Toimintakyvyttömyyttä neurolepteistä

Taidat olla katkeroitunut ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla katkeroitunut ihminen.

No kukapa ei tällä foorumilla olisi, vai ihanko hyvää hyvyttäään täällä ihmiset jatkuvasti valittaa?

Läheinen tuntee tämän naisen, niin siksi tietää. Kuulo on häneltä myös mennyt, niin kuin itseltänikin.

Vähän liikaa kiinnitetään joka sanaan huomiota. Ei ole mitään syytä keksiä ihmisistä tarinoita.

Itsekin pääsin jo vuosia sitten eroon neurolepteistä, vaikkakin lääkärin mielestä olisi pitänyt jatkaa, nimenomaan ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan.
Myös aikoinaan pitkän laitoshoidon päättyessä minulle kivenkovaan väitettiin, että lääkkeitä täytyy sitten syödä koko loppuelämä.
Toimintakykyyni lääkkeet ei kamalasti vaikuttaneet, työkyky oli mennyt jo ennen lääkkeiden käytön aloittamista, enkä sitä enää takaisin saa.
Jäljet jäi vuosien lääkityksistä, kognitiivisia vaikeuksia, ja hermostosairaus tuli jäädäkseen.
Uskon täysin, että jotkut pystyvät pääsemään lääkkeistä eroon, ja pärjäilemään riittävän hyvin. Toki on myös heitä, jotka valitettavasti eivät välttämättä pärjää.

Teetkö vielä haastaviakin hommia?

Neuroleptien takia minullakin on monenlaista auttajaa. Jos ei olisi neuroleptejä, pärjäisin toiminnallisesti aivan hyvin.,

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin pääsin jo vuosia sitten eroon neurolepteistä, vaikkakin lääkärin mielestä olisi pitänyt jatkaa, nimenomaan ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan.
Myös aikoinaan pitkän laitoshoidon päättyessä minulle kivenkovaan väitettiin, että lääkkeitä täytyy sitten syödä koko loppuelämä.
Toimintakykyyni lääkkeet ei kamalasti vaikuttaneet, työkyky oli mennyt jo ennen lääkkeiden käytön aloittamista, enkä sitä enää takaisin saa.
Jäljet jäi vuosien lääkityksistä, kognitiivisia vaikeuksia, ja hermostosairaus tuli jäädäkseen.
Uskon täysin, että jotkut pystyvät pääsemään lääkkeistä eroon, ja pärjäilemään riittävän hyvin. Toki on myös heitä, jotka valitettavasti eivät välttämättä pärjää.

Lue lisää

Lääketieteen ammattilaisille suunnattu Duodecim - lehti opastaa mm. näin:
Pitkäaikaishoidossa oleviin potilaisiin on pidettävä säännöllisesti yhteyttä.
Sairaudelle on luonteenomaista suuri alttius uusiutua.
Psykoosilääkkeiden lopettaminen ja vajaakäyttö suurentaa relapsin riskiä viisinkertaiseksi.
Lääkkeiden haittavaikutukset ekstrapyraminaalioireet agitaatio, sedaatio, heikentävät halukkuutta jatkaa lääkitystä.
Relapasien ehkäisy ja ylläpitolääkityksen jatkuvuuden tukeminen ovat avohoidon keskeisiä tehtäviä.
Pelkkä faktojen opettaminen masennuksesta ja sen hoidosta ei riitä, vaan lääkityksen käyttöä olisi tuettava säännöllisin puhelinkontaktein. Puheluista huolehtii hoitaja joka seuraa masennuksen lieventymistä ja lääkehaittoja ja antaa neuvoja ja emotionaalista tukea.

Olen joskus kirjannut muistiinpanoihini näitä Duodecimista lukemiani juttuja. Ne kuvastavat mielestäni hyvin sitä hoitoidentiteettiä johon lääkäreitä ja hoitaja koulutetaan ja jota psykiatrinen hoitojärjestelmä ylläpitää. En yhtään ihmettele tuota lääkkeiden pakkosyöttämistä ja käytön kyttäämistä. En yhtään ihmettele myöskään että työntekijäpula on kova jos heidän työtehtäviin kuuluu kotona avohoidossa olevien potilaiden lääkkeiden käytön seuraaminen. Olisi hyödyllisempääkin tekemistä kuin juoksuttaa potilaita milloin kenenkin vastaanotoilla tai tunkeutua heidän koteihinsa lääkkeen seurannan takia.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketieteen ammattilaisille suunnattu Duodecim - lehti opastaa mm. näin:
Pitkäaikaishoidossa oleviin potilaisiin on pidettävä säännöllisesti yhteyttä.
Sairaudelle on luonteenomaista suuri alttius uusiutua.
Psykoosilääkkeiden lopettaminen ja vajaakäyttö suurentaa relapsin riskiä viisinkertaiseksi.
Lääkkeiden haittavaikutukset ekstrapyraminaalioireet agitaatio, sedaatio, heikentävät halukkuutta jatkaa lääkitystä.
Relapasien ehkäisy ja ylläpitolääkityksen jatkuvuuden tukeminen ovat avohoidon keskeisiä tehtäviä.
Pelkkä faktojen opettaminen masennuksesta ja sen hoidosta ei riitä, vaan lääkityksen käyttöä olisi tuettava säännöllisin puhelinkontaktein. Puheluista huolehtii hoitaja joka seuraa masennuksen lieventymistä ja lääkehaittoja ja antaa neuvoja ja emotionaalista tukea.

Olen joskus kirjannut muistiinpanoihini näitä Duodecimista lukemiani juttuja. Ne kuvastavat mielestäni hyvin sitä hoitoidentiteettiä johon lääkäreitä ja hoitaja koulutetaan ja jota psykiatrinen hoitojärjestelmä ylläpitää. En yhtään ihmettele tuota lääkkeiden pakkosyöttämistä ja käytön kyttäämistä. En yhtään ihmettele myöskään että työntekijäpula on kova jos heidän työtehtäviin kuuluu kotona avohoidossa olevien potilaiden lääkkeiden käytön seuraaminen. Olisi hyödyllisempääkin tekemistä kuin juoksuttaa potilaita milloin kenenkin vastaanotoilla tai tunkeutua heidän koteihinsa lääkkeen seurannan takia.

Lue lisää

Tällähetkellä hallituksessa on huomattavasti kovemmat arvot, kuin humanistipelleillä. Voi hyvinkin olla, että hyväksytään enemmän itsemurhia, ja psykoosisairaat jätetään heitteille.

Anonyymi kirjoitti:

Tällähetkellä hallituksessa on huomattavasti kovemmat arvot, kuin humanistipelleillä. Voi hyvinkin olla, että hyväksytään enemmän itsemurhia, ja psykoosisairaat jätetään heitteille.

Lue lisää

Eikös sen TerapeuttiVillen pitäisi siellä ajaa oikeudenmukaista ja kaikille hyvää hoitoa.
Vai onko hänkin koulutettu samoilla tiedoilla ja asenteilla kuin tuo duodecim lehti kertoo.

Anonyymi kirjoitti:

Lääketieteen ammattilaisille suunnattu Duodecim - lehti opastaa mm. näin:
Pitkäaikaishoidossa oleviin potilaisiin on pidettävä säännöllisesti yhteyttä.
Sairaudelle on luonteenomaista suuri alttius uusiutua.
Psykoosilääkkeiden lopettaminen ja vajaakäyttö suurentaa relapsin riskiä viisinkertaiseksi.
Lääkkeiden haittavaikutukset ekstrapyraminaalioireet agitaatio, sedaatio, heikentävät halukkuutta jatkaa lääkitystä.
Relapasien ehkäisy ja ylläpitolääkityksen jatkuvuuden tukeminen ovat avohoidon keskeisiä tehtäviä.
Pelkkä faktojen opettaminen masennuksesta ja sen hoidosta ei riitä, vaan lääkityksen käyttöä olisi tuettava säännöllisin puhelinkontaktein. Puheluista huolehtii hoitaja joka seuraa masennuksen lieventymistä ja lääkehaittoja ja antaa neuvoja ja emotionaalista tukea.

Olen joskus kirjannut muistiinpanoihini näitä Duodecimista lukemiani juttuja. Ne kuvastavat mielestäni hyvin sitä hoitoidentiteettiä johon lääkäreitä ja hoitaja koulutetaan ja jota psykiatrinen hoitojärjestelmä ylläpitää. En yhtään ihmettele tuota lääkkeiden pakkosyöttämistä ja käytön kyttäämistä. En yhtään ihmettele myöskään että työntekijäpula on kova jos heidän työtehtäviin kuuluu kotona avohoidossa olevien potilaiden lääkkeiden käytön seuraaminen. Olisi hyödyllisempääkin tekemistä kuin juoksuttaa potilaita milloin kenenkin vastaanotoilla tai tunkeutua heidän koteihinsa lääkkeen seurannan takia.

Lue lisää

Psykoosilääkkeiden lopettaminen nostaa psykoosiriskiä on vähän hassu väite, koska eiväthän tutkijat osaa edes määritellä relapsia koherentisti. Tutkimuskatsauksessa Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review tutkittiin, miten skitsofrenian relapsia määriteltiin relapsikokeissa ja havaittiin, että 81 kokeessa käytettiin 54 eri määritelmää relapsille ja niistä kuusi oli sekä luotettava että viittasi kliinisesti merkitsevään psykoosiin.

Tieteessä ja etenkin lääketieteessä pitäisi olla päivän selvää, että et voi tutkia ilmiötä, jota et osaa edes määritellä. Tutkijat eivät osaa määritellä skitsofrenian relapsia luotettavasti. Se on vähän sama, kuin jos syövän uusiutumiselle olisi lähes kaikissa tutkimuksissa oma määritelmänsä, ja vain 8,6 % niistä viittaisi itse syövän uusiutumiseen eli syöpäkasvaimeen ja olisi peräti samanaikaisesti luotettavia eli uusiutumisen määrittämiseen käytettäisiin luotettavaa mittaria (joka skitsofrenian relapsissa on kyselylomake, syöpäkasvaimen yleensä jokin biomarkkeri tai monta eri biomarkkeria).

Jo tuosta tutkimuskatsauksesta voi päätellä, että suuri osa noista ns. psykooseista ei ole psykooseja lainkaan ja tämä "psykoosiriski" laskee skitsofreenikoiden sosiaalista toimintakykyä arvioivan meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis 3,26-kertaisesta 1,65-kertaiseksi pelkästään sillä, että poistetaan kokeet, joissa potilaat vieroitetaan äkillisesti neuroleptiltä:

"However, subgroup 2-level meta-analyses showed that whilst no differences were found for NRS (k = 5, n = 692, OR = 0.66, p = 0.343; 95% CI [0.28 to 1.57]), relapse was more likely after discontinuation than maintenance in RCTs (k = 24, n = 3970, OR = 3.26, p < 0.001; 95% CI [2.33 to 4.56]). This difference became smaller, yet remained significant when all of the 12 aforementioned abrupt-switch placebo controlled efficacy trials were removed (k = 13, n = 933, OR = 1.65, p = 0.017; 95% CI [1.11 to 2.45])."

Lopettaminen ainakin kyseisen meta-analyysin perusteella oli yhteydessä parempaan sosiaaliseen toimintakykyyn ja 3,84-kertaiseen todennäköisyyteen olla työelämässä:

"Participants who discontinued antipsychotic medication were more likely to be employed compared to participants who maintained antipsychotic treatment (k = 3, n = 426, OR = 3.84, p < 0.001; 95% CI [2.13 to 6.93])."

Vaikka näyttö tapansa mukaan (alan lääketieteellinen näyttö on usein varsin heikkolaatuista) oli heikkolaatuista ja vinouman riski suuri, tutkijat totesivat, ettei tutkimusastelma eikä vinouman riski selittäneet paremman sosiaalisen toimintakyvyn ja lääkkeiden lopettamisen yhteyttä:

"In support of the validity of our effects, however, we did not find evidence that the study design or the risk of bias moderated the effect of maintenance vs. discontinuation/dose-reduction on social functioning in the subgroup analyses. Furthermore, the stability analyses confirmed the robustness of effects and the meta-regression analyses predicting effect sizes on social functioning by months of follow-up supported the putative time-dependent effect in favour of discontinuation/dose-reduction with increasing follow-up length. "

Vaikka vertailu on hieman keinotekoista, niin miksi 1,65-kertainen riski psykoosin relapsiin, jota tutkijat eivät siis osaa edes määritellä luotettavasti, olisi mielenkiintoisempi hoidon näkökulmasta kuin 3,84-kertainen todennäköisyys olla työelämässä ja parempi sosiaalinen toimintakyky? Suurin tekijä, mikä sairauden hoidossa aiheuttaa kustannuksia on pitkittynyt työkyvyttömyys ja työelämän ulkopuolelle jääminen, ja senhän pystyy aika koherentisti määrittämään. Ihminen yleensä on joko töissä tai ei ole töissä, sitä ei tarvitse ainakaan 54 eri määritelmällä kuvata.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien takia minullakin on monenlaista auttajaa. Jos ei olisi neuroleptejä, pärjäisin toiminnallisesti aivan hyvin.,

Valitettavasti kaikki neuroleptien käyttäjät eivät pärjää ilman neuroleptejä. Päinvastoin useat neuroleptien käyttäjät kuvittelevat pärjäävänsä ilman, huonoin seurauksin.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti kaikki neuroleptien käyttäjät eivät pärjää ilman neuroleptejä. Päinvastoin useat neuroleptien käyttäjät kuvittelevat pärjäävänsä ilman, huonoin seurauksin.

Eikö olekin perin kummallista, että ainakin minä pärjään huomattavasti paremmin ilman neuroleptejä. Alkoholi on jäänyt pois "harrastuksista" ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt. Enää ei tarvitse pelätä sitä, että lähden alkoholin aiheuttamana impulsiivisesti baariin ja tulen hyväksikäytetyksi. Oh jees, sitäkin ennätti elämäni aikana tapahtua aivan liian monta kertaa. Ainakin sen kolme kertaa. Toimintakyky on parantunut huomattavasti 10 vuoden takaisesta. Psykooseja en ole itsessäni havainnut. Keisarina ilman vaatteita en ole kaduilla juoksennellut. Enkä ole koskaan kuvitellut olevani mitään sellaista, jota, tai mitä en ole. En näe näkyjä, enkä kuule harhoja.

Missäköhän vaiheessa minä sitten alkaisin taas edellisen kirjoittajan mielestä seota, että tarvitsisin "säännöllistä lääkitystä"? Kerro ihmeessä ja valaise minuakin, jos olen mielestäsi niin tietämätön.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö olekin perin kummallista, että ainakin minä pärjään huomattavasti paremmin ilman neuroleptejä. Alkoholi on jäänyt pois "harrastuksista" ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt. Enää ei tarvitse pelätä sitä, että lähden alkoholin aiheuttamana impulsiivisesti baariin ja tulen hyväksikäytetyksi. Oh jees, sitäkin ennätti elämäni aikana tapahtua aivan liian monta kertaa. Ainakin sen kolme kertaa. Toimintakyky on parantunut huomattavasti 10 vuoden takaisesta. Psykooseja en ole itsessäni havainnut. Keisarina ilman vaatteita en ole kaduilla juoksennellut. Enkä ole koskaan kuvitellut olevani mitään sellaista, jota, tai mitä en ole. En näe näkyjä, enkä kuule harhoja.

Missäköhän vaiheessa minä sitten alkaisin taas edellisen kirjoittajan mielestä seota, että tarvitsisin "säännöllistä lääkitystä"? Kerro ihmeessä ja valaise minuakin, jos olen mielestäsi niin tietämätön.

Lue lisää

No tuollaiset kirjoittajat eivät ole itse kokeneet psykoosia tai käyttäneet neuroleptejä. Ne ovat sellaisten kirjoittamia, että niille kannattaa viitata kintaalla.,

Anonyymi kirjoitti:

Eikö olekin perin kummallista, että ainakin minä pärjään huomattavasti paremmin ilman neuroleptejä. Alkoholi on jäänyt pois "harrastuksista" ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt. Enää ei tarvitse pelätä sitä, että lähden alkoholin aiheuttamana impulsiivisesti baariin ja tulen hyväksikäytetyksi. Oh jees, sitäkin ennätti elämäni aikana tapahtua aivan liian monta kertaa. Ainakin sen kolme kertaa. Toimintakyky on parantunut huomattavasti 10 vuoden takaisesta. Psykooseja en ole itsessäni havainnut. Keisarina ilman vaatteita en ole kaduilla juoksennellut. Enkä ole koskaan kuvitellut olevani mitään sellaista, jota, tai mitä en ole. En näe näkyjä, enkä kuule harhoja.

Missäköhän vaiheessa minä sitten alkaisin taas edellisen kirjoittajan mielestä seota, että tarvitsisin "säännöllistä lääkitystä"? Kerro ihmeessä ja valaise minuakin, jos olen mielestäsi niin tietämätön.

Lue lisää

Minullakin kun päihteet jäivät pois, niin ei ole ollut tarvetta neurolepteille. Psykooseja ei ole koskaan tullut muuten kuin päihteiden takia.
Kun syy poistuu, voi seurauksetkin poistua.
Lääkkeettömänä mennyt jo monta vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

No tuollaiset kirjoittajat eivät ole itse kokeneet psykoosia tai käyttäneet neuroleptejä. Ne ovat sellaisten kirjoittamia, että niille kannattaa viitata kintaalla.,

Ollaanpa koettukin, monet psykoosit, kera päihteiden.
Neuroleptejäkin tuli käytetty viitisentoista vuotta.
Että älä sinä väitä tuiki tuntemattomista ihmisistä ja heidän kokemuksistaan yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös sen TerapeuttiVillen pitäisi siellä ajaa oikeudenmukaista ja kaikille hyvää hoitoa.
Vai onko hänkin koulutettu samoilla tiedoilla ja asenteilla kuin tuo duodecim lehti kertoo.

Lue lisää

Kai siellä muutama muukin sitä yrittää, mutta totuushan on että rahat on loppu.

Toinen ongelmahan on, että terveydenhuollolla on vähän tapana ylihoivata ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti kaikki neuroleptien käyttäjät eivät pärjää ilman neuroleptejä. Päinvastoin useat neuroleptien käyttäjät kuvittelevat pärjäävänsä ilman, huonoin seurauksin.

Niin, ja jotkut taas pärjäävät ihan hyvin. Olemme erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kai siellä muutama muukin sitä yrittää, mutta totuushan on että rahat on loppu.

Toinen ongelmahan on, että terveydenhuollolla on vähän tapana ylihoivata ihmisiä.

Lue lisää

Joitain ylihoivataan, joitain alihoivataan.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö olekin perin kummallista, että ainakin minä pärjään huomattavasti paremmin ilman neuroleptejä. Alkoholi on jäänyt pois "harrastuksista" ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt. Enää ei tarvitse pelätä sitä, että lähden alkoholin aiheuttamana impulsiivisesti baariin ja tulen hyväksikäytetyksi. Oh jees, sitäkin ennätti elämäni aikana tapahtua aivan liian monta kertaa. Ainakin sen kolme kertaa. Toimintakyky on parantunut huomattavasti 10 vuoden takaisesta. Psykooseja en ole itsessäni havainnut. Keisarina ilman vaatteita en ole kaduilla juoksennellut. Enkä ole koskaan kuvitellut olevani mitään sellaista, jota, tai mitä en ole. En näe näkyjä, enkä kuule harhoja.

Missäköhän vaiheessa minä sitten alkaisin taas edellisen kirjoittajan mielestä seota, että tarvitsisin "säännöllistä lääkitystä"? Kerro ihmeessä ja valaise minuakin, jos olen mielestäsi niin tietämätön.

Lue lisää

Ei ole mitenkään perin kummallista. Päinvastoin. Oletushan on että ihmiset pärjäävät ilman neuroleptejä.

Mutta kun kysyit, niin itse kysyisin lääkäriltä, että onko se ihan normaalia, että kuvittelen että puhutaan minusta silloin kun puhutaan ”kaikista” neuroleptien käyttäjistä, tai niistä jotka kuvittelevat pärjäävänsä ilman, mutta eivät pärjää.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin pääsin jo vuosia sitten eroon neurolepteistä, vaikkakin lääkärin mielestä olisi pitänyt jatkaa, nimenomaan ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan.
Myös aikoinaan pitkän laitoshoidon päättyessä minulle kivenkovaan väitettiin, että lääkkeitä täytyy sitten syödä koko loppuelämä.
Toimintakykyyni lääkkeet ei kamalasti vaikuttaneet, työkyky oli mennyt jo ennen lääkkeiden käytön aloittamista, enkä sitä enää takaisin saa.
Jäljet jäi vuosien lääkityksistä, kognitiivisia vaikeuksia, ja hermostosairaus tuli jäädäkseen.
Uskon täysin, että jotkut pystyvät pääsemään lääkkeistä eroon, ja pärjäilemään riittävän hyvin. Toki on myös heitä, jotka valitettavasti eivät välttämättä pärjää.

Lue lisää

Goknitiivista naisen rakkautta tässä odotanki

Anonyymi kirjoitti:

Tällähetkellä hallituksessa on huomattavasti kovemmat arvot, kuin humanistipelleillä. Voi hyvinkin olla, että hyväksytään enemmän itsemurhia, ja psykoosisairaat jätetään heitteille.

Lue lisää

Olet ehkä kommunisti, ehkä jopa vihreä?!

Anonyymi kirjoitti:

Psykoosilääkkeiden lopettaminen nostaa psykoosiriskiä on vähän hassu väite, koska eiväthän tutkijat osaa edes määritellä relapsia koherentisti. Tutkimuskatsauksessa Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review tutkittiin, miten skitsofrenian relapsia määriteltiin relapsikokeissa ja havaittiin, että 81 kokeessa käytettiin 54 eri määritelmää relapsille ja niistä kuusi oli sekä luotettava että viittasi kliinisesti merkitsevään psykoosiin.

Tieteessä ja etenkin lääketieteessä pitäisi olla päivän selvää, että et voi tutkia ilmiötä, jota et osaa edes määritellä. Tutkijat eivät osaa määritellä skitsofrenian relapsia luotettavasti. Se on vähän sama, kuin jos syövän uusiutumiselle olisi lähes kaikissa tutkimuksissa oma määritelmänsä, ja vain 8,6 % niistä viittaisi itse syövän uusiutumiseen eli syöpäkasvaimeen ja olisi peräti samanaikaisesti luotettavia eli uusiutumisen määrittämiseen käytettäisiin luotettavaa mittaria (joka skitsofrenian relapsissa on kyselylomake, syöpäkasvaimen yleensä jokin biomarkkeri tai monta eri biomarkkeria).

Jo tuosta tutkimuskatsauksesta voi päätellä, että suuri osa noista ns. psykooseista ei ole psykooseja lainkaan ja tämä "psykoosiriski" laskee skitsofreenikoiden sosiaalista toimintakykyä arvioivan meta-analyysin Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis 3,26-kertaisesta 1,65-kertaiseksi pelkästään sillä, että poistetaan kokeet, joissa potilaat vieroitetaan äkillisesti neuroleptiltä:

"However, subgroup 2-level meta-analyses showed that whilst no differences were found for NRS (k = 5, n = 692, OR = 0.66, p = 0.343; 95% CI [0.28 to 1.57]), relapse was more likely after discontinuation than maintenance in RCTs (k = 24, n = 3970, OR = 3.26, p < 0.001; 95% CI [2.33 to 4.56]). This difference became smaller, yet remained significant when all of the 12 aforementioned abrupt-switch placebo controlled efficacy trials were removed (k = 13, n = 933, OR = 1.65, p = 0.017; 95% CI [1.11 to 2.45])."

Lopettaminen ainakin kyseisen meta-analyysin perusteella oli yhteydessä parempaan sosiaaliseen toimintakykyyn ja 3,84-kertaiseen todennäköisyyteen olla työelämässä:

"Participants who discontinued antipsychotic medication were more likely to be employed compared to participants who maintained antipsychotic treatment (k = 3, n = 426, OR = 3.84, p < 0.001; 95% CI [2.13 to 6.93])."

Vaikka näyttö tapansa mukaan (alan lääketieteellinen näyttö on usein varsin heikkolaatuista) oli heikkolaatuista ja vinouman riski suuri, tutkijat totesivat, ettei tutkimusastelma eikä vinouman riski selittäneet paremman sosiaalisen toimintakyvyn ja lääkkeiden lopettamisen yhteyttä:

"In support of the validity of our effects, however, we did not find evidence that the study design or the risk of bias moderated the effect of maintenance vs. discontinuation/dose-reduction on social functioning in the subgroup analyses. Furthermore, the stability analyses confirmed the robustness of effects and the meta-regression analyses predicting effect sizes on social functioning by months of follow-up supported the putative time-dependent effect in favour of discontinuation/dose-reduction with increasing follow-up length. "

Vaikka vertailu on hieman keinotekoista, niin miksi 1,65-kertainen riski psykoosin relapsiin, jota tutkijat eivät siis osaa edes määritellä luotettavasti, olisi mielenkiintoisempi hoidon näkökulmasta kuin 3,84-kertainen todennäköisyys olla työelämässä ja parempi sosiaalinen toimintakyky? Suurin tekijä, mikä sairauden hoidossa aiheuttaa kustannuksia on pitkittynyt työkyvyttömyys ja työelämän ulkopuolelle jääminen, ja senhän pystyy aika koherentisti määrittämään. Ihminen yleensä on joko töissä tai ei ole töissä, sitä ei tarvitse ainakaan 54 eri määritelmällä kuvata.

Lue lisää

Terveydenhuolto on täynnä erilaisia linjanvetoja, jopa suomalaisten Hyte alueiden välillä. Näihin törmää jatkuvasti kun käy keikkalääkäreillä, jotka ovat tottuneet toisen hytealueen käytäntöihin.

Missä vaiheessa teidän hytealueella otetaan diabeetikoilta silmänpohja kuvaus? Poistuuko se silmänpohjan kuvauksen tarve sillä, että joku diabeetikko ei halua uskoa sitä että diabetes on totta?

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti kaikki neuroleptien käyttäjät eivät pärjää ilman neuroleptejä. Päinvastoin useat neuroleptien käyttäjät kuvittelevat pärjäävänsä ilman, huonoin seurauksin.

Lopetin seinään neuroleptit aikanaan. Pärjäsin mainiosti 23 vuotta. Sitten tuli uusi akuutti tilanne, jonka takia menin psykoosiin. Olisiko pitänyt 23 vuotta syödä neuroleptejä? Ei missään nimessä.

Anonyymi kirjoitti:

Lopetin seinään neuroleptit aikanaan. Pärjäsin mainiosti 23 vuotta. Sitten tuli uusi akuutti tilanne, jonka takia menin psykoosiin. Olisiko pitänyt 23 vuotta syödä neuroleptejä? Ei missään nimessä.

Lue lisää

Tässä kommentissa tulee selvästi esille lääkäreiden järkyttävät hoitokäytännöt ja suuri tietämättömyys psyykkisistä sairauksista ja niistä lääkkeistä joita he potilailleen tarjoavat.

Anonyymi kirjoitti:

Lopetin seinään neuroleptit aikanaan. Pärjäsin mainiosti 23 vuotta. Sitten tuli uusi akuutti tilanne, jonka takia menin psykoosiin. Olisiko pitänyt 23 vuotta syödä neuroleptejä? Ei missään nimessä.

Lue lisää

Kun kerroin lääkärille lopettaneeni neuroleptin syönnin, hän yritti kovasti saada minua jatkamaan käyttöä ennaltaehkäisynä.
Sanoin hänelle, että jos joskus tulee eteen tilanne, että tarvitsisin lääkkeitä, niin sitten asiaa voidaan katsoa uudelleen.
Olen ollut jo monta vuotta ilman neuroleptiä.

Ymmärsittekö te työntekijät että miesten elimistö oli lamaannutettu ja käytös johtui juuri niistä lääkeinjektioista joita hänelle annettiin?