Näin on siis uusien tutkimustulosten mukaan. Monilla psyyke ja nukahtamislääkkeillä, kuten bentsodiatsepiineillä ja antikolinenergisillä lääkkeillä, joihin myös neuroleptit kuuluvat, on, etenkin ennenaikaisen muistisairauksien puhkeamisen riski. Artikkeli julkaistiin Ilta-Sanomien Hyvä olo palstalla.
Niin minä itsekin tätä vähän epäilin. Tätä puolta olen itsekin ja moni muukin yrittänyt tällä palstalla tuoda aiheellisesti esille. Eli että onko välttämättä ihmisellä hyväksi se, että tietyissä sairauksissa määrätään käyttämään lääkkeitä pitkäaikaisesti, tai liian suuriannoksisesti?
Itse en suosittelisi kenellekään käyttämään kyseisiä lääkkeitä, ei ainakaan suuria määriä, eikä missään nimessä koko elämän ajan.
Kaikkien lisäongelmien välttämiseksi mt-ongelmien, tai muiden "häiriöiksi" katsottujen asioiden ennaltaehkäiseminen nousee entistä enemmän suurempaan rooliin. Siitä tulisi kansantaloudellistakin säästöä. Mikä edellyttää muutosta ja tehtäviä uudistuksia niin yhteiskunnallisessa, yhteisöissä, kuin terveydenhuollossa vallitsevassa ajattelussa, tavassa toimia, hoitokeinoissa ja potilaan asemassa ja potilaiden kohtelussa. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja lähestymistapa eivät ole oikea tapa ratkaista ihmisten ongelmia, auttaa heitä, tai lisätä kenenkään hyvinvointia.
Niin minä itsekin tätä vähän epäilin. Tätä puolta olen itsekin ja moni muukin yrittänyt tällä palstalla tuoda aiheellisesti esille. Eli että onko välttämättä ihmisellä hyväksi se, että tietyissä sairauksissa määrätään käyttämään lääkkeitä pitkäaikaisesti, tai liian suuriannoksisesti?
Itse en suosittelisi kenellekään käyttämään kyseisiä lääkkeitä, ei ainakaan suuria määriä, eikä missään nimessä koko elämän ajan.
Kaikkien lisäongelmien välttämiseksi mt-ongelmien, tai muiden "häiriöiksi" katsottujen asioiden ennaltaehkäiseminen nousee entistä enemmän suurempaan rooliin. Siitä tulisi kansantaloudellistakin säästöä. Mikä edellyttää muutosta ja tehtäviä uudistuksia niin yhteiskunnallisessa, yhteisöissä, kuin terveydenhuollossa vallitsevassa ajattelussa, tavassa toimia, hoitokeinoissa ja potilaan asemassa ja potilaiden kohtelussa. Diagnoosi ja lääkekeskeinen ajattelu ja lähestymistapa eivät ole oikea tapa ratkaista ihmisten ongelmia, auttaa heitä, tai lisätä kenenkään hyvinvointia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
👍🏼👍🏼👍🏼
Antikolinenergiset lääkkeet aiheuttavat paitsi ongelmia kognitiivisiin puoliin, niin myös aiheuttavat niitä lääkkeitä käyttäville muitakin ongelmia, mm. sydän ja verisuonitauteja. Vaikutukset sisäelimiin saattavat olla mahdollisia.
Ei se ole mitenkään eettistä, eikä missään nimessä perusteltua, tai edes oikeutettua, että niitä lääkkeitä kannattaa käyttää entisten hoitosuositusten mukaisesti.
Jos niitä suositellaan lääkärin puolelta ja määrätään johonkin hoidoksi, jokaisen olisi syytä kysyä itseltään, että haluaako todella siis sairastua vielä muihinkin vakaviin lisäsairauksiin? Tämä on omantunnon kysymys myös hoitoalalle oleville. Eli siis haluaisivatko he sairastua kyseisiin sairauksiin?
Söin erilaisia psyykelääkkeitä parisen kymmentä vuotta, ja on sen huomannut, kuinka muistiin on tullut häiriöitä.
Ajan myötä muisti heikkenee koko ajan, vaikka enää ei ole psyyken lääkkeitä käytössä ollut useampaan vuoteen.
Keski-iän ylittäneenä joitain vuosia sitten valittelin pari kertaa terveydenhuollossa huonontunutta muistiani, mutta vastaus oli ainoastaan " olet niin nuori, ettei sinulla voi muistissa vikaa olla ". ( olin siis jo lähempänä viittä kymppiä )
Lakkasin siis valittelemasta, katsotaan kuinka käy sitten, kun/jos höyrähdän täysin, ei varmaankaan tule olemaan ihan helppoa, ei itselläni, muttei myöskään mahdollisesti minua hoitamaan joutuvilla ihmisillä.
En muista enää edes eilistä päivää kunnolla. Myös hankaluuksia tunnemuistoissa esim aistien kautta tapahtuvassa muistitallennuksessa. Kokoajan hämmentynyt olo. Ajatus katkeilee kesken keskustelun usein enkä muista mitä minun piti sanoa. Unohtelen sanoja. Uskon dementoituvani nuorena. Kiitos lääkkeiden.
Yritän hidastaa tätä syömällä aivoterveellistä ruokaa, liikkumalla sen minkä pystyn ja nukkumalla riittävästi. Pitämällä aivoja aktiivisena. Mutta suorituskykyni on kaikessa laskenut.
Ja niitä "uusia tutkimustuloksia" ei ilmoitettu yhtäkään.
Aivoni ovat "muusia" lääkkeiden jälkeen. Ensimmäiset ongelmat aivosumun suhteen ilmenivät Mirtatsapiinin myötä. Heräsin ihan kujalla.
Kun antipsykootit ja bentsot tuli kehiin, aivoni ja tunne-elämäni ei koskaan ole ollut enää samanlaiset. Kuin hermostoni läpi olisi pyyhkäissyt pyörremyrsky jonka seurauksena tunnen vähemmän kehossa, minulla on neuropaattisia oireita ja pääni on sumua. Tunne-elämä viouttui lisää negatiivisten aivovaikutusten myötä. Kokoajan soi korvissakin. Nuo rappeuttaa aivoja.
Viat mitä minulla on kehossani lääkkeiden jälkeen:
Vikaa välittäjäainetoiminnassa mikä ilmeni mm levottomien jalkojen ja pakkoliikkeiden muodossa
Neuropaattisia oireita
Korvien sointia
Neurologisia oireita
Lamaantunut tunne-elämä ja anhedonia
Pssd.
Minulle tuli hermostosairaus, mutta onneksi ei jäänyt mitään pakkoliikkeitä, ei korvien soimista, eikä muutakaan.
Tunne-elämä palasi lääkitysten loputtua ihan hyvin, mikä on ollut oikeastaan paras juttu.