Kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa lukemisen tärkeydestä varsinkin pienelle kansakunnalle, kuten Suomi. Joka sana on totta ja vakavaa asiaa.
”Mitä huonommin kansa lukee, sitä huonommin se tuntee itsensä.
Tyhmistymmekö me, jos pikkutytöt lakkaavat haaveilemasta päiväkirjoista?
”Älykkyyttä on monenlaista, mutta ihminen ajattelee kielellä ja ajattelee sitä paremmin, mitä paremmin sen hallitsee.”
Kyse on siitä, mikä on ajanut Sofia kirjoittamaan lapsesta asti.
”Jos annamme vallan vain ihmisille, jotka osaavat käyttää kieltä, se johtaa harvainvaltaan.”
Siinä mielessä ne, jotka eivät lue, menettävät paljon.
”He luovuttavat valtansa pois. Niin se vain on.”
”Mitä huonommin kansa lukee, sitä huonommin se tuntee itsensä.
Tyhmistymmekö me, jos pikkutytöt lakkaavat haaveilemasta päiväkirjoista?
”Älykkyyttä on monenlaista, mutta ihminen ajattelee kielellä ja ajattelee sitä paremmin, mitä paremmin sen hallitsee.”
Kyse on siitä, mikä on ajanut Sofia kirjoittamaan lapsesta asti.
”Jos annamme vallan vain ihmisille, jotka osaavat käyttää kieltä, se johtaa harvainvaltaan.”
Siinä mielessä ne, jotka eivät lue, menettävät paljon.
”He luovuttavat valtansa pois. Niin se vain on.”
Vastaukset 102
Vanhimmat
Riikka tietää mikä hyvä suomelle. Hömpän lukemisesta pitääki leikata ja mädätystuet pridettäjiltä pois!!
Riikan kirjahyllyyn olisikin mielenkiintoista päästä kurkistamaan :)
Hän on valtiotiteiden maisteri, joten varmasti enemmän kirjasivistystäkin kuin useimmilla palstalaisilla. Hän ajaa myös isänmaan asiaa . Suomessa saa lukea
ilmaiseksi kirjoja kirjastoista eikä koulutuksesta tarvitse maksaa.
Tuskin Riikka lukee mitään. Vain 2 % persuista pitää lukemista sivistykseen kuuluvana.
Olkoon Purra kuinka paljon vain lukenut, mutta tyhmäksi on jäänyt.
En tarkoittanut suinkaan kirjojen määrää, vaan mitä sieltä löytyisi, aihepiirittäin.
Muuten, kirjoja saa lainata koko sivistyneessä maailmassa kirjastoista, ilmaiseksi. Suomessa käydessäni viime kesänä sain kuulla monien pienempien paikkakuntien kirjastotoimen olevan vaarassa loppua nyt kun leikkauksia kohdistetaan suurelta osaltaan kulttuuriin. Riikka Saksikäsi heiluu ahkerana.
Kymmenen vuotta sitten jo kirjastoilla oli ongelmia taloudellisesti.
Kai ne kirjastot sulkee ovensa, kun ei ole lukijoita. Ei parin ihmisen takia kannata kallista kirjastoa pitää.
Kyllä kannattaa. Ilmaiset (verovaroilla ylläpidetyt) kirjastot ovat osa kulttuuri-identiteettiämme. En haluaisi edes asua maassa missä ei ole kirjastoja ja kulttuuri olisi vain varakkaiden etuoikeus. Koko ajatus on luotaantyöntävä.
Oletko nyt ihan tosissasi, että jos kunnassa on kaksi ihmistä, jotka käytää kirjastoa, niin kirjasto pitää silloin olla.
Toisekseen, et edes näytä tietävän millä varoilla kirjastoja pidetään yllä.
Sillä ei ole mitään merkitystä missä maassa sinä haluat elää, kun kirjoitetaan kirjastoista, jossa ei ole kävijöitä eli en ymmärrä, miksi väännät tuosta ajatuksen, että ei olisi kirjastoja ollenkaan.
Oliko siellä Kolumbiassa kunnallisia kirjastoja, joissa saatoit lainata äidinkielelläsi kirjoitettuja kirjoja ja tuotettiinko sinulle suomenkielistä teatteria ym kulttuuria´? Vai pitikö sinun opetella maan kieli ja sopeutua maan kulttuuriin ja maksdaa jotain esim. kun kävit teatterissa? Entä siellä USA:ssa? Entä Ruotsissa?
Mitä kauemmin te mollaatte Riikkaa, sitä enemmän hän herättää mielenkiintoa.
Tyhmä asenne.
Kun Riikkaa kuuntelee siitä on sivistys kaukana,
Riikka lukee Ku Klux Klanin perustajan kirjaa ja kirjoja Hitleristä Halla-ahon kanssa.
Niin he ovat tavanneetkin. Riikka alkoi käydä Halla-ahon keskiviikkokerhossa,
jossa näitä kirjoja luettiin ja niistä oltiin innostuneita. Riikka mieltyi ko.
ajatuksiin.
Asiasta voi lukea lisää esimerkiksi historioitsija ja politiikan toimittaja Lauri Nurmen
kirjasta "Jussi Halla-aho".
Uskon, että kirjastoilla on edelleen vankka käyttäjäkuntansa,
vaikka voi olla autioituvia kuntia, joista on ollut pakko lähteä työnhakuun
muualle. Vain eläkeläisiä jää. Kouluja on oppilaitten vähyyden takia
jouduttu yhdistämään. Kirjaston käyttäjätkin ovat saattaneet vähentyä
ja kirjaa varten ei välttämättä tarvitse enää mennä kirjastoon,
mutta kirjastossa käyminen on kyllä ihanaa. Siitä en luovu niin kauan
kuin jalat kantaa, vaikka muilla keinoinkin joskus hankin kirjan.
Riikka on ihmisyydenvastainen olento, joka ei herätä kiinnostusta, ellei
halua tutkiskella miten pahansuopaisuus ja ilkeys ilmenee ihmisessä.
Meidän kirjasto on ainakin kunnan kulttuuritoimen alainen.
Suomessa on varmaan sama asia:
Kunnat vastaavat yleisten kirjastopalvelujen järjestämisestä. Kunnat ja valtio rahoittavat yleisten kirjastojen palvelut yhdessä. Myös aluehallintovirastoilla on kirjastotoimeen liittyviä tehtäviä.
Joku kysyi onko niissä muissa maissa joissa olen asunut ilmaisia kirjastoja, kuten meillä.
Vastaus: kyllä on.
Riikka ei ole ihmisenä mitenkään erityisen kiinnostava, ainoastaan politiikkona ja julkisena henkilönä. Hänen kirjahyllynsä sisältö (jos pääsisi sinne kurkistamaan) voisi olla erittäin mielenkiintoista ja osoitus siitä onko hän sopiva tehtäväänsä.
Eikä tämä ole mollaamista. Ministerinä joka ainoa sana jonka hön sanoo virassaan on julkisen arvostelun laillinen kohde.
Kirjahyllyjen sisältökö sen kertoo mihin ihminen soveltuu.
Oletko todellakin aikuinen ihminen?
Kirjastojen sulkeminen tuskin herättäisi lukuintoa.
Verrattiin tuolla, että kirjastot pitää sulkea, jos kävijöitä ei ole kuin pari. Samalla ajatuksella pitäisi sulkea kadunptkät, joita pitkin ei kulje kuin pari kadun varressa asuvaa asukasta.
Mkr.
Väitätkö että suomalainen popula haluaa seurata jotain sivistynyttä poliitikkoa?
Haha.
Sä varmaan lisäät sanavarastoasi laajasta kirjastostasi. Tekstiviesteihin tottuneet lukijat eivät ymmärrä.
Onko hänellä sellainenkin kapistus kun kirjahylly?
Sen todisti Riikan kirjoitukset jätesäkeistä ja lapsista .
Yleensä juuri kirjahyllynsisältö kertoo paljon ihmisestä.
Joten tiedän aikuisia ihmisiä jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtäkään kirjaa.
Ja mielipiteet sitten on sitä luokaa,
Lukeminen avartaa ihmisiä näkemään että maailmassa on sentään muutakin kun hän ja hänen ajatuksensa juoksu.
Anti-intellektualismi eli vihamielisyys älymystöä ja intellektualismia kohtaan on ilmiö joka tuon tuostakin pulpahtaa pintaan demokratiaa vieroksuvissa ja vähättelevissä ideologisissa virtauksissa ja poliittisissa suuntauksissa, kuten fascisimi, kommunismi (maolaisuus, stalinismi, populismi jne äärilaitojen eliitinvastaiset ja tunteisiin ja tahtoon perustuvat poliittiset liikkeet.
Perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit, samoin kuin muutkin Euroopan äärikansallismieliset puolueet ovat lainanneet runsaasti elementtejä tältälänsimaisisia arvoja polkevalta ideologialta, samoin kuin äärioikeisto USA:ssa (Trumpin kannattajat) ja Venäjän Putin.
Tuostako tässä ketjussa olikin kyse. Luulin muuta.
Kauheaa paatosta ja vihaa sinkoilee tuo paloman vuodatus. Mahtaa olla elämäsi rankkaa kaikkia kärsimiäsi vääryyksiä märehtimällä.
Kyllä vaan, kysymys on nimenomaan anti-intellektualismista, koska kansaa joka ei lue on helppo hallita ja ohjailla vetoamalla tunteisiin
Tietyt ideologiat ovat kautta historian vainonneet älymystöä, kuten ehkä muistamme parhaiten Venäjältä (Navaljnyi) ja Kiinasta (Maon puhdistukset).
Olipa naurettava vertaus.
Kirjan kirjoittajakin voi ohjailla vetoamalla tunteisiin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Täällä palstalla on eräs tässäkin ketjussa suu vaahdossa persuja loukkaava sanonut lapsia heikommaksi ainekseksi.
Riikka on sen verran solakka ihminen, että hän mahtuu siihen 2 prosenttiin.
Mkr.
Kirjoissa on eroa. Sisältö ja asia ratkaisee.
Jos kirjahyllyn sisältö olisi pelkkää herttasarjaa ja Jerry cottoneita, epäröisin äänestää korkeaan virkaan.
Missä käyt kuuntelemassa Riikkaa? Seuraan Eduskunnan kyselytuntia torstaisin. Siellä on 200 henkilöä keskustelemassa, Riikka ei montaakaan puheenvuoroa ehdi pitää. Asialinjalla hän on, sinä voit tietysti olla aina eri mieltä. Puhemies huolehtii siitä, että keskustelu pysyy sivistyneenä.
Missä muualla Riikan puheita voi kuula, jollei sitten liity pewrsuihin ja jöy heidäb tilaisuuksissaan.
Vai tarkoitatko, että sinusta on sivistys kaukana, kun kuuntelet Riikan puhetta? Hillitse itsesi.
No tuntuu siltä, että mainitsemiasi ominaisuuksia halutaan tutkiskella. 80 plussaan on kokoontunut innostunut joukko. Erityisesti kiinnostanee ihmisyydenvastaisuus.
Eikö mielestäsi S24;ssä saa olla hyväntuulisia kommentteja?
Mkr
Ikänsä lukenut on tullut ronkeliksi ettei tahdo löytää kiinnostavaa lukemista.
Minulle on käynyt oikeastaan päinvastoi. Ikäni lukeneena löydän joka vuonna etenkin syksyn uutuuskirjatarjonnasta koko joukon kirjoja jotka kiinnostavat. Kaikkea en ehdi lukemaan.
Viimeiksi sain postilaatikkoon Sirkku Passisen Karhunpesän.
Vaiettu totuus lastenkodissa tapahtuneita vääryyksistä.
En ole tullut ronkelimmaksi, mutta valitsen lukemiseni eri perusteilla.
Kaikkiruokaiselle kelpaa, etsin hyvää kirjaa kun löytyy ostan, jäävät perinnöksi jälkipolville etukäteen. Kirjaston kautta en enää etsi, hyvän kirjan löytymistä auttaisi kun saa sen käteensä, kirja arvostelut liian suppeita.
Olen samaa mieltä, mitä enemmän lukee sen paremmin oppii erottamaan mitä
kannattaa lukea ja mihin kirjallisuuden lajiin on mieltymys.
Maku kehittyy kirjalllisuuden suhteen ja valitsee kirjansa ehkä hiukan eri perusteilla
kuin nuorempana.
Huomenta@
"Älykkyyttä on monenlaista, mutta ihminen ajattelee kielellä ja ajattelee sitä paremmin, mitä paremmin sen hallitsee.”
Kaksikielisessä taloudessa kielten hallinta on ymmärtämisen kannalta haastavaa. Se vaatii keskittymistä kuuntelemiselle.
Luetun ymmärtäminen on täällä keskusteluissa epäselvää se ilmenee suomenkielen taidon vajavaisuutena. Asiayhteydestä irrotetut lauseet eivät tue toisiaan.
Olet väärässä ketjussa.
Kullä matujen kuuluu opetella maan kieli!
Jotkut osaavat paremmin kuin kantasuomalaiset:
Pajtim Statovici: Lehmä synnyttää yöllä.
Anna Soudakova: Valkohaikara levittää siipensä.
Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta.
Kaikki syksyn uutuuksia, ensimmäinen Finlandia-ehdokkaana.
Maahanmuuttajien kielitaito on keskimäärin varmaankin yhtä hyvä kuin keskivertokantasuomalaisen. Toisen polven ulkomaalaisyntyisen mahdollisesti jo parempi.
Oletko katsonut, että onko joku suomentanut nämä kirjat?
Useissa kirjoissa on suomentajan nimi. Nyt lukemassani on Kaisa Haatainen ja lisäksi Robert Vuokko.
Luen parhaillaan Esther Wildingin kirjaa "Seitsemän salaisuutta", jonka jo hylkäsin, koska en saanut siihen "otetta", mutta kahlatessani sitä "sieltä täältä", niin lopulta kolahti.
On tuo kirja niin erinomainen, mutta joka kolmannen lauseen jälkeen joudun harjoittelemaan, kuinka "silmiä pyöritellään" tai kuinka "kulmakarvoja kohotellaan", jotka usein toistuvat.
Kaksikielisyys perheessä tarkoittaa sitä että puhutaan kahta ÄIDINKieltä. Ei sitä että apuna on molemmille vieras kieli, jota kumpikaan ei osaa kunnolla saati täydellisesti.
Kaikki kolme mainitsemaani on kirjoitettu suomen kielellä. Kaikki tekijät ovat ulkomaalaistaustaisia suomalaisia. Pajtim taisi olla parivuotta, kunhän tuli Suomeen pakolaisena vanhempiensa mukana Kosovosta. Soudakova on kaksoiskansalainen ja oli kahdeksanvuotias kun perhe muutti Suomeen Venäjältä. Zidan on tietääkseni syntynyt Suomessa, palestiinalainen isä.
Ei se kuitenkaan tarkoita, että he osaisivat hyvää suomen kieltä.
Paloma. Nyt puhut täyttä potaskaa. Maahanmuuttajat eivät edes työllisty sen takia, että kielitaito on huono vielä toisen polven maahanmuuttajilla, tämä on valitettava fakta, josta he itsekin kärsivät ja valittavat etteä vaaditaan liian hyvää suomen taitoa. Kotona ei puhuta suomea, se haittaa lastenkin kielellistä kehitystä. maahanmuuttaja nuoret viihtyy omissa porukoissaan, puhuvat osin. omaa kieltään tai heikkoa suomea. Muutama poikkeus kirjailija ei isoja tilastoja ja havaittuja tosiasioita muuta. Eikä varsinkaan sinun tunnettu vihamielisyytesi suomalaisuutta kohtaan.
Ei pidä paikkaansa.
"Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla.[1] Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi selviö.[2]"
Tämän määritelmän mukaan olen nelikielinen. Äidinkieleni on kuitenkin vain yksi: suomi.
Korppis puhuikin kotitalouden kaksikielisyydestä, ei yksilön.
Matu on rasistinen sana.
Ihminen ajattelee aivoilla.
Virtahevon lukeminen ei tee asiantuntijaa.
Maahanmuuttajat ovat lähes yhtä hyvin työllistyneet kuin muutkin Suomessa.
Vieressäni on koulu, jossa kaikki koululaiset ovat yhdessä ristiin rastiin.
Ei ole mitään maahanmuuttajien "omia porukoita".
Ossavatko kaikki suomalaisetkaan ? Rasismi on inhottavaa. Rasismi on sairaus.
Ei ketjussa matuista ole kysymys. Joskus voisi pysyä asiassa ilman politiikkaa ja rasismia.
Miltähän se ketju näyttäisi.
Kamalaa negatiivisuutta taas. Suomesta ei koskaan tule monikielistä sivistysvaltiota.
Miksi te aina esittelette virtahevon suomalaisen kirjallisuuden edustajana?
Pitää pitää kiinni siitä, että he eivät millään voi puhua hyvää suomen kieltä.
Kukaan ulkomaalaistaustainen ei voi puhua suomea, vaikka olisi syntynyt Kätilöopistolla ja asunut koko ikänsä Pihtiputaalla.
Täysin mahdotonta.
Eikä voi kirjoittaa kirjoja!
Mkr.
Eräs ystäväni sanoi puhuvansa suomenkieltä vaikka puhui kotikylänsä murretta eikä hyväksynyt suomenkielisiä sanoja jotka sentään melkein kaikki ymmärtää .
Suomalaisen kumma tyyli lausua sanoja joissa on esim D kirjain on todella heikko miksi se kirjain käännetään T tai R kirjaimeksi puhekielessä . Samoin on sanojen kanssa , suomalaisten sukunimissä joissa on ruotsalainen tausta.
Esim sana Gråholm miksi se lausutaan Krooholm tai rooholm . Vaikka kaikki ovat oppineet aakkoset koulussa joissa on mukana kirjaimia joita moni ei osaa käyttää.
Sana Diesel väännetään tiisseliksi tai riisseliksi ja kun ulkomaalaiset opettelevat suomenkieltä niin eivät opi siellä näitä sanojen väännöksiä vaan oikeaa suomea ja sitten heidän on vaikea ymmärtää käytännössä kaiken mailman murre ilmaisuja koska sentään lukevat suomen kielen sanoja ja oppivat lausumaan ne oikein , käytännössä eivät useinkaan kuule oikeaa suomea mitä heiltäkin kovasti ollaan vaatimassa.
Kyllä se vaan taitaa sitä tarkoittaa. Ainakin kirjallisuuskriitikot ja kirjabloggarit ovat ylistäneet näiden kirjailijoiden kieltä.
Oletko lukenut heidän kirjojaan kun voit esittää tuollaisen mielipiteen sen perusteella?
Maahanmuuttajien kielitaidot vaohtelee tapauskohtaisesti. Joillakin on hyvät kielitaidot, puhuvat paria, kolmea kieltä hyvin, mutta eivät ehkä ole vielä oppineet suomea riittävän hyvin päästäkseen töihin, joissa vaaditaan hyvää suomenkielen taitoa ja tiheää asiakaskontaktia.
(Olen katsellut haastatteluja Northvoltin akkutehtaalta Skellefteosta, jonne on tullut työhön väkeä ympäri maailmaa, kun tarve työntekijöistä on suuri. Jotkut puhuvat vain vähän ruotsia, mutta riippuen työstä he eivät ehkä tarvitsekaan muuta kuin kohtalaisen sujuvaa englantia)
On totta, että työnhaku vaikeutuu, jos rima kielitaidossa asetetaan liian korkealle. Työnantajat eivät ehkä tule ajatelleeksi että paras tapa oppia maan kieltä on työskennellä suomenkielisessä työryhmässä ja yhteisössä.
" Eikä varsinkaan sinun tunnettu vihamielisyytesi suomalaisuutta kohtaan."
Jos tietäisin henkilöllisyytesi haastaisin sinut oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Oletko kuullut koskaan sanaa "oikoluku".
Miksi haluat ilkeillä ja ivailla.
Vääntelet TAAS toisen tekstiä.
Kieliopillisesti osaavat paremmin kun monet suomalaiset.
Mutta kun kuuntelevat suomalaisen puheita niin ei ihme että eivät ymmärrä koska suomen opetuksessa eivät oppineet sanoja Terkkari, maikkari, mäkkäri , pikkarit ostari, faija , tietsikka, jätkä, wokettaa , oon pihalla , toope kilppari sairaus, maiharit lääkkeestä sana nappi, kakara, jne
Siis suomen kielessä ei ole näitä sanoja, ainoastaan suomalaisten kielessä ja se on hyvin kaukana suomen kielestä.
Joten syytetään muita ettei ymmärretä. Kas kun kukaan ei kustanna slangin opettelua.
Mistähän tuon rasismin tuohon vetäisit?
Onhan se niin että rasismin tulee ne jotka ovat rasismin kohteena.
Ja rasismia on monenlaista, oikein näkee kaupassa mummeleiden ilmeet kun vierasmaalainen on ostoksilla, ja katsovat hyvin tarkasti kun joku on sanonut että ne varastaa. Ja jos vierasmaalainen tervehtii suomalaista iloisen näköisenä koska on kielen opiskelussa sanottu että hyvän kontaktin saa ihmisiin hymyilemällä, mutta suomalinen se vaan vihastuu siitäkin hymystä , ” mitä tuokin irvistelee” oli kommentti jonka tähtönen sanoi kun nuori kohtelias ihminen hymyili.
Eräs tapaus todella ihmetytti, markkinoilla kun pienet lapset leikkivät ja yksi poika oli tummaihoinen äitinsä suomalainen ja isänsä Afrikkalainen niin sanoivat lapsille että katsokaa ettei tuo tumma poika varasta.
Tumman pojan äiti oli asianajaja, ja isä toiminnanjohtajana suuressa firmassa, ja poika oli saanut hyvän kasvatuksen joten pienintäkään riskiä ei ollut varastamisesta. Näin näyttäytyy rasismi, ennakkoluulot ovat kovat etekkin vanhempien ihmisten päissä siis koska ihmiset oppii ettei ole koiraa karvoihin katsomista.
Siis rasismia on Suomessakin ja kovat ennakkoluulot tavallisten ihmisten elämästä jos he ovat tummempia iholtaan. Se jos joku osittaa miten tyhmiä ihmiset ovat.
Jos on lukenut Virtahevon se ei riitä.
Kun olin lapsi. luettiin paljon. Pula-aikana kirja oli helpoin lahja tuliaisiksi. Kaikkeen muuhun piti olla ostokortti. Kaikkien kotona oli kirjahylly.
Muistan, että lapsena luin aina. Minulle oltiin äkäisiä: "Pane nyt se kirja pois!"
En koskaan estänyt omia lapsiani lukemasta. Poikanikin sanoi, kuinka huikaiseva tunne hänet valtasi, kun hänelle sanottiin, että kun hän oppii lukemaan, kaikki nuo kirjahyllyn kirjat vain odottavat lukemista. Jokaisessa on tarina.
Tämän päivän lapset saavat tarinansa televisiosta ja videoilta. He eivät tarvitse kirjoja.
Se on heille suuri menetys.
Mkr.
" Kaikkien kotona oli kirjahylly."
Tuo ei ole totta.
En muista meillä olleen kirjahyllyä lapsuuden kodissani. Vanhempani olivat joutuneet evakkoon sodan sytyttyä ja äitini yksin meidän kahden pikkuisen kanssa tuli hevoskärryllä uuteen asuinpaikkaan ja isä oli rintamalla.
Myöhemmin rauhan tultua ja rajojen vakiinnuttua pääsivät vanhempanikin asettumaan aloilleen hankkimalleen pienelle maatilalle. Kaikki muut huonekalut, kuten pöydät, tuolit sängyt ym. olivat varmasti köyhille nuorille hankintalistalla ensimmäisinä tärkeysjärjestyksessä
Toki vihkiraamatun ja virsikirjan muistan,
Kunnan kirjasto oli lähellä ja sieltä lainattiin kyllä kirjoja ahkerasti, sekä kansakoululla oli oma muutaman sadan kirjan valikoimansa joka tuli jokaista nidettä myöten luettua kouluvuosien aikana.
Varsinainen kirjahylly kirjoineen tuli hankittua vasta omaan kotiin ja se on sitten levinnytkin useisiin huoneisiin ulottuvine hyllyineen.
Nykyisin en enää osta kirjoja. Kirjastosta saa lainattua jos mielii jotain romaania lukea ja omista hyllyistä löytyy monipuolista luettavaa enemmän kuin silmät kestävät.
Minulle tulee Apu ja ET-lehdet ja niitten terveys numerot myös, joten luettavaa on kylliksi.
tepa
Pula-aikana annettiin usein kerrasto lapselle lahjaksi, kun vaatteistakin oli pula
ja tulot olivat pienet. Lapsi ei kerrastosta niin ilahtunut, mutta vanhemmat kyllä.
Näin työläiskodissa.
Ihan niin on.
Minä aloin kerran tilaamaan lastenlapsille lasten kirjoja , olivat aika kalliita myöskin,
ja miniä sanoi että ei mille mitään kirjoja tartte ostaa se on vanhan aikaista . No siihen oli tyydyttävä
Annoin kirjat ystäväni lastenlapsille jotka siellä otettiin vastaa iloisena .
Joten ei voi tuputtaa toisten perheisiin koska eivät näe siihen tarvetta vaikka lapsi ei oikein pärjää äidinkielessä niin eivät ymmärrä yhteyttä lukemisen harjoittelussa ja siinä että pärjäisivät koulussa .
Kieli on elävää ja antaa uusia ulottuvuuksia ihmiselle, vaikka on vanhakin niin huomaa oman rajoittuneisuutensa usein.
Minun lapsuudessa kuunneltiin iltaisin isän kertomia "Kuikka Koposen" juttuja, mutta myös satuja, joita isä "sävelsi" mielensä mukaan. No, useinhan me kuitenkin nukahdimme ilman satuja ja tarinoita.
Sitten, kun opimme lukemaan, minä ja siskoni yht`aikaa, niin kovat oli lukuharjoitukset isäni vuoksi.
Jaa, jaa, mitäpä minä taas jaarittelen.
Yks näkökohta.
Ihmiset iteasiasa lukee hiton paljon nykyisin, samaten kirjoittavat, enemmän kuin aikoinaan. Sw unohdettu.
Nimittäin netti.
Muutamassa vuosikymmenessä liki kaikki ihmiset on alkaneet käyttää nettiä. Sieltä seurataan eri medioita, luetaan uutiset, tutkitaan valtavia tietokantoja, käytetään erittäin paljon sosiaalista mediaa.
Kaunokirjallisuuden käyttö ehkä laskenut, tilalle tosin rynninyt kuunneltavaa kirjat.
Mutta ei lukeminen ole romahtanut, päinvastoin. Lisäksi kirjoittajien ihmisten määrä varmasti kasvanut räjähdysmäisesti.
Ongelmaksi tullut sisältö. Kaikki on polarisoitunutta, riipaistaan asioitten pintaa menemättä syvemmälle. Disinformaatio lisääntynyt valtavasti. Kirjoitusvirheet lisääntynyt. Netin myötä tavallaan tullut nettikielikin. Tekstarin pitää mahduttaa minimaalisella näyttelyllä mahd p asiaa. Lol.
Kirjailijat narisee lukemisesta, koska niitten kirjat ei enää myy niin paljon kuin ennen. Ääni kirjojen kautta rojaltit pienempiä, kirjailijoiden tulot laskeneet. Lukuunottamatta just vaikka Oksasta, se kun ite myy hyvin, peljännee tulevaisuuttaan.
Kuitenkin, virhe väittää, etteivät ihmiset lue. Maailma muuttunut, ihmiset lukee kyllä paljon, mutta täysin eri formaatteja ja eri foorumeita, kuin ennen.
Oikee ongelma nykyaikana on medialukutaito, sen puuttuminen. Ja se onkin iso ongelma se.
=DW=
Lukeminen on tärkeä osa ihmisen elämässä, ja siksi on tärkeää muistuttaa, että lukeminen kannattaa aina.
Luemme kaunokirjallisuutta, ja saamme vaikutteita hyvästä suomenkielestä, vaikka emme ehkä itse ryhdy kirjailijoiksi.
Opimme nauttimaan hyvin muotoilluista lauseista ja opimme käyttämään mielikuvitustamme.
Pelkkä asialinja ei ole hyväksi, ja nykyajan tekstiviestittely pakottaa meidät lyhentämään sanottavamme muutamaan sanaan ja lauseeseen. Emme enää jaksa syventyä paksun romaanin kauniiseen kielenkäyttöön. Lukeminen pitää aloittaa jo lapsena.
Mkr.
"Emme enää jaksa syventyä paksun romaanin kauniiseen kielenkäyttöön."
En ihan usko tuohon. Ainakaan minun lukemiseeni ei ole tekstiviestitys vaikuttanut,
nautin yhtä lailla paksuista romaaneista.
Nuoriso ehkä haluaa nopeatempoisempia viihdykkeitä ja kirja ei ilmeisesti
ole sitä.
Ehkä en kirjoittanut mielipidettäni sinun lukuharrastuksestasi. En edes ihan omastanikaan. Ei tietenkään olisi pitänyt osallistua ollenkaan. Kirjoitin harkitsematta.
Kirja kuitenkin lupaa aina uutta, kun avaa ensimäisen sivun.
Kun näkökyky heikkenee, on pakko muuttaa lukutottumuksia. On valittava ohuempi teos, tai kun on ruuhkavuosissaan, niin aikapula vaatii valitsemaan kevyempää lukemista, jonka voi jättää kesken missä kohdassa vain.
Kyllä paksu romaani herättää paljon odotuksia, ja muisto niistä hyvistä ajoista säilyy. Mutta monelle tulee se hetki, että lukeminen vaikeutuu.
Mkr.
Meillä oli minun lapsuudessani vanhemmilla kirja nimeltä Onni , ja olin 14 vuotias ja minun ei annettu sitä lukea . En muista kirjailijan nimeä ja en tiedä miksi en saanut lukea sitä kirjaa .
Joten kirjojen lukemisissa oli ilmeisesti jokin ikäraja jolloin vanhemmat katsoivat sen lapsille sopimattomaksi .
Paljon kuulee huolta nykyään nuorempien polvien lukutaidosta.
Kun katsoo tekstitv:tä ja ohjelmien tekstityksiä, huomaa, ettei ammattilaisillakaan ole kieli joka kohdin hallussa.
Huoli on varmaan aiheellinen. Ainakin tekstiviestittely on sitä, mikä hämärtää kieltä.
Eikä lueta kirjojakaan siinä määrin, kuin ennen, koska ovat tulleet nämä uudet välineet.
Itselle lukeminen on aina ollut ilo ja kirjoja on tullut kulutettua.
Lukemisen malli varmaan on periytynyt isältä.
Kaiken vähänkin luppoajan hän oli aina kirja kädessä.
Enimmäkseen hän luki yhteiskunnallisia asioita ja lakia ja asetuksia, muutakin .
Sisareni ja minä saimme tuon ´´lukutartunnan.´´
Lapsenlastenlapsillekin , olen ostanut kirjoja. Miniäni myös aikoinaan, kun lapset olivat vielä lapsia, vei heitä kirjastoon.
Lukeminen on hienoinpia kansalaistaitoja, jonka koulussa saamme.
Ohjelmien tekstitykset ovat usein kompromisseja. Tekstitykseen ei mahdu kaikkea
mitä puhutaan esimerkiksi elokuvissa ja sarjoissa.
Robo.
Aikoinaan oli parikin ammattikuntaa kirjoittajan jälkeen tekstin kimpussa. Latoja, oikolukija. Lisäks reprossa ja taitossa tsekkailtiin myös tekstejäkin. Siis printtissä.
Tietokoneet tekstinkäsittely uneen alkoi tuleen kehiin kasarmilla, samaten dtp yleistyi. Elikkäs toimittajat ja muut kirjoittajat alkoivat vääntää suoraan painoon tekstinsä. Jäi kokonaan monia työvaiheita pois, siis vähemmän silmiä.
Ysärillä yleistyi sitten netti ja käytännössä kuka tahansa saattoi julkaista mitä tahansa.
Nämät telkkari jne käännökset lie kaikki olleet pitkään käännös robottien tekemää. Jokaisella lie koneella itelläänkin Google kääntäjä. Puhetta käännetään tekstiksi myös koneilla, ja toisinkin päin.
Ite kirjoitan paljon, kieli muuttunut myös paljon. Kirjoitusvirheitä tulee paljon. Ei ne mua haittaa, kunhan asia on oikein. Eniten nyppii automaattiset korjaukset ja ennakoiva teksti syöttö. Nyt sitten muuten käytän kännyä, surkeeta hommaa, kosketusnäyttö ja järjettömän pieni näppäimistö.
Mutta juu, kieli on muuttunut. Koneet tekee enempi hommia ja ihmiset taas vähemmän. Julkaistavaa materiaalia on valtavasti enempi ja sitä kyllä julkaistaakin. Ammattilaisia vähemmän tekstien kimpussa, kuin aikoinaan. Näkyyhän kaikki toi kyllä jäljessä.
Mutten kovin syyttelisi toimittajia tai yleensäkään kirjoittajia. Nykyisin julkaistaan paljon tekstiä niinkuin raakatekstinä, suoraan näppikseltä julkaisuun. Korostan lisäsi sitä, kieli elää ja muuttuu.
=DW=
Heh.
Lukasin kirjoitukseni. Oli ju virheitä ja ja oikoluku oli muutellut useempiakin sanoja toisiksi :D
Tätä tämä on, oletan, sait kuitenkin luetuksi ja selkoa, mitä koitin selittää.
=DW=
Ajattelin vissiin vähän eri kantilta.
Kielihän muuttuu koko ajan. Entä kielioppi?
Esim. Ennen: Hevonen juoksee. Nyt: Hevonen on juoksee.
Ennen opetettiin, että ,kun käytetään muotoa ´´ettei´´ niin samaan lauseeseen ei laiteta ei-muotoa.
Olen kyllä ulkomaisten elokuvien ja sarjojen peräluettelossa nähnyt ihan ihmisen nimen, ´´suomentanut´´-sanan jälkeen.
Kustannustoimittaja käy läpi kirjan ennenkuin se painoon menee.
Totta.
Mutta sen jälkeen tiedostoa ei juuri ihmiset kattele, ennen kuin painettuna lukee. Siis kirjoissa.
Muissa medioissa ehkä päätoimittaja vilkaisee sisältöä, mutta oikolukija jne ei enää ole niissäkään. Siis lehdet jne.
Netissä periaatteessa päätoimittajat, mutta yleensä käytännössä moderaattorit tsekkaa tekstit ennen julkaisua, tai julkaisemisen jälkeen. Jos vilkaisee vrt Suoli24.
Blogit ja yksityiset nettidomainit sitten toimii miten toimii. Joissain täys toimitus sun muut, joissain yks ihminen hoitaa kaiken, sisällöstä tekniikkaan.
Käytännössä oikoluku on loppunut, koneet tekee sen. Ennen oli ammattinimikekkin "oikolukija", nykyisin kuollut ammatti.
Joku kirjoitti leffoista. Niitä juu joku porra ja muutamat käännös toimistot tekee juu. Samaten edelleen olemassa ammattinimike "kääntäjä". Kääntäjille vielä riittää töitä useissakin hommissa. Mutta taitaapa tekoäly hiljakseen tehdä nekin hommat.
Kirjoitusvirheet ja kielioppivirheet on ihan ihmisen tekosia.
Tai tekemättä jättämiä. En mäkään oikolue kirjoituksiani. Vaikka olen aikoinaan tehnyt sitäkin töikseni
=DW=
Hyvien romaanien kääntäjää tuskin tekoäly voi korvata. Viihdekirjallisuutta
ehkä voi.
Määrittele
"Hyvä romaani".
=DW=
Eikö tuosta kommentista käynyt ilmi ? Hyvä romaani ei ainakaan ole
ns. viihdekirjallisuutta, jossa kieli on vivahteetonta, jota tekoälylläkin
saattaa voida kääntää. (En ole tekoälyasiantuntija, mutta kuvittelisin näin)
Virheet OVAT ihmisen tekosia. Monikkomuoto.
Tahallasiko teet virheitä, kun kehut taitojasi?
Kirjoitatko kiusallasi niin, että ajatuskin katoaa?
Lukija tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei löydä ajatusta.
Joskus on todella ihmeellisiä sääntöjä. Mutta tekeekö se hallaa jollekin jos joku kieliopillinen ilmaisu on hieman väärin? Sillä niin kauan kun ymmärtää sisällön on se ainakin minulle tärkeitä lukemisessa.
Eikö ole muuta tekemistä kuin huomauttaa jatkuvasti jostain mitättömistä
"virheistä" ? Hirveä pätemisen tarve tuntuu olevan.
Keskustelun sisältö on tärkein.
Arvostella saa vain määrättyjä kirjoittajia.
Lukijoiden pitää opetella oikeat säännöt.
Sofi Oksasella on virolaisen äidin tyttärenä ja suvun jäsenenä näköalapaikka siihen, mitä merkitsee miehittäjän taholta sorto, sensuuri, tukahduttaminen, vaientaminen, vaikeneminen. Viron kansa eli puoli vuosisataa totalitaarisen valtion paineen alla, mutta kaunokirjallisuutta se ei täysin tukahduttanut. Kaunokirjallisuudessa käsiteltiin ajan valtapolitiikkaa peitellysti, henkilöiden kautta . Opittiin myös lukemaan rivien välistä. Meillä oli lukupiirissä käsiteltävänä virolainen kirjailija Jaan Kross, ja yhdessä totesimme, miten vähän tunnemme Viron lähihistoriaa ja miten vaikeaa oli näiden romaanien maailmaan orientoitua suomalaisena lukijana. Paremmin tunnemme samaa aikaa käsitellyttä Sofi Oksasta, joka voi jo kirjoittaa ilman sensuuria.
Ei ihme, että juuri Sofi Oksanen on aloituksen asioita nostanut esille, hän jos kuka ymmärtää kirjallisuuden ja oman kielen vaalimisen merkityksen pienelle kansakunnalle. Nähdäkseni Suomen kirjastolaitos voi toistaiseksi hyvin, mutta huolestuttavia puheita on ilmassa, kaiken pitäisi olla suurissa yksiköissä ja tuottavaa. Kirjastoissa on kyllä ompelukoneita ja urheiluvälineitä lainattavissa, mutta kirjamäärärahoista kitsaillaan. Myöskään yliopistojen tutkimusrahoitus humaanisille tieteille ei valtiovaltaa niinkään kiinnosta, kun vastapainona on vaikka teollisten innovaatioiden kehitys. Niukkoina ja sekasortoisina aikoina kulttuuri on kuitenkin monissa maissa pitänyt kansan mielialaa yllä. Yleensä käy vielä niin, ettei kerran alasajettuja määrärahoja vauraampinakaan aikoina välttämättä lisätä ja lopetettuja organisaatioita ei niin vain perusteta uudelleen.
Olemme ehkä vieläkin lukijakansaa, lukeminen on saanut vain uusia digitaalisia muotoja ja lukijoiden keski-ikä noussut. Pieneksi kielialueeksi uusia kirjoja ilmestyy meillä runsaasti. Virossa ja monessa muussakin maassa on enemmän peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa kirjallisuuden oppitunteja. Meillähän se on yhdistetty äidinkielen kanssa samaan kiintiöön, painotukset eivät ole kirjallisuudessa.
Ketjussa monella on samanlaista lukijahistoriaa kuin minulla, ja oma kirja oli lapselle suuri aarre. Lastenkirjallisuus on mielestäni Suomessa korkealla tasolla ja elää ajassaan, mutta nuorille on hyvin haastavaa tarjota sellaista kirjallisuutta, joka pystyy kilpailemaan digitaalisen viihdykkeen kanssa.
Lukemisiin!
Suomen kansa on ollut 1700-luvulta asti lukutaitoinen, kiitos kirkon, jonka määräyksestä jokaisen oli käytävä rippikoulu, tunnettava Luteeruksen opit ja osattava lukea. Vasta sitten sai avioliittoluvan. Kuinkahan syvällistä opittu tieto oli mäkitupalaisten ja palkollisten riveissä? Alkeet kuitenkin tunnettiin. Lukkarin koulussa jukuripäitä opetettiin, kuten Jukolan veljeksistä tiedämme. Raamattu ja virsikirja oli hankittu moneen kotiin jo parisataa vuotta sitten.
Ensimmäinen suomalainen lyseo toimi jo 1850- luvulla Jyväskylässä, ja sen yhteydessä opettajaseminaari, johon tytötkin pääsivät opiskelemaan.
Suomessa on lukutaitoa aina arvostettu.
Murheellista, että se on nykymaailmassa rapautumassa.
Mkr.
Ei ole koko kansa. Vielä 1900-luvun alussa vain osa kansaa osasi sekä lukea
että kirjoittaa.
Kyse olikin lukutaidosta, joka naimalupaa varten vaadittiin.
Arvelin itsekin, että taito ei ehkä kaikilla ollut hallussa, mutta kyllä niin Raamattu kui Wirsikirjakin oli jo monessa kodissa 1800-luvun alkupuolella.
Kirjoitustaidottomia oli paljon vuosisadan vaihteessa, mm. oma isoisoäitini.
Lopetin kirjojen lukemisen kun viisastuin tarpeeksi. Luetun ja kuullun ymmärtäminen kuitenkin jäi joten karavaani kulkee, kompuroimatta! Oblivion stout...
Meillä on suunnitelma kaikkien tukien poistaminen kirjaston lakkautus täysi julkaisukielto perus paras
iänestä meitä kunnallis vaaleissa!!
Ei Suomen ilman suomea
OODISSA MAANANTAINA 25.11. kello 18
https://twitter.com/PAittakumpu/status/1858819236384162086
Aittakumpu, Saarikivi, Keskisarja
Puopolo juontaa
Ei Suomen ilman suomea... siinä sitä taas tuli hyvää kirjallista ulosantia...monta pistettäkin puuttuu. Miksi huutokirjaimet?