Itselleni on tehty abortti 16 vuotiaana,nykyisin mulla on 3 ihanaa lasta,silloin 16 vuotiaana kyllä nuorisoneuvolan ihmiset kovasti yrittivät,että synnyttäisin ja antaisin lapsen adoptoitavaks!Miten nykyään suhtaudutaan esim.nuorisoneuvoloissa nuoren raskauteen?Mun mielestä on törkeetä muiden ihmisten tuomita,jos joku tekee abortin,koska se on varma ettei aborttipäätös ole kellekkään helppo.Itselläni ei ole jäänyt mitään "traumoja"abortista,muististahan se ei kuitenkaan koskaan poistu ja mun aborttipäätöstä helpotti se,että mua oli käytetty hyväks(asiaa sen kummemmin tarkentamatta).Voimia teille abortin tehneille/tekeville,tiedän mitä joudutte kokemaan ja aurinkoista jussia meille kaikille tasapuolisesti!
JOKAISEN OMA ASIA!
Jenna
3495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiitos sitä tarvitaan (:
vaikeaa aikaahan tämä on mutta eteenpäin on mentävä. vaikka kuin sattuisikin. voimat on vähän vähissä mutta ajan kanssa kaikki helpottaa.
ei se hetkessä suru ja tuska, kaipuu mene ohi.
Vaikka kyse onkin henkilökohtaisesta asiasta, niin ammattilaiset saattavat tukea lapsen synnyttämistä juuri siksi, etteivät jälkiseuraamukset pilaisi äidin loppuelämää.
Itselläni on nelikymppinen ystävätär, joka juopuessaan palaa aina teininä tekemäänsä aborttiin. Selvinpäin asiasta ei voi puhua ja purkaa traumoja.
niinpä, mutta abortista toipuminen on raskasta, luulin että helpompaa on suorittaa (lääkkeillä) abortti kuin synnyttää...
tiedän myös millaista on olla äiti, sillä minullakin on jo lapsi ennestään,
ikää 22v.
Sanat ei välillä edes riitä kuvaamaan tuskaa joka sisälläni velloo, lääkitystä tarvitsen enkä sitä aborttia taida pystyä anteeksi antamaankaan itselleni, kuten ei sen lapsen isä jonka abortoin huhtikuussa kolmannen rask. kuukauden lopulla...
ikävä ja itku tulee päivittäin, miten tästä eteenpäin selviän elämässäni, en tiedä...