Paholaisnainen

Ant kirjoitti:

"Paholainen on nainen", keski-ikäinen, ohimoiltaan kaljuuntuva mies sanoi nurkkapöydästä. Vilkaisin häntä hieman hämmentyneenä mennessäni tiskiä kohti pankkikortti vasemman käteni peukalon ja keskisormen välissä. Hetken luulin hänen puhuvan minulle.
"Kahdeksan litraa, noin suurin piirtein", sanoin myyjälle. Hän vilkaisi polttoainemittareita lasisen julkisivun läpi ja otti vastaan korttini, käytti sitä koneessa ja ojensi takaisin. Syötin tunnusluvun näppäimistöltä sisään ja lähdin ulos jäämättä odottamaan kuittia.
"Nainen on paholainen", keski-ikäinen mies sanoi. Hän oli vaihtanut lauseessaan sanojen järjestystä ja muuttanut samalla sanottavansa aivan eri asiaksi, mitä se oli aikaisemmin ollut. Tällä kertaa en vilkaissutkaan häntä.
Päästyäni pyörän päälle asetin ajolasit silmilleni ja vedin sitten hansikkaat käsiini. Käänsin virta-avainta ja odotin näkeväni mittarivalojen syttyvän. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Käänsin avainta pari kertaa edes takaisin. Sen jälkeen painoin käynnistintä. Yksikään valo ei syttynyt, ainutkaan rele ei vetänyt kertoakseen, että virta oli kytketty.
Saatuani pyörän parkkiruutuun kävelin takaisin huoltoaseman baariin. Kävellessäni avasin tukalan takkini, riisuin kypärän ja vedin kypärähupun kaulalle. Vika oli vanha tuttu. Harmitti, että en ollut koskaan jaksanut korjata sitä.
"Paholainen loi naisen", yksinäinen mies sanoi pöydässään. Hän tuntui vihaavan naisia. Hain hyllystä ruuvimeisselin, maksoin sen kolikoilla ja lähdin takaisin ulos. Kymmenen minuutin kuluttua olin purkanut virtalukon, korjannut sen pohjassa olevien koskettimien asentoa ja koonnut sen uudelleen. Menin taas sisään huoltamolle.
Nurkkapöydässä oleva mies ei sanonut mitään. Hän kohotti päätään ja loi minuun tyhjän katseen. Hiki helmeili hänen paljailla ohimoillaan. Kävin vessassa pesemässä käteni ja ostin sen jälkeen kinkkusämpylän ja ison kupillisen kahvia. Hakeuduin mahdollisimman kauas paholaisesta ja naisesta puhuvasta miehestä.
"Tiedätkö, että nainen on paholaisen paras keksintö?" Hätkähdin niin, että kahvia läikähti kädelleni. En ollut kuullut miehen tulleen taakseni. Hän veti tuolia kauemmas pöydästä ja istuutui raskaasti.
"Tapasin kerran erään naisen", hän sanoi katsomatta minuun. Ilmeisesti hän halusi välttämättä kertoa tarinansa. "Nainen oli kaunis kuin piru. Ei sellaista voi mies vastustaa."
Katselin miestä arvioivasti. Kaljamaha pilkotti likaisen paidan alta. Parta oli saanut kasvaa muutaman päivän ja kampakin oli varmaan jäänyt yöpöydän reunalle.
"Olin silloin nuori. Minulla oli rahaa ja vapaus. Sinä et voi ymmärtää, mitä vapaus tarkoittaa. Minä luopuisin kaikesta mitä omistan, että saisin vapauden takaisin."
Pelkäsin, että nyt tulee pitkä tarinatuokio. Katsoin ovelle, sitten tiskin yläpuolella olevaa kelloa. Aurinko paistoi ja asfaltti kutsui.
"Nainen oli aivan jumalaisen kaunis", mies sanoi haaveksivasti. Nyt hänellä menivät jo herrat sekaisin. "Hän hurmasi minut. Oli mukava kuin itse perkele."
Nyökkäilin. Minulla ei ollut mitään sanottavaa. Olin selvinnyt sämpylästäni. Kahvia oli vielä kylmä tilkka kupin pohjalla. Annoin sen jäädä sinne.
"Menimme naimisiin ja luulin, että kaikki oli hyvin. Olin aina hallinnut itseni, mutta nyt tuli uusi kuningas taloon." Mies hymähti. "Tai kuningatar. Kuningatar, jolla oli prinsessan käytös."
Nyt hän katsoi suoraan minuun. "Ymmärrätkö, prinsessan käytös?"
Pudistin päätäni. Luulin ymmärtäväni, mutta en halunnut alkaa esittämään arvailujani.
"Hän halusi palvelua. Hän tarvitsi rahaa. Ennen kuin kunnolla tajusinkaan, meillä oli talo, kaksi autoa ja kesämökki rakenteilla. Ja niin paljon velkaa, että sen maksamiseen olisi mennyt varovaisen arvion mukaan parikymmentä vuotta."
"Kurjaa", sanoin.
"Kurjaa", mies tokaisi. "Ja se prinsessan käytös. Et varmaan usko, kuinka voi aikuinen ihminen kiukutella. Joka pikku asia pitää tehdä juuri niin kuin hän haluaa. Muuten tulee napinaa ja mökötystä."
Katselin ovelle. Tämä oli liian tuttua tarinaa kuunneltavaksi näin kauniina päivänä.
"Sitten hän synnytti minulle lapsen. Tytön tietenkin. Hän tiesi, että nyt en ainakaan heittäisi häntä ulos. Ja minä tiesin, että tyttö olisi vielä joskus ansa pahaa aavistamattomalle miesparalle. Paholaisen tytär."
Mies katseli ulos. Olin näkevinäni hänen silmiensä kostuvan. "Pysy erossa naisista."
Sanoin pyrkiväni olemaan varovainen, ja nousin pöydästä. Ulko-ovella vilkaisin vielä miestä. Hän ei ollut liikkunut. Järjestelin ajovarusteeni kuntoon ja kiipesin pyörän päälle. Moottori lähti käyntiin ensi yrittämällä. Asettelin vielä lasit silmilleni ja lähdin mittaamaan kuumaa asfalttia. Jossakin sadan kilometrin päässä naiseni odotti minua suuttuneena viipymisestäni. Oma prinsessani.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä