan, jonka he joutuivat kasvattmaan suojellakseen psyykeään. Selviytymisen ehdot.
Syvältä luotaavaa, mutta lukijalle lempeämpää kerrontaa. Olen lukenut Kinnuselta neljä kirjaa: Neljäntien risteys, Ei kertonut katuvansa, Pimeät kuut ja tämän Kaarnan, joka kosketti minua kaikkein eniten .

Luin tänä aamuna FB-ryhmässä Kirjallisuuden ystävät mielenkiintoisen kannanoton siitä, miten kolme hiljakkoin ilmestynyttä romaania maahnamuuttajataustaisten kirjoittajien toimesta ovat laajentaneet ja rikustuttaneet suomalaista kulttuurielämää. Menevät omalle listalleni heti (paitsi Statovcin kirja jota vielä emmin; nimittäni Anna Soudakovan Haikara levittää siipensä, joka kertoo vavahduttavaa tarinaa Valkovenäjältä ja Irene Zidanin Isäni appelsinkukkien maasta, joka vie lukijan keskelle Israelin ja Palestiinan raastavaa sotaa .

Jäävi minäkin taidan olla voittajaehdokasta veikkaamaan, kun en muita kirjoja ole lukenut, Kaarnakin on vasta puolessa välissä. Ahdistukselta ei välty sitäkään lukiessa, mutta uskon Kinnusen silti olevan armollisempi lukijaa kohtaan - aina hänen kirjoistaan löytyy toivon häivähdyksiä. Ei kertonut katuvansa olisi minusta hyvin ansainnut tulla palkituksi ja jos Kaarna palkinnon saa se on varmasti ansaittu.

Tuopa on hyvä kysymys pitääkö teemojen olla rankkoja ja raakoja jotta syntyisi syvällistä,
vakuuttavaa kerrontaa ? Minun mielestäni pitää..)) Rankat teemat vaativat enemmän, mutta niistä jää jälki ja mielestäni ne myös parhaiten palvelevat kaunokirjallisuuden tavoitetta, jollaisena pidän lukijan ymmärryksen lisääntymistä. Ainahan sitä ei tapahdu, mutta ainakin oppii tietämään oman ymmärryksensä rajat..))

"Mazzarella on joskus sanonut, että hän koki lapsena suuria tunteita lukiessaan , mutta myöhemmin hänelle opetettiin, ettei kirjoja pidä rakastaa, vaan analysoida."

Kukahan hänelle niin sanoi ja johtiko sen hänen ammatilliseen valintaansa ?
Ettei kirjoja pidä rakastaa ? Rakastan kirjoja ja pyrin niitä analysoimaan sen
minkä kykenen. En ole hyvä siinä, mutta jokainen (omasta mielestäni) hyvä kirja
herättää ajatuksia, pohdituttaa, jättää jonkun "siemenen itämään", tuottaa joskus
oivalluksiakin ja parhaimmillaan avartaa ajattelua.

Finlandia-voittajasta olen täysin jäävi sanomaan mitään.
En ole saanut yhtäkään kirjastosta vielä luettavaksi.
Vähän säälii muita uutuuksien kirjoittajia, jotka jäävät näitten ehdokkaitten varjoon.
Niissäkin on varmasti merkityksellisiä kirjoja.

Anonyymi kirjoitti:

"Mazzarella on joskus sanonut, että hän koki lapsena suuria tunteita lukiessaan , mutta myöhemmin hänelle opetettiin, ettei kirjoja pidä rakastaa, vaan analysoida."

Kukahan hänelle niin sanoi ja johtiko sen hänen ammatilliseen valintaansa ?
Ettei kirjoja pidä rakastaa ? Rakastan kirjoja ja pyrin niitä analysoimaan sen
minkä kykenen. En ole hyvä siinä, mutta jokainen (omasta mielestäni) hyvä kirja
herättää ajatuksia, pohdituttaa, jättää jonkun "siemenen itämään", tuottaa joskus
oivalluksiakin ja parhaimmillaan avartaa ajattelua.

Finlandia-voittajasta olen täysin jäävi sanomaan mitään.
En ole saanut yhtäkään kirjastosta vielä luettavaksi.
Vähän säälii muita uutuuksien kirjoittajia, jotka jäävät näitten ehdokkaitten varjoon.
Niissäkin on varmasti merkityksellisiä kirjoja.

Lue lisää

Moni kiinnostavampi uutuuskirja jää tosiaan näiden ehdokkaitten varjoon. Niistä syntyy heti pitkä jonotus, jääpähän sitten muille niitä jotka ei ehdokaslistalka ole.
Ihmetyttää muuten se kun jo 30 kymppiset julkkikset julkaisee paljastuskirjoja elämästään, kuten ent. missi Sara Sieppi , haukkuu ex poikaystävänsä maanrakoon.

Oletko jo ehtinyt kaikki lukea, Ano 10.09 ? ..)) Hyvä sinä !

Kohta tulee kotiinkin kirjamainoksia joululahjoiksiksi. Niistä löytyy hyviä vinkkejä. Nuo paljinto ehdokkaat on laidastaan synkkiä ja vaikeasti seurattavia, juontakaan ei löydä.