Kun täällä on säännöllisen epäsäännöllisesti keskustelua eri ketjuissa ns. "sopivasta iästä" niin nyt kaikenlaista keskustelua iästä tähän ketjuun on sallittua ja suotavaa. Saa haukkua jos se helpottaa oloa, mutta itse kaipaisin ihan rakentavaakin mielipiteiden vaihtoa.
Onko sillä iällä väliä? Kuinka iso ikäero on sinulle liikaa? Onko ikäpreferenssit muuttuneet, kun olet tullut vanhemmaksi? Onko kaivattusi ikä sinulle sopiva vai arveluttaako se ja miksi? Vastaa mihin vastaat tai kirjoittele oman fiiliksen mukaan.
Onko sillä iällä väliä? Kuinka iso ikäero on sinulle liikaa? Onko ikäpreferenssit muuttuneet, kun olet tullut vanhemmaksi? Onko kaivattusi ikä sinulle sopiva vai arveluttaako se ja miksi? Vastaa mihin vastaat tai kirjoittele oman fiiliksen mukaan.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Itselleni iällä on jonkin verran väliä. Ei saa olla liikaa ikäeroa kumpaankaan suuntaan. Olen vielä suht. nuori, eli ei saisi olla yli 20 vuotta vanhempi mies, eikä yli 5 vuotta nuorempi mies. Jotenkin liian iso ikäero ällöttää itseäni. Tuntuisi että olen jonkun pappaikäisen kanssa ja liian nuori tuntuisi joltain pikkuveljeltä. Kaivatun ikä on ihan ok.
Nuoremmalla se on aika ymmärrettävää, että on väliä. Toisaalta kun ikää on tullut niin ei voi ymmärtää nuoria miehiä, joilla on ollut kiinnostusta vanhempaa naista kohtaan, siis reilusti vanhempaa. Kuitenkin se on niin yksilöllistä, ja on nähty paljon onnistuneita pitkäaikaisia suhteita, joissa on ollut isot ikäerot.
Kyl määkin muistan, kuin "vanhat" ällötti ja vuoden nuorempi oli "ihan pentu". Ei sellasten kaa voinu olla. No sitten tapahtui se kaikille väistämätön asia eli ikää tuli ja kummasti ne ikäerot häviää.
Jos vaikka aloittaja ensin, sopiiko tämä järjestys, sitten muut?
Sopiihan se, olin itse asiassa kirjoittamassa omaa mielipidettäni samaan aikaan.
Vastaan itsekin, eli aloittajalta:
Kun oikea henkilö tulee kohdalle niin iällä ei ole väliä. Iso ikäero suuntaan ja toiseen saattaa saada aiheen harkita asiaa sen suhteen, onko elämäntilanne samanlainen, olemmeko ihmisinä yhtä kypsiä toisillemme.
Tyypillisesti minua viehättää n. 2-5 vuotta itseäni vanhemmat miehet, mutta olen jonkun verran joustava molempiin suuntiin. En tule sanomaan ei jos mies on vaikka 10-20 vuotta vanhempi jos on molemminpuolisia tunteita ja muutoin kaikki kunnossa.
Ikäpreferenssit ovat muuttuneet, olen huomattavasti joustavampi kuin nuorempana ja annan mahdollisuuden eri ikäisille jos hyvin synkkaa miehen kanssa.
"Kun oikea henkilö tulee kohdalle niin iällä ei ole väliä. "
Sitten tulee listaus miten vanhemmat viehättävät.
Naisten logiikka XD
No hah, tuossa nyt ei ole logiikkaa ensinkään, siis esiin nostamissasi kohdissa, koska eivät ole toisensa poissulkevia.
Viehättyy muutaman vuoden vanhemmista = normaali tilanne; kohtaa juuri sen oikean, jolloin iällä ei ole pahemmin merkitystä ja voi olla mitä vaan 18 ja 100 välillä = erityistapaus eli poikkeustilanne. Sääntö ja sen poikkeus.
Ap
Olen keski-ikäinen nainen. Viisi vuotta suuntaan tai toiseen on OK. Minulle on tärkeää, että molemmat ovat suht samassa elämäntilanteessa ja suurin piirtein samanmittaisella elämänkokemuksella.
On sillä väliä, ajattelussa toimintamalleissa tulee ongelmatilanteita jossain vaiheessa.
On iällä siinä mielessä mulle väliä, että iällä hyvin usein on vaikutusta ihmisen korvien väliin. Kun ikäero kasvaa, niin mun on selkeästi vaikeampi löytää yhteisiä asioita, samoja arvoja ja kiinnostuksen kohteita toisen kanssa. Mä koen, että sen toisen pitää kuulua edes ns. samaan sukupolveen, jotta meillä on samanlaisia kokemuksia taustalla, jotta olemme riittävän samantyyppisiä. Eihän suht sama ikä tietenkään tuota takaa, mutta isolla ikäerolla sitä on mun kokemukseni mukaan vielä vaikeampi löytää. Jos toinen on mu. Vanhempieni ikäpolvea tai potentiaalisen jälkikasvuni ikäpolvea, niin hän soisi paremmin yhteen heidän kanssaan kuin minun.
