Lapsi on narkkari

Kysynpähän vaan.
-ap, äiti

Kaverit kaikkoavat, kun kuulevat että lapsi käyttää huumeita.
Kukaan ei halua epätasapainoista epäsosiaalista varastelevaa narkkia lähelle.

Äidit ovat yksin ja hylättyinä. Ei kavereita ja lapsi vastaa jos vastaa, silloin
kun vastaa tai sitten ei.

Narkkari ajattelee ainoastaan itseään

Kavereilla on lapsenlapsia. Ovat mummoja ja pappoja.
Lievästi kateellinen.
Oikeasti olisin toivonut itsellenikin jotain ihan normaalia.
Mutta sinä olet sinä, Ja minulle ei koskaan tule lapsenlapsia

MITÄ PAHAA TEIN, ETTEN SAA NORMAALIA ELÄMÄÄ JA VANHUUTTA??

MIKSI MINÄ ???????????

Tein huoli-ilmoituksen. Taas. Ei tasan mitään hyötyä, koska hän ei myönnä ongelmaa eikä halua apua eikä vastaa puheluihin tms yhteydenottoihin.

Oma lapseni. Minun omani. Mitä vielä voisin tehdä?

Herra antakoon voimia sinulle.

Voin kertoa jotain sieltä lapsen suunnalta.
Olin itse päihteitä käyttävä teini, nuori aikuinen, elämä sekaisin. Suoranaisesti kovia huumeita en käyttänyt.
Jälkikäteen on tullut mietittyä, miten elämäni mahtoi vaikuttaa omaisiin, läheisiin, ym.
Ja kun puhutaan, ettei narkkari tai muuten päihteitä käyttävä välittäisi omaisistaan, tai muistakaan, niin se ei pidä paikkaansa. Kyllä se sekoilija, elämänsä itse pilannut syyttelee itseään lähes jatkuvasti, omasta käytöksestään. Siinä tietää tasan tarkkaan, mitä läheisilleen aiheuttaa omalla toiminnallaan. Se on yksi osa ongelmaa. Ja kun oikein pahalta tuntuu, sekoillaan vain lisää. Jatkuvaa oman pahan olon pakenemista päihteiden avulla, vaikka niistä ei todellakaan apua ole.

Itselläni oli onneksi mahdollisuus palata vielä ns. normaalielämään, ja sain tilaisuuden katsoa ja pohtia kaikkea jälkeenpäin.
Omaisten ja läheisten kanssa on onneksi välit aina säilyneet, ja tietenkin vielä parantuneet, kun omakin elämäntilanne parani.

Uskon todella, että omaisilla ja läheisillä ei ole helppoa, ja vielä kun miettii, kuinka laajastikin lapsen elintavat voivat vaikuttaa myös vanhempien elämään ja elinympyröihin.
Lisänä vielä vanhempien kokemat itsesyytökset " teinkö jotain väärin ? " , " olisinko voinut tehdä jotain eri tavalla ? ", jne. jne. Varmasti jokainen vanhempi käy läpi tuollaisia ajatuksia kun/jos omalla lapsella " karkaa " elämä väärään suuntaan, päihteet, rikollisuus, tai sitten ehkä jokin sairaus, tms.

Toivon voimia ja jaksamista kaikille vanhemmille, joilla oma lapsi tai nuori on eksynyt polullaan väärään suuntaan.
Omaisille on olemassa jonkinlaisia vertaistuki ryhmiä tms. Niistä en tarkkaan tiedä, mutta varmasti netistäkin on löydettävissä, jos kiinnostaa.

Junaa odottamaan, Ei asemalle vaan radalle, niin ne tekee.

Aivan karmeaa luettavaa. Sanotaan että lapsi valottaa aina. Vauvana kun se itkee ja vanhempana kun odotat sitä sydän syrjällään kotiin. Se on sinun lapsesi ja tekisit mitä vaan että hän voisi paremmin. Huumeet on vaan sellainen asia että siinä häviää taistelun. Huumeaddikti on kuorma yhteiskunnalle ja sen huomaa kun apua hakee.

Voimia tälle äidille äläkä syytä itseäsi missä meni vikaan sillä wlämä on kuin polku jokaa vain johtaa jonnekkin etkä voi sille mitään.

Lapsesi on perinyt sinulta heikon luonteen ja et ole osannut kasvattaa lastasi, turhaan sinä muita syyttelet ja vaadit vielä jotakin erityislakia pitämään sinusta itsestä huolta. Olet samanlainen kuin lapsesi, sysäät vastuun muille.

Maailma on täynnä vaaroja ja houkutuksia, niin on aina ollut ja tulee olemaan, se on pieni prosentti, joka hankkii itselleen ongelmia. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapselle vahva identiteetti ja valistaa, koska aikuisena kaikki vastaavat itsestään. Et ole sitä oppinut, eikä ole lapsesikaan.