Olla onnellinen, vaikka oma elämä ei olisi ns. normaalia, eli sellaista kuin sen odotetaan kaikilla olevan? Älkää vastatko saman tien, vaan miettikää kysymystä omalle kohdallenne. Eli antaisitko sinä itsellesi luvan olla onnellinen, jos et esim. kävisi töissä?
Saako teidän mielestä
Anonyymi-ap
15368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onnellisuus ei koskaan tule ulkoapäin.
Ulkoiset tekijät voivat lisätä onnellisuutta tai vähentää sitä.
Olet onnellinen, kun toteutat elämässäsi todellista itseäsi.
Sinun ei siis tarvitse välittää muiden vaatimuksista tai palautteesta.
Tosin sinun ei pidä loukata tai rikkoa muita vastaan.
Teet sitä mistä pidät ja teet sen hyvin.
Kyllä. En perusta mitään oikeututusta onnellisuuteen, katsoen töihin tai suhdetilanteeseen.
Mutta trauman seurauksena siinä voi olla muita ehtoja. Joskus kuitenkin tunnen jotain onnellisuutta onneksi.
Tottakai saa. Anteeksi mutta minusta tuo on tyhmä kysymyskin. :)
Mielelläni jäisin pois töistä ja oisin onnellisempi vaikka housewifena, mutta kun jostain on rahaa saatava asumiseen ja elämiseen. Suomessa ei pärjää ainakaan talvella missään puuhökkelissä asumassa. Reppureissaaja ois ollut kiva olla joskus nuorempana.
Ahdistun pelkästä ajatuksesta että pitäisi olla vain kotona.!
En ole onnellinen, kun en saa tehdä itselle mieluisaa osa-aikatyötä. Työ on minulle tärkeämpää kuin ihmissuhteet! Olen masentunut siksi kun saa tehdä töitä ja sen takia en masennu vaikka en saisi yhtään uutta ystävää!
Ehkä monet ajattelevat eri tavalla kuin minä, mutta emme ole kaikki samanlaisia. Osa-aikatyötä haluan tehdä kauan!
Tottakai saa olla.
Jos sä olet onnellinen niin sä olet,
ja saatkin olla onnellinen.
Eiköhän se oo tärkeintä mitä ite olet mieltä.
Ja etenkin juuri se että sä olet onnellinen.
Joku on onnellinen
kun sillä on pankkitilillä miljoona.
Joku on onnellinen
kun sillä töitä.
Joku taas on onnellinen
siitä että ei ole pakko tehdä jotain mitä ei halua, pysty taikka jaksa jostain syystä.
Joku sitten onnellinen
siitä että on edes yksi joka välittää.
Ja joku on onnellinen
siitä että sillä on edes katto pään päällä.
Jokainen on oma itsensä ja erilainen kuin toinen
jollain tavalla.
Ymmärrän kyllä ton pointin mitä tarkoitit
vaikka tästä tulikin tälläinen
melkein kilometrin pituinen pölpötys vastaus.
Oon Perjantaina onnellinen kun on karkkipäivä ja kyllä olen vanhempi nainen.Eikä ole kryptinen kirjoitus.
Hitto,olen taas rääkännut itseäni diettaamalla joten Aah,mikä nautinto päivä koittaa😃.
Saa, jos pystyy. Minä en pysty olla onnellinen, kun yhteiskunta vaatii minua olemaan tietynlainen. Liikaa syyllisyyttä siitä, etten täytä ”hyvän kansalaisen” normeja.
Saa jos pystyy. Jos vaikka sairastuu eikä kykene töihin ei ne kivut ikinä minnekään häviä. Niiden kanssa oppii elämään mutta ei niiden kanssa koskaan voi täysin olla onnellinen. Lisäksi muut halveksii ja pitää surkeana ihmisenä. Sekä jos ihan töitä ajatellaan on monia ihan pilipali töitä joita ilman yhteiskunta pärjäisi joita arvostetaan. Sitten ihmisiä jotka tekevät tärkeää työtä ei pidetä minään. Eli kaikessa monta puolta.
Muotoilit asian hyvin. Jotenkin noin minäkin ajattelen.
Totta kai.
Jokaisella on oikeus onnellisuuteen, oli millainen elämäntilanne tahansa.
Onnellisuus on oma henkinen tila. Sen tilan saavuttamiseen on hyvä sanonta olemassa: Kultainen keskitie. Liian vähän monesti harmittaa ja haittaa elämää, liian paljoon puolestaan voi turtua ja se ei tunnu enää missään.