Mikä sitten on minusta ok ikäero? Mä en oikeastaan koe -+5:n vuoden ikäeroa ikäeroksi ollenkaan. Mun mielestä tuota ei normaalissa elämässä huomaa millään tavalla. +- 5 vuotta on mun mielestä lähinnä sellanen korvien välissä oleva kuvitteellinen ero, jota ei kukaan huomaa missään, jos ei siihen erikseen huomiota kiinnitetä. 5-10 vuotta, sen voi sitten jo joissain asioissa huomata, kun ei ole ihan samoja juttuja kokenut ja asiat ovat muuttuneet välissä jne. Tuosta isommalla ikäerolla alkaa sitten minesti olemaan jo täysin erilaisiakin asioita elämässä ja se itse elämänvaihekin voi olla tosi erilainen. Kun miettii itseä reilu kymmenen vuotta sitten, niin onhan tähän väliin mahtunut ihan hirveästi jopa avainkokemuksia, jotka on muokanneet ihmisenä tosi paljon. Asiat kuitenkin tulevat elämässä sykleinä ja monien kohdalla samankaltaiset asiat tapahtuvat samassa ikävaiheessa, joten yli kymmenen vuotta nuoremmalla ne kaikki ovat siinä luultavasti vielä tulossa.
Mutta siis kun vedän tuon nyt yhteen, niin minulle sellainen maksimissaan +-10 vuotta on ok ikäero. Iän myötä tuo toleranssi on hieman kasvanut, mutta ei suuresti. Kaivattuni ikä on oikein hyvä.
Lisään vielä, että se suurin muutos ajattelussa mulla tapahtu noin 30 kohdalla, vähän ennen. Siinä kohtaa ne itseä vähän nuoremmatkin miehet olivat jo aikuisia, yli 25:sia. Siinä kohtaa ajatteluni muuttui siis siihen, että en enää mitenkään huomannut sitä, jos mies on nuorempi. Nykyää kymmenen vuotta nuoremmatkin on jo ihan aikuisia, joten tuo väli on pidentynyt. Siinä 10 vuoden jälkeen huomaan kuitenkin yleensä sellaisen selkeän eron, että ollaan kokemusmaailmaltamme liian kaukana toisistaan parusuhdetta ajatellen, olipa sitten nuorempi tai vanhempi.
Näin kolmekymppisenä en ottaisi edes oman ikäistä miestä. Sanotaan että kun mies on 5-15v vanhempi niin se on passeli ikäero. Makuja on monia. Viehätyn kokeneemmasta.
Niinkuin suurin osa miehistä.
Aivan kuten miehet viehättyvät huomattavasti nuoremmista.
Jos olet "vanha sielultasi, (hyi hitto mitkä sanat), niin ehkä, mutta sinä olet 30 ja mies 50-60, niin kyllä se elämän katsomus ja kokemus on ihan tpisella kantilla, ajatusmaailma. Vanhoilla herroillahan on sukan varressa kyllä varallisuutta, mutta tuppaa olemaan sitä jälkikasvuakin..
Onhan se ajattelu muuttunut väkisinkin, kun olin 20-30 vuotias, niin silloin olin kiinnostunut noin 20 vuotta itseäni vanhemmista naisista ja seurusteluissa noista mainituista ikäerosta ei ainakaan haittaa ollut, korkeintaan musiikkimausta joskus syntyi "keskustelua", nyt olen itse +50 ja nyt haluaisinkin 45-55 kumppanin itselleni, enää ei 20 vuotta itseäni vanhemmat naiset kiinnosta muuten kuin kaveriksi, ystäväksi.
Monet eivät ajattele pidemmälle. Pitää tiedostaa se, että omaishoitajaksi voi päätyä itse jo viisikymppisenä.
Sinällään huono argumentti, koska omaishoitajaksi voi "päätyä", ihan kuka tahansa ja minkä ikäisenä tahansa. Eihän mahdollinen vammautuminen tai sairastuminen sitä ikää aina katso.
Tuo on totta. Ajattelin nimenomaan vanhuutta ja sitä epäsuhtaa, joka kovin eri ikäsillä partnereilla voi ilmentyä.
Sivusta - naiset hyvin usein ovat niitä omaishoitajiksi joutujia. Liekö se sitten vain niin päin ok? Entä jos on yhdessä koettua elämää ja rakkautta pohjalla silti jo 40vuotta. Eikö se muutaman vuoden omaishoito ole ok kun ei muutenkaan ole varma mitä elämä eteen tuo. Toinen voi vielä löytää uuden kumppanin senkin jälkeen kun toinen on kuollut.
Ei ole minusta sukupuolikysymys. Itse en ole kiinnostunut miehistä, jotka ovat paljon vanhempia tai nuorempia kuin minä, joten omalla kohdalla ei ole olennainen kysymys myöskään, kunhan pohdin "ääneen". Omilla vanhemmilla 4 vuotta ikäeroa ja 50 vuotta avioliittoa tässä vaiheessa takana. Eivät ole vielä omaishoidon tarpeessa, auttavat toinen toistaan kotona.
Iän kanssa oikeasti ei ole tekemistä vaikka olenkin haukkunut itseni ikäisiä miehiä vanhoiksi.Ne viestit on tarkoitettu egoisteille miehille ketkä luulee kaikkien sinkku naisten tykkäävän joko itsensä ikäisistä tai vanhemmista miehistä ja loukkaantuvat,mustasukkailevat ,kiusaavat ja vainoavat kun nainen kertookin tykkäävänsä nuoremmista miehistä yleensä.
Oikeastihhan voi olla samanikäinen hyvin säilynyt ja kiva mutta harvemmin.
Tyrkkyille egoisteille pitää asettaa rajat vähän rajummin.
Ja sinä kuvittelet olevasi hyvin säilynyt?
Buuuaahaaahhaaaa
En tietenkään kuvittele mitään.
Minusta ovat kiinnostuneita pääasiallisesti itseäni 10-15 vuotta nuoremmat miehet ja olen alkanut itsekin mieltymään heihin 🥰 Kaikilta osin toiminut ja kaikki ovat tyytyväisiä 🥰 Vanhempien miesten kanssa olen tullut todella huonosti kohdelluksi ja traumatisoitunut heistä joten ei kiitos enää heitä 😬
Jos olet nuorekas viiskymppinen ja ihastunut johonkin kolmekymppiseen, niin olette monella tasolla kuitenkin samanikäisiä.
Siinä sulle tiivistys ketjua lukematta, go for it 💪
Toinen on vasta päässyt aikuiseksi, toinen on jo vanhuuden kynnyksellä.
Hän on ihan sen ikäinen kuin on, mutta se on suurin syy miksi edelleen epäilen voisiko hänellä olla oikeasti tunteita minuun. Riippuu niin paljon ihmisestä miten ajattelee asioita. Ajatteleeko 30-40 vuoden vai 50 vuoden päähän.
Ikäero on itselleni yhdentekevä, sitäpaitsi en ole voinut sille mitään että rakastuin itseäni nuorempaan. Tunteeni eivät tiedä hänen ikäänsä.
Tai nauttiiko elämästä ja elää hetkessä??
No just näin, tuo olennainen jäi pois.
Ikäerolla ei ole itselle oikestaan mitään väliä.
Ainut mikä vaikuttaa ja olisi oikeesti "este"
on jos tiedän miehellä olevan toiveita omista lapsista niin en voisi alkaa suhteeseen.
Vaikka olisikin molemminpuolista,
aitoakin rakkautta niin siltikään en vois.
En vois olla tietäen että toinen joutuisi luopumaan omista haaveistaan/toiveistaan.
Mielestäni ikää ei pitäisi tarkastella staattisena asiana, koska nuorikin ei ole enää niin nuori muutaman vuoden päästä, eikä ihmiset vanhene mitenkään tasapaksusti iän mukaan, siis fyysisesti. Tietenkin pari kymppisenä ikäerot tuntuvat suurilta. n. 30 -vuotiaina alkaa jo huomata ettei ole sillä tavalla nuori enää ja huomaa ehkä ettei ikuista, "rypytöntä" nuoruutta enää saa takaisin, eikä tarvitse saadakaan. Yksi tärkeimmistä asioista elämässä on hyväksyä itsensä ulkoisestikin ja panostaa enemmän omaan persoonaan ja mitä sillä on annettavana maailmalle. Jos ikää vain tuijottaa, voi olla ettei edes näe itse sitä persoonaa, vaan ennakkoon, iän perustella kuvitellun ihmisen, joka on vaan kuva päässä. Henkisellä tasolla hyvin nuorikin voi olla hyvin kehittynyt, vanhempi ei puolestaan ole automaattisesti henkisesti kehittynyt.
Mitään väliä jos kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Turha keksimällä keksiä jotain tekosyitä miksei voi olla yhdessä, elämä on nyt. Paljon vaikeampaa on kohdata toinen ja tunnustaa tunteensa. Niin vaikeaa.
Olet oikeassa. Elämä on nyt ja tekosyyt vain syitä, joihin on olemassa yleensä ratkaisu. Helposti mietitään mitä elämä sitten olis esim. 10 vuoden päästä. Aika turhaa, koska se voi olla tai olla ihan erilaista mitä nyt kuvittelee. Siis ainut järkevä teko ihmissuhteissa: Carpe diem!
Keskustelu iästä menettää merkityksensä jos on aitoa molemmin puolista rakkautta, ainakin itselläni. Ja toisten rakkauselämään ja ikäeroon ei kenelläkään ulkopuolisella ole oikeus puuttua. Se on jokaisen oma valinta kenen kanssa elämänsä viettää. /Ap
Tietysti kannatan että kaikki olisivat ikäistensä kanssa. Vain n. oman ikäiseni yksi söpöin nainen kelpaa. Aivan turha keskustelu joka käydään vain siksi, että kaikki tietävät mikä on oikein, eihän muuten tarvitsisi kysyä onko oikein olla paljon vanhemman tai nuoremman kanssa.
Ota pilttii jos rahkeet ei riitä milffiin