YKSIN EI HYVÄ

Hei!Nii eihän yksin oo hyvä olla ja voit tietysti etsii esim mailikamuja ja ikäväähän se on jos ei muuta miehillä mielessä kuin se yksi juttu vain,mut jos haluut mailailla niin kirjoita vaikka mulle.Tässä ois osoite [email protected]

Tämä on väärä palsta seuralaisen hakemiseen,
täällä voi haavoittua kahta pahemmin.Jos olet
tosissasi,joku treffipalsta voisi olla parempi.
Siellä on kai nikin tunnistus järjestetty vähän
luotettavammin,tietää ainakin että keskustelee
saman ihmisen kanssa.Tänne tulee viimeistään
juhannuksen jälkeen asiasta paremmin tietäviä.
Tämä palsta on puskasta puhujan paratiisi,rekattu
tai rekkaamaton molempia löytyy.

on vaikeaa, mutta siihen tottuu ja täytyy uskaltaa vaihtaa tottumuksiaan niin se alkaa elämä rullaan, eipä muuta kuin tsemppiä uudelle elämälle

Mene nyt ensiksi ulos,hymyile ole iloinen ja katso mahdollisia sinkkuja silmiin ohi kulkiessasi.Tee sinä se aloitus..Moi..Huomenta ja jne..
Mailaa vaikka galleriasta joillekkin.
Mitään hävettävää ei todellakaan siinä ole jos postia laittaa..Ole rohkea!!

ei tapahdu, että seuraa löydät siellä istumalla ja valittamalla. Vähän on riskiä otettava. Lähde ulos, ryhdy harrastamaan jotakin, puhu ihmisille, ainakin niille jotka sinulle puhuvat. Jos elämäntilanne sallii muuta vaikka taajamaan. Älä mene senssipalstoille jollet todella halua kuin juttuseuraa, sitä löydät paremmin harrasteiden ympäriltä. Ravintoloista tai tanssipaikoista saat myös vain sitä mielestäsi väärää seuraa, he kun tulkitsevat sinun olevan sitä hakemassa.

Onko sohvaperunan todella aivan mahdotonta ryhtyä harrastamaan jotakin?

Ja jos todella haluat jatkuvasti istua jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kainalossa etkä sitten tasan mitään muuta, en oikein usko että pysyvämpää miesseuraa saat. Isäsi on varmaan kuollut, häneltä voisit kyllä kysyä jos hän elää.

Noin lyhyt aika erosta,et ole voinut vielä päästä irti edes edellisestä suhteestasi,ole nyt itseksesi ja mieti mitä todella elämältäsi haluat,ei uusi mies siihen ole ratkaisu!

Me ihmiset kuulumme eläinkuntaan, jossa parin muodostaminen on olennaista. Yhteen hiileen puhaltaminen on tyypillistä mm. linnuilla, jotka kantavat yötä päivää ruokaa vuorotellen poikasilleen tähän aikaan. Elämänkokemusta omaavina tässä ikäryhmässä, jokunen muukin meistä on joutunut kokemaan yksinäisyyden ja sen "luonnottomuuden".
Jopa unissa näen mitä erilaisempia tilanteita, jossa vastakkaisen sukupuolen lämmin käsi tarttuu käteeni, ottaa kiinni harteistani. 30 vuoden kokemus parisuhteesta ja sen äkillisestä katkeamisesta on jättänyt tietyn läheisyyden kaipuun, jota ei unohda. On vain opittava elämään nykyisessä tilanteessa. Miten paljon kuulemmekaan tarinoita eronneista tms. jotka epätoivoisina, ilman kontrollia hakevat seuraa välttääkseen yksinolon tuskan. Usko tai älä, yksinolostakin voit oppia nauttimaan. Opettele kuuntelemaan hiljaisuutta ja itseäsi. Siinä on jotakin ainutlaatuista, josta voit ammentaa voimaa eteenpäin. Parempi olla yksin, kun huonossa suhteessa kaksin. Tarvitaan vain aikaa ja oivallusta kokea se.

äläkä elä miesten kautta!

yksin jo 15 vuotta ja en todella kaipaa ketään huollettavaa tuohon. Perhe aikuisia, voi mennä ja tulla miten haluaa. Pidempiäkin suhteita ollut, mutta aina on tuntunut hyvältä, kun ne ovat loppuneet. Liikunta on asia mikä nykyään liikuttaa : ) Että näinkin.

vuoden tauko.Niin minä tein kun erosin ja nautin yksin olosta..no enhän ollut ihan yksin,kun mulla oli kolme pientä lasta hoidettavana..
Ei kannata heti uutta kaveria lähteä etsimään,koska sulla on niin tuoreessa muistissa vielä entinen elämä ja vertaisisit koko ajan vanhaa miestäsi,uuteen mieheen,niin ei siitä tule mitään...
On kokemusta asiasta.

Alussa tuntui oudolta kun ei se kumppani siinä lähistöllä ollutkaan.
Nyt runsaan neljän vuoden kuluttua elämä tuntuu ihanalta.
Voin ja saan ajatella vain itseäni.
Elämässähän on miljoonia mahdollisuuksia myöskin yksin eläville.
Yksinäinen ei tarvitse olla, kavereita ja ystäviä löytyy silloin kun seuraa kaipaa.

Maailman loppu ei tule vaikka ei parisuhteessa eläisikään.
Ei ainakaan tänne tullut.Elän varmasti tuhannesti antoisampaa elämää kuin parisuhteessa joka ei enää toiminut.

Ei kai se Sinunkaan suhteesi ole ollut toimiva kun on ero tullut.
Turhat itkut pois ja ryhdy elämään satasella..ei se aina helpolta tunnu, ainakaan alussa.
Surullinenkin saa olla ja kai kuuluukin olla..mutta sille surullekkin on lyötävä jarrut päälle.

Mua ainakin auttoi eron jälkeen kun ajattelin kumppaniani ihmisenä joka ei aina välttämättä ollut se ihanne mies.
Oikein kun ikävä pukkasi niskaan niin ajattelin sen miehen kaikki negatiiviset puolet läpi.
Johan olo helpotti.

Tänä päivänä kun ex-kumppani tulee ajatuksiin ,niin ne ajatukset ovatkin jo positiivisia.Ikävä ei kuitenkaan enää vaivaa.

Nokka pystyyn, silmät ja mieli avoinna kohti uusia seikkailuja.

ollaan, vain asia on muutamaa kuukautta tuoreempi. Opetteluahan tuo vaatii,yksinolo.Paluu juurille vuosikymmenien avioliiton jälkeen,vaatii oman aikansa,kumpa olis kärsivällisyyttä. Uutta suhdetta en kaipaa vaan ehkä ystävää lenkki kaveria ja keskustelu seuraa., Muuten on ihan hyväolo.

Onko tärkeintä elämässäsi saada uusi MIES?
Etkö arvosta itseäsi,eikö sinulla ole harrastuksia ja ystäviä,etkö viihdy omassa seurassasi?Jos vastaat näihin kaikkiin EI et koskaan pysty pitämään kunnollista miestä,olet kuin myllynkivi kaulassa!

sekaisin, jos pystyisin vaihtamaan osia kanssasi. Mieti, kaikki aina paikallaan olet tieokoneella kukaan ei tuu sanomaan miten tyhmä vanha muija ja jatkuvasti koneella, meet töihin kukaan ei kysy miksi olit näin kauan, onko sulla joku? Voisi jatkaa loputtomiin näitä esimerkkejä ole ihminen niin itserakas ja sano minä ja minä tiedän mitä tahdon ja mene halujesi mukana, mutta älä ota ukkoa, käytä irtonumeroita, niin minä tekisin.