Vaikka voin silloin hyvin huonosti ja elin harhassa, tunteeni olivat silti todelliset

Halusin että hän tuntisi samoin minua kohtaan. Halusin häneltä hyväksyntää. Halusin myös että hän kohtelisi minua paremmin - että hän itse olisi parempi ihminen.

Ja tässä, halusin vain kertoa, että tunteeni olivat todelliset. Myös kauemman aikaa sitten.
Nyt en vain halua tulla hänen satuttamakseen. Hän satutti minua viimeksi viime kuussa ja se oli liian vahingollista minulle. Mua lohduttaa että asia on nyt minun omassa hallinnassa paremmin eikä enää tarvitse jännittää milloin se taas tapahtuu.

Jos hän pyytäisi kauniisti, en voisi itselleni mitään vaan antaisin hänelle taas sen mahdollisuuden, koska olen liian utelias ja anteeksiantavainen, ja haluan ymmärtää, vaikka nyt olen vähän suuttunut ja pettynyt. Olisi parempi jos en antaisi mitään mahdollisuutta, mutta olen liian tarkkanäköinen ja rehellinen ollakseni itsekkään armoton, niin kuin hän. Se mitä tämä tarkoittaa, kaikki ei pysty ymmärtämään. Eikä minua kenenkään tarvitse ymmärtää, tuskin kukaan välittäisikään.

Tuskin mitään tulee enää tapahtumaan.
Elämää ei voi ennustaa, mutta en halua enää vaivata itseäni asialla.
Luin korteista että minun kannattaa olla rohkea ja mennä eteenpäin, niin voin saavuttaa onnellisuutta. En ota korttien ennustuksia tosissani, tosin ne ovat välillä antaneet kiinnostavaa näkökulmaa tilanteisiin, ja myös parempaa mieltä, joten niistä on oma hyötynsä minulle.
Tiedän sen myös itse, että kun uskon itseeni ja kerään rohkeuteni mennä eteenpäin, tehdä asioita ja elää elämääni, pääsen ainakin vähän pidemmälle kuin mihin jäisin taakse vilkuillen.

En tiedä onko se elämän elämistä olla sängyn pohjalla laihtumassa ja ajatella, että olen nukke ja ainut perheeni ja ystäväni ovat pehmoleluni, vaikka olisi oikeitakin.
Oikeat voivat satuttaa... mutta myös tuoda niin paljon aidompaa iloa.
Parempi olisi kuitenkin näin, kuin että enää kaipaisin yhtään ketään.
Vaikka oisin poissa, tuskin kukaan huomaisi muutenkaan. Etenkään hän.

Kaikki on ok nyt. Hän ei satuta mua enää. Voin päättää asiasta itse... ja kuvitelmissa pelkään pahinta. Sitten se on vaan enää kamppailua omien ajatusten kanssa eikä sillä ole niin paljon tekemistä todellisen uhan kanssa. Todennäköisempää olisi että joku toinen satuttaisi mua sillä tavalla. Mutta se olisi kaikista pahinta, jos se olisi hän.

Onneksi se on vain tyhmä painajainen.

- nainen alle 30v, Keski-Suomi
6303
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kiitos hyvästä tunnisteesta, etten turhaan pahoittanut mieltäni, kuvitellen, että kaivattuni olisi suuttunut minulle syyttä.

Äänestä

Rupattelua, sivistävää, pohdintaa.
Kirjailija Merete Mazzarella oli 14 v, hän rakastui Tuulen viemää romaaniin niin, että luki sen kolme kertaa ja näki elokuvankin neljästi. Nyt hän miettii, mikä on ylipäänsä tunteiden merkitys? Entä naisen tavan kirjoittaa ja lukea? Ja nämä pohdintansa hän kirjoittaa auki tyylilleen uskollisesti rupatellen, kuin lukupiirissä kahvikupposen äärellä.
Merette Mazzarella: Luottamisen taito, rakkaudesta ja muista tunteista.

Äänestä

Jokin tilanne tai oivallus ajaa sinua kohti muutosta. Olet ehkä epävarma sen suunnasta, lopputuloksesta puhumattakaan. Luota vaistoosi ja lähde rohkeasti matkaan, varmuutesi kasvaa toiminnan myötä. Saatat tuntea orastavaa levottomuutta mutta se hakee vielä muotoaan. Osaat tarkastella asioita eri kanteilta etkä kavahda isojakaan muutoksia. Luovuutesi jyllää.

Äänestä

Neljä pientä aikuista (2023) on yllättävä tarina rakkaudesta ja sen kiemuroista. Alma Pöysti ja Oona Airola ovat upeita rooleissaan.

Äänestä

Kaikista pahinta on jos kaksi ihmistä välittää toisistaan, mutta eivät kuitenkaan pääse tarpeeksi lähelle ja yhteyteen, joka aiheuttaa suuren epätietoisuuden ja epävarmuuden tilan. Siinä sitten helposti alkaa omassa päässään viemään asioita vääräänkin suuntaan kun asioita pitää tehdä enemmän omien tuntemuksien eikä tiedon pohjalta. Niin tärkeätä on aina saada yhteys ja puhua asiat selviksi.

Äänestä

Olet varsinainem velho ratkaisemaan ongelmia ja saat asiat rullaamaan toivomallasi tavalla. Ole ylpeä siitä, että otat rohkeasti riskejä elämässäsi. Mitä enemmän rakkautta annat itselle, sitä enemmän universumi palkitsee.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Halusin että hän tuntisi samoin minua kohtaan. Halusin häneltä hyväksyntää. Halusin myös että hän kohtelisi minua paremmin - että hän itse olisi parempi ihminen.

Ja tässä, halusin vain kertoa, että tunteeni olivat todelliset. Myös kauemman aikaa sitten.
Nyt en vain halua tulla hänen satuttamakseen. Hän satutti minua viimeksi viime kuussa ja se oli liian vahingollista minulle. Mua lohduttaa että asia on nyt minun omassa hallinnassa paremmin eikä enää tarvitse jännittää milloin se taas tapahtuu.

Jos hän pyytäisi kauniisti, en voisi itselleni mitään vaan antaisin hänelle taas sen mahdollisuuden, koska olen liian utelias ja anteeksiantavainen, ja haluan ymmärtää, vaikka nyt olen vähän suuttunut ja pettynyt. Olisi parempi jos en antaisi mitään mahdollisuutta, mutta olen liian tarkkanäköinen ja rehellinen ollakseni itsekkään armoton, niin kuin hän. Se mitä tämä tarkoittaa, kaikki ei pysty ymmärtämään. Eikä minua kenenkään tarvitse ymmärtää, tuskin kukaan välittäisikään.

Tuskin mitään tulee enää tapahtumaan.
Elämää ei voi ennustaa, mutta en halua enää vaivata itseäni asialla.
Luin korteista että minun kannattaa olla rohkea ja mennä eteenpäin, niin voin saavuttaa onnellisuutta. En ota korttien ennustuksia tosissani, tosin ne ovat välillä antaneet kiinnostavaa näkökulmaa tilanteisiin, ja myös parempaa mieltä, joten niistä on oma hyötynsä minulle.
Tiedän sen myös itse, että kun uskon itseeni ja kerään rohkeuteni mennä eteenpäin, tehdä asioita ja elää elämääni, pääsen ainakin vähän pidemmälle kuin mihin jäisin taakse vilkuillen.

En tiedä onko se elämän elämistä olla sängyn pohjalla laihtumassa ja ajatella, että olen nukke ja ainut perheeni ja ystäväni ovat pehmoleluni, vaikka olisi oikeitakin.
Oikeat voivat satuttaa... mutta myös tuoda niin paljon aidompaa iloa.
Parempi olisi kuitenkin näin, kuin että enää kaipaisin yhtään ketään.
Vaikka oisin poissa, tuskin kukaan huomaisi muutenkaan. Etenkään hän.

Kaikki on ok nyt. Hän ei satuta mua enää. Voin päättää asiasta itse... ja kuvitelmissa pelkään pahinta. Sitten se on vaan enää kamppailua omien ajatusten kanssa eikä sillä ole niin paljon tekemistä todellisen uhan kanssa. Todennäköisempää olisi että joku toinen satuttaisi mua sillä tavalla. Mutta se olisi kaikista pahinta, jos se olisi hän.

Onneksi se on vain tyhmä painajainen.

- nainen alle 30v, Keski-Suomi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu