Ulkona puhuminen

Ihan hyvin tuntemattomille voi puhua. Ehkä vähän kannattaa katsoa, minkälainen ihminen siinä kohdalla sattuu olemaan.
Mutta yleisesti, ventovieras alkaa juttelemaan, jos hän haluaa. Jotkut voi kääntyä pois tai astua kauemmas. Jos joku osoittaa selkeästi, ettei halua jutella, on parempi olla sitten hiljaa hänen kohdallaan.
Itse olen huomannut, että kyllä suurin osa ihmisistä alkaa juttelemaan ihan mielellään.
Se on yksi tapa tutustua ihmisiin, että juttelee heille. Ei kaikista kavereita saa, eikä kai se ole tarkoituskaan, toisesta voi tulla sellainen hyvän päivän tuttu, moikataan kun tavataan.

Tohtiiko vai ei? Riippuu tietysti paikasta ja jutuista, mitä aikoisit jutella.

Yleensä toisen valmiutta ajatustenvaihtoon voi kokeilla vaikkapa mainitsemalla jotain säästä, varsinkin jos on jotain erikoista.

Pääkaupunkiseudulla ventovieraan kanssa on hyvä olla varovainen. En alkaisi jutella, jos ei ole oikeaa asiaa, yleensä ei ole. Nenilleen voi silti saada, vaikka olisi asiaakin.

Miksi ulkona kadulla pitäisi mennä puhuttamaan ketään tuntematