Voitasko me puhua tunteista?

Ajattelin, että jos löytyisi sellainen mahdollisuus.. se voi mennä syteen tai saveen, mutta toivoisin irrottautumista välitilasta

Anna hänelle työrauha! Se on työpaikka eikä mikään deittikeskus!

Voitais tietenkin puhua. Mutta miksi?

Ilman muuta haluan, hänen kanssa varsinkin haluan. Tänään näin hänet 😉

Kyllä kun aika ja paikka ja me kohdataan.

Ei huolia

Tunteista, puhutaan vain tunteista niin kuin ei koskaan ennen. Sitä on nyt oppinut joitain asioita, jotka jokaisen selvitettävä omalta kohdaltaan yrityksen ja erehdyksen, mielikuvituksen ja illuusion, valheen ja oman pirullisen typeryytenikin kautta, ja vain olemalla erehtynyt ja väärässä, idiootti ja egoistinen, pyrkivä ja toiveikas ja uskova ja hämmentynyt. Asiat alkoivat olla niin yksinkertaisia ja ilmeisiä että ne tajutessaan pystyi vain ihmettelemään miksei ollut aina tiennyt niitä. Ja se oli yksinkertaisella inhimillisellä tavalla hyvä juttu. Pelkästään jo eläessään teki ne tuhat pientä päivittäistä valintaa, jotka perimä, ympäristö, tietoiset ajatukset ja syvät tunteet yhdessä saivat tekemään, ja kantamalla seuraukset oli oppinut ettei voi syödä kakkuaan ja säästää sitä. Huolimatta omasta muunlaisuudesta kuului silti joukkoon. Itsestään on pääsemättomissä. Ja suuri osa tuskasta itse aiheutettua ja väistämätön osa kasvamista. Ja mikä tärkeintä luulee nyt oppineensa olemaan tunteidensa orja. Vaikkei yhtä niiden kanssa.

Hyvä keskustelun avaus, guppe. Heillä on varmasti voimakkaita mielipiteitä myös tästä tunneaiheesta

Jotenkin ällöttäviä nää selkeästi gubbekon tekemät itkuvirret joka hlvetin päivä. Onko sulla mitään kokemusta naisista taikka miehistä? En usko että on ainuttakaan