En ymmärrä, miten ihan hyvä suhde voi muuttua, kun nainen alkaa odottaa lasta. Vaikka se ei olisi ollut suunnitelmissa, vaan oli nk. vahinko, sehän on ihana asia!
Tuleva isä on shokissa, väittää olevansa liian vanha isäksi viisikymppisenä. Minusta tulee nyt äiti ensimmäistä kertaa nelikymppisenä, ja olen onnellinen siitä. Monet yrittävät saada lapsia vuosikausia, onnistumatta. Kumppanin haluttomuus kuitenkin on niin luotaantyöntävää, että jopa hetken harkitsin aborttiakin. En kyllä taitaisi pystyä lastani tappamaan, mutta vaikea se on yksinhuoltajanakin olla. Tai miehen kanssa, joka on masentunut ja motkottaa koko ajan, että hän ei halua isäksi.
Miksei mies vastaa teoistaan? Tämä on molempien asia, ei vain äidin.
Tuleva isä on shokissa, väittää olevansa liian vanha isäksi viisikymppisenä. Minusta tulee nyt äiti ensimmäistä kertaa nelikymppisenä, ja olen onnellinen siitä. Monet yrittävät saada lapsia vuosikausia, onnistumatta. Kumppanin haluttomuus kuitenkin on niin luotaantyöntävää, että jopa hetken harkitsin aborttiakin. En kyllä taitaisi pystyä lastani tappamaan, mutta vaikea se on yksinhuoltajanakin olla. Tai miehen kanssa, joka on masentunut ja motkottaa koko ajan, että hän ei halua isäksi.
Miksei mies vastaa teoistaan? Tämä on molempien asia, ei vain äidin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otsikon piti olla tietysti "Ei halua"
Olen todella onnellinen ja iloinen puolestasi! Hienoa, että olet tullut raskaaksi.
Abortin teko on raskas paikka. Henkisesti ja fyysisesti. Tunneperäinen puoli on vielä rankempi asia kuin fyysinen. Miehen haluttomuutta ihmettelen...mutta toisaalta täytyy ajatella niin, että se voi aluksi olla hänelle shokki ja järkytys. Onko miehelläsi jo ennestään lapsia? Jos ei, niin miehesi on tottunut elämään vapaata "itsekästä" elämää. Mutta uskoisin häntä sen paremmin tuntematta, että hän muutaman kuukauden mietittyään asiaa alkaa sopeutua isäksi tulemiseen.
Tiedän kokemuksesta, että miehet ovat todella HITAITA uusien asioiden sulattelemisessa.
Toivon sinulle vain kaikkea hyvää!
kyllä ikä voi olla rasite.ei sitä viiskymppisenä jaksa niin kuin nuorempana.
aina voi olla myös huoli ettei ehdi nähdä lapsen kasvavan ja tulevan aikuiseksi.
oma isäni kuoli 51v täysin yllättäen,nuorena niin keholtaan kuin mieleltään...minä ehdin jo sentään 15-vuotiaaksi,mutta olisin tarvinnut isääni vielä pitkään.
ainahan raskaus ja lapsi on onnellinen asia,mut joskus on asioita jotka vaikuttaa siihen...
toivottavasti saatte asiat selvitettyä....
Se huoli voi olla kuinka nuorella tahansa, oma äitini kuoli kolmekymppisenä, olin silloin alle kouluikäinen. Ei sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu, ei voi luottaa näkevänsä lapsen kasvavan aikuiseksi,vaikka olisi tullut teininä vanhemmaksi. 5-kymppinen on nykyään vielä aika nuori.
ettei halua lapsia ja sit hänestä onkin yhtäkkiä tulossa isä vasten tahtoaan...Onhan siinä paljon sulatettavaa! Toivottavasti parisuhteenne kestää tämän, kannattaa yrittää puhua mahdollisimman paljon asioista:)