Eräs vastentahtoisen hoidon kriteeri on vaarallisuus itselleen ja muille. Mitä tämä tarkoittaa ? Väkivaltaisuuttako vaiko jonkinlaista kyvyttömyyttä selvitä elämässä eteenpäin?
Vaarallisuus
tietämätön.
161160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tarkoittaa että ko. henkilö voi olla vaarallinen muille ihmisille ja/ tai uhkana on että henkilö tekisi itselleen jotain.
Alkoholistuneet autoilevat ihmiset = Vaarallinen sekä että, tuosta voit päätellä mitä se esimerkiksi on.
Kysyjä saikin jo vastauksen, mutta jatkaisin kysymystä:
Mistä ihmeen sairauksista epäillään sairaaksi silloin, jos olisi kysymyksessä vaarallisuus muille?
Esimerkiksi paranoidinen skitsofrenia. Epäilee esim. naapureitaan, uhkailee, jopa käy käsiksi.
Alkoholismi, persoonallisuushäiriöt, kromosomihäiriöt, jos niihin liittyy väkivaltaisuutta. Mutta yleensä vain ensinmainittu kelpaa pakkohoidon perusteeksi. Ja näitä myöhemmin mainittuja voi olla oirekuvassa myös.
Vielä sairaampaa on epäillä jonkun sairastavan paranoidista skitsofreniaa ja pelätä tämän käyvän päälle vaikka todellisuudessa ei varaatekijää ole. Toisinaan luodaan kanssaihmisesta vaarallisen mielikuvia siksi, että tämä saataisiin sairaalaan ehkä turhaankin.
Jos sinulla on tuollaiset mielikuvat psykiatriasta. Itse olen koko aikuisikäni saanut elantoni vaarallisten potilaiden hoitajana. Ei ole tarvinnut kadulta ketään hakea tai väkisin tuoda, tunkua on silti. Lukekaa lehtiä, niin näette! Ja puhun jo vaaralliseksi todetuista henkirikollisista, jotka TEO on hoitoon määrännyt ymmärrystä vailla olevina.
Enkä todellakaan tarkoita, että kaikki paranoidista sch:ta sairastavat tappavat. Vastasin vain asiallisesti kysymykseen, kun satun tietoa omaamaan.
Mielenterveyslain mukaan rikoksesta syytetty voidaan määrätä oikeudessa mielentilatutkimukseen ja tuolloin ihmistä voidaan pitää sairaalassa tahdostaan riippumatta ilman, että mielenterveyslain pakkohoidon kriteerit täyttyisivät (miel.15§). Mikäli mielentilatutkimuksen jälkeen rikoksesta syytetyn kohdalla pakkohoidon kriteerit täyttyvät, niin TEO:n pitää määrätä epäilty pakkohoitoon (miel. 17§). Tämäkin mielestäni omituista, koska puhumme vasta rikoksesta syytetystä. Rikoksesta voidaan syyttää perusteettakin ja siksi mielestäni on omituista, että pelkkä syyte ja epäily mielenterveysongelmasta oikeuttaa mielentilatutkimukseen. Mielestäni aluksi pitäisi todeta syytetty syylliseksi rikokseen ennen mielentilatutkimusta. Normaalissa oikeuskäytännössä tuomio on lainvoimainen vasta kun valitustiet on käyty loppuun taikka valitusta päätöksestä ei ole määräajassa tehty.
Todellisuudessa ihmisiä jopa vangitaan syyttömänä tuon tuosta. Näissä tapauksissa valtionkonttori maksaa korvausta syyttömänä kärsineille. Pitäisin siis mahdollisena myös sitä, että ihmisiä on turhaan pakkohoidossa.
Rikoksesta epäillyn ja tavallisen "mielisairaan" kohdalla menettelytavat ovat toisenlaisia.
Syyte juttu kumastuttaa siksi, että yleisesti ottaen syyttäjät ovat hieman ympäristöään pehmeempiä päästään. Syyttäjät voi käytänössä syyttää mistä tahansa ja ottaen huomioon sen, että syyttäjät ovat yleisesti vanhoja velttokulleja ja silloin kun on kysymyksessä nuorempi ja taatusti terveempi väki, niin elämäntapaakaan ei välttämättä ymmäretä. Tuolloin voi tulla ja varmasti tuleekin vääriä otaksumia toisen mielenterveydestä. Samainen pätee mm. oikeuden lautamiehiin. Oikeus-salissa pitäisikin yleisesti ottaen heittäytyä vähintäänkin uskovaiseksi (joka tämäkin on näillä palstoilla todettu mielisairaaksi piirteeksi).
Pitääkö ensin toimia jollain tapaa vaarallisuutta osoittaen ennenkuin vaarallisuus-edellytys toteutuu ? Eli voiko sairauden lajin vuoksi todeta vaaralliseksi vaikka ei tekisi mitään vaarallisuutta osoittavaa ?
Ystäväni oli välillä vankilassa töissä. Siellä KAIKKI ovat syyttömiä. Omasta mielestään. Mielisairauteen kuuluu sairaudentunnottomuus, samoin mm. alkoholismiin. Ja mitä syyllisyyteen tulee, se on tutkittu ja todettu ennen hoitoon tuloa. Useimmiten "rysän päältä" kiinni joutuneet.
Tämmöinen juupas eipäs -keskustelu on hyödytöntä. Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee lain ja järjestyksen. Laitoshoidot ovat sen verran kalliita ettei niihin tosissaan ketään huvikseen oteta! Välillä tuntuu että vasta aivan liian myöhään.
Lämmintä kesänjatkoa kaikille!
Kokemuksiini nojaten toteaisin, ettei vaarallisuutta tarvitse käytännössä osoittaa vaan vaarallisuudeksi riittää pelkkä mielikuva siitä, että on joskus mahdollisesti ollut vaaraksi. Näitä ehkä todellisuudestakin poikkeaavia mielikuvia esitetään esim. tuomioistuinkäsittelyssä, jossa syyttäjäkään ei tiedä mitä oikeasti on tapahtunut. Monesti oletukset ja väitökset vaarallisuudesta voi lähennellä jopa kunnianloukkausta (rikosta).
Juuri uutisoitiin, että valtionkonttori korvaa noin miljoonalla eurolla vuodessa syyttömänä rangaistustaan kärsineille. Asian näin ollessa valtiovaltakin myntää tekevänsä virheitä. Se niistä vartioiden höpinöistä sitten.
Hoitopaikkoja on tätänykyä n. 7000 hinnasta riippumatta ja ottaen huomioon, että hoidot jäävät useimiten alle kolmen kuukauden ja siten, ettei hoidosta kehkeydy oikeudenkäyntiä, niin hoidettuja ja pakkohoidettuja on huomattavasti enemmän. Stakesin tilaston mukaan 1999-2003 on ollut n. 31.000 sairaalapotilasta vuosittain . Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 10-vuoden aikana psykiatrisessa sairaalasa vierailee kolmannesmiljoona ihmistä.... että näin ne lanttumaakarit sitten tietävät miten valtavasta joukkopsykoosista on kyse ja kuinka kallista.
Varmastikkin perusteissa viitataan itsetuhoisuuteen taikka väkivallan vaaraan. Toisaalta on olemassa myös ihmisiä joillekka ei voi antaa esim. työkaluja, koska tämä luultavammin kolhisi itseään. Kuten jo monesti ollaan todettu, niin sääntöjä voidaan siltikin tulkita aivan miten vain, joten vaaraksi oleminen voi käytännössä olla mitä tahansa aivan kuten muutkin perusteet. Moni täyspäinen voi kuvitella, ettei pakkohoitoon joudu ilman kunnollisia perusteita, koska säännötkin ovat tiukat ja samaisia sääntöjä on tulkitsemassa monta lääkäriä. Todellisuudessa hoidetuksi voi joutua kuka tahansa ja aivan mistä tahansa syystä ja olisikin kovasti totuudenmukaisempaa sanoa, ettei perusteita pakkohoidolle tarvita.
Pakkohoidon päälimmäinen kriteeri on mielisairaus, eli todellisuudentajun heikkeneminen. Toisaalta on mielestäni hyvinkin omituista pitää lähes vankeuden tapaisen hoidon kriteerinä hyvinkin harmitonta ja tavanomaista asiaa. Käytännössähän lähes kaikki elämäntavat ja näkemykset perustuvat isolta osin harhaiseen todellisuuteen.
Pakkohoidon perusteet perustuvatkin useimiten mustamaalaavaan mielikuvaan yksilöstä. Mikäli joku olisi todellisuudesa vaaraksi toisen hengelle, niin varmasti löytyisi yksi taikka useampi rikosnimike toiminnalle. Rikoksena pakkohoitoon johtaneita perusteita ei tuskin koskaan käsitellä, koska asiasta pitäisi tehdä esitutkintapöytäkirja ja useimiten mustamaalavissa jutuissa tutkinnan tulos olisi, ettei rikosta ole tapahtunut, pakkohoidon kriteerit ei täyty, eikä potilaan käytöksestä esitetyt väitteet pidä paikkaansa taikka ole muutoin ikäryhmäänsä nähden poikkeavaa.
Voimme toki luoda mielikuvia yksilöstä ja keksiä pakkohoidon syitä, mutta useimiten hoitoa vaativa taho ei joko ymmärrä potilaan elämäntapaa, ei tule toimeen muiden kanssa taikka on psyykkisesti niin sairas, että kokee turhia pelkotiloja taikka näkee ympäristönsä poikkeaavan sairaana.
Paradoksi.
Lääkehoidossa oleva, kaksisuuntaista mielenhäiriötä lievänä poteva ,(lääkehoidossa), sisar vierailulla toisen sisaren luona. Toinen sisar, psykopaatti, alkaa psyykata. Psyykattu saa sydänkohatusta muistuttavan romahduksen rintakipuineen ja käsien ja jalkojen kylmenemisineen. Viimeisillä voimillaan romahtanut saa kiristetyksi psykon tilaamaan ambulanssin "mutta ei torvet soiden, ettei naapurini pelästy."
Sairaalaan mentäessä verenpaine mitataan mutta mittarin luullaan seonneen. Sairaalan ovella pyydetään heti sairaalan mittarilla mittaamaan.
Todetaan ettei ambulnassin mittari ollut rikki, vaan verenpaine oli HIRVEÄ!
Vastaanotossa tarkkaillaan sydäntä. Parin tunnin päästä potilas pannaan syrjään ja aletaan houkuttelemaan jäämään lopuksi yöksi osastolle.
Aamulla masispotilas herää ja saa kuulla olevansa suljetulla psyk.osastolla tarkkailussa!!!
Huom!
Yöllä oli kuulemma "huolestunut omainen" (nainen) soittanut ja kysellyt vointia.
Seuraukseni oli kauhea pakokauhu, kun oli salaa tuotu suljetulle. Mutta sitten masispotilas katsoi että OK, ollaan sitten, kun poiskaan ei pääse. Soitti avomiehelleen että sai edes puhelimensa ja käyttörahaa.
Päästettiin sen lain salliman 5 vrk tarkkailun jälkeen kotiin, "kun ei ollut mitään syytä pitää osastolla".
Tämä masis-sisko jatkoi työtään heti "sairasloman" jälkeen ja ajeli autollaan, niinkuin oli tehnyt jo yli 10 v ilman rikkeitä tai sakkoja.
Pikku psyko-sisko on ja on ollut "vapaalla jalalla". Tosin poliisit ovat useaan otteeseen joutuneet vuosien ajan poistamaan psykosiskon erilaisista poliittisista tilaisuuksista häirinnän ja väkivallan ja jopa poliisin vastustamisen takia.
Myös määrättyä uutisjulkisuutta on ollut lehdissä ja radiossa. Samoin julkista pahennusta paikkakunnan matkailuyrityksissä alastomana rannoilla riehumisen ja saksalaisille kiroamisen takia.
Vuosia sitten tapahtuneeseen ei ole tullut selvyyttä eikä anteeksipyyntöäkään sairaalan taholta. Sairaalassaoloaikana ei potilasta pyynnöstään huolimatta päästetty potilasasiamihen puheille.
Eläköön Suomen mielenterveyshoito ja sairaalakuri!!!
keskuudessamme kulkevat,ja saavat paljon tuhoa aikaan,ovat psykopaatit.Toimivat monella alalla,joskus pomoinakin.Harvoin he hoitoon joutuvat.Osaavat näytellä,niin hyvin ja uskottavasti.Usein vielä ammateissa,jossa saa käyttää valtaa.
varmaankin lääkärikirja kädessä etsivät oireita lapsistaan.Opettelevat ulkoa latinan kielisiä sanoja.Laukkaavat lapsen kanssa neurologin,ja psykiatrin vastaanotolla lapsen kanssa,ja vaativat lapselle tutkimuksia.Loppujen lopuksi he itse tarvitsivat hoitoa,mutta yrittävät leikkiä lääkäriä,ja vielä kyseenalaistavat ammattilaisen päätelmät.