Suomen kaunein koti.

Mikäli kattilasta jää jälki hellalle, niin se kertoo sen, että kattilan pohja on likainen.

Rennosti noissakin kodeissa eletään, ne oli vaan stailattu ja siivottu kilpailua varten. Paikkojen likaisuus ja sotku ei ole rentoutta vaan laiskuutta .

Minun oaras ystäväni oli kuten sinä , vähän siellä sun täällä tavaroita , mutta missään en ole viihtynyt koskaan niin hyvin kun hänen luonaan , saatoin nukahtaa sohvalle sillä aikaa kun hän laittoi ruokaa koska seillä oli niin rauhallista oloa. Kun heräsin niin päälläni oli filtti, ihana ystäväni oli sen laittanut siihen ettei tulisi kylmä nukkuessa.joten minä en ole koskaan saanut missään sellaista rauhan tunnetta kun juuri hänen luonaan , viis veisasin tavaroista se oli koti missä asuttiin eikä esittely koti , siellä viihtyi aina. Äenää ei ystäväni ole elossa mutta monet kauniit muistot hänestä sydämmessä .

Helppoa siivota, kuin ei ole krääsää joka paikka täynnä.

Ohjelma tulee uusintoina niin usein, että muutama osa osuu aina silmiin, kokonaisuudesta minulla ei ole täysin käsitystä. Koko formaatti on outo, miten kotejaan voi asettaa julkiseen pudotuspeliin - joskus jopa epäilyttää, ovatko myyntimainoksia. Erilaiset sarjat vähän auttavat vertailua, loppukilpailussa oli sitten sarjojen parhaat, hyvin erityyppiset rakennukset maaseutu- ja kaupunkiympäristöissä. Itseänikin miellytti eniten voittajakoti veden äärellä, valoisa, raikas ja toimiva, silti kodikas ja juuri tälle perheelle suunniteltu ja rakennettu. Minua viehättää myös tietty vähäeleisyys ja rauhallisuus , tilan ja valon tuntu, ei liikaa tavaraa ja somisteita esillä. Monet vanhoista taloista itse remontoidut kodit olivat kyllä persoonallisia, joissakin oli kunnioitettu talon alkuperäisyyttä, mutta monenkirjavia ratkaisuja näki, omaan makuunsa ja tarpeisiinsa tietenkin sopivia.

Ohjelman yhteydessä oli myös Lallukan taiteilijakodin esittelyä, mukavaa oli kuunnella näyttelijä Anja Pohjolan kertomaa hänen ja miehensä elämästä, koti täynnä rakkaita muistoja uralta ja avioliiton ajalta. Sijainti on ihanteellinen ja hyvin haluttu Helsingin keskustassa vehmaan puiston äärellä. Vaikka se on vuokrakoti, kodin henki tuntui vahvana ja talon asukkailla on vahva yhteishenki.

Oma kotimme on toiveittemme mukaan rakennettu, ammattisuunnittelua käytetty niin sisätiloissa kuin puutarhan perustamisessa. Tilaa on kahdelle "liikaa", mutta se on toimivaa ja helppohoista. En kaipaa juurikaan isompaa vaihtelua, huonekalutkin ovat tainneet juurtua paikoilleen, mutta saahan kukilla ja tekstiileillä vaihtelua ja väriä. Kirjatkin ovat hyllyissään kaunista eloisaa pintaa, tietysti lukemista varten ovat hankittu aikojen kuluessa. "Punaisen maton paikka" on meillä nyt takan edus, myös keittiön ison pöydän ääressä etelänpuoleisessa valoisassa erkkerissä ja kirjaston nurkan lukutuolista löydämme itsemme usein. Koko puutarha on rakas, siinä oman käden jälki ja kasvun ihme näkyy. Harras toive on, että tässä saisimme viettää loppuikämme, vaikka avustettuinakin. Onneksi lasten perheet asuvat muutamankymmenen kilometrin säteellä ja palvelutkin kohtuullisen lähellä.