Reaktiivinen koira!

Ennenkuin tuomitse minut huonona koiran omistajana, niin lukekaa. Eli olen omistanut pieniä koiria jo pitkään. Rotuna hyvinkin säyseitä ja helposti koulutettavia villakoiria. Meillä oli pitkään kolmen lauma, johon kuului vuotiaat kastroitu ja uros ja sterkattu narttu. Laumaan tuli pentu. Asiat sujui loistavasti, pentu(uros joka on myös kastriutu nuorella iällä) kasvoi lauman nuorimpana. Narttu oli selkeästi se, joka kaapinpaikan määräsi. Mutta koskaan ei ollut mitään tappeluita, ei leluista ei ruoasta eikä huomiosta. Elelivät yli 7 vuotta rauhallista yhteiseloa, usein nukkuivat vierekkän, toki yöllä kaikki oli sängyssä kanssani, mutta kaikilla oli oma paikkansa, mikä muotoutui ihan luonnollisesti. No vuosi sitten lähti toinen (uros )sateenkaarisilloille, ja kaveriksi jäi narttu vanhus, jonka elämäkaari oli myös melkein jo kuljettu. Tämä nuorin reagoi todella vahvasti uros vanhukset poismenoon. Ja aloin silloin miettimään, että pakko saada kaveri nuorikolla, joka on ikänsä laumassa elänyt, ja koska toisestakin vanhukseta aika jättää pian. Pentua en voinut ajatellakkaan siinä vaiheessa, kosa oli vielä toinen 15 vuotias vanhus, jolla oli jo omat sairautensa ja tarvitsi oman rauhansa. Löydettiin ihana kodinvaihtaja. Uros kastroitu, pari vuotta nuorempi mitä meidän "pentunen"
Aivan ihana yksilö,. Tämä koira etsi sen takia uutta kotia, koska oli myös menettänyt koiraystävänsä, eikä sopeutunut siihen. Tässä vaiheessa meillä oli vielä tämä vanhus narttu. Pääosin tulevat toimeen. Ja meillä olikin reilu koeaika ja tutustuminen , että miten juttuun tulevat. Heti alkuun yhteiselo sujui todella hyvin, ja sitä se 80 prosenttisesti on edelleenkin. Nyt tulee se Mutta! Toisinaan ihan yllättäen ovatkin toistensa kimpussa. Lelusta, herkusta huomiosta. Luut sun muut annetaan erikseen, ruokailevat myös erikseen, koska tämä kodinvaihtaja on erittäin ahne, ja toinen taas hidas nautiskelija, Aikaisemmin oli ruokaa aina tarjolla näillä kolmella, mutta nyt sitä ei voi ajatellakkaan pitävän esillä. Eläinlääkärillä ollaan käyty poissulkemassa kipukäyttäytyminen, jopa ortopedilla käyty ontumatutkimuksissa jne. Eli kyse ei ole nyt ainakaan mistään kipuilusta. Aiakisemmin en ole tässä meidän "pennussa" havainnut mitään reaktiivista toimintaa, en sinne päinkään. Eikä tämän kodinvaihtajakoiran ex- omistajakaan ole havainnut mitään sinnepäinkään viittavaa, silloin kun tällä oli vielä koiraystävä kaverina. Mutta nyt tuntuu, että tämä on selkeästi sitä. Ihan hajut saattaa laukaista. Ja valitettavasti olen huomannut, että aika usein tämä meidän "pentu" on se aloittaja! Ei tämä kodinvaihtaja! Toki hän vastaa aika miehekkäästi kyllä takaisin. otenkin tuntuu, että aina kun huokaiset helpotuksesta ja tuumaat, että hyvin on mennyt pari viikkoa, että kyllä tämä taas tästä, niin sitten tulee se yllätys, ja koirat toistensa kimpussa. Tässä on ikävää myös se, että tämä kodinvaihtaja on reilusti yli puolet isompi. Että ei voi antaa edes hiukan ottaa yhteen turvallisesti. Keskenään ei tule mitään tappeluita kun ei olle kotona. (seurailen heitä pitkin päivää kameralla) Nyt on vaan taas mieli niin maassa, että mietin onko tässä vielä jotain tehtävissä? Onhan koirilla ollut kummallakin äärettömän stressaava aika. Toinen vaihtoi kotia, jossa uudet koirat ja ihmiset, ja uusi ympäristö, meidän "pentu"joutui menettämään puolen vuoden sisällä kaksi laumansa jäsentä, joiden kanssa on siitä 7 viikkoisesta elänyt, ja sitten tulee uusi koira. Ja kun ajattelee näin, että meidän "pentu"joka eleli kolmen koiran laumassa, oli aina se nuorin, nyt onkin se vanhempi. Onko siis mitään keinoja tai apuja kenelläkään antaa, että saataisiin kuitenkin tuo yhteiselo sujumaan ilman ikäviä välikohtauksia? Ikävää itsellenikin olla kokoajan vähän stressitilassa, kun koskaan ei voi tietää, mistä tappelu tulee, vai tuleeko. Tuo meidän pentunen on todella pehmeä luonteinen, ja hänestä huomaa, jos on tullut yhteenotto, että aristelee tätä kodinvaihtajaa aina hetken aikaa, ennenkuin osaa olla taas rentona hänen seurassaan.
Tätä kodinvaihtajaa mietittiin pitkään ja tehtiin valtava työ, että saatiin juuri se ihana kodinvaihtaja ja koirilla olisi mahdollisuus tutustua ja luoda se elin- ikäinen lämmin side. En ikinä ajatellut ajattelevanikaan, että kukaan koira lähtisi minulta kiertoon. Siksi meillä oli tämä pitkä koeaikakin, millä varmistettiin, että varmasti toimeen tulevat. Ehkä sen jälkeen kun meidän narttu kuoli, on nämä piirteet alkanut meidän tuossa nuorikossa näkymään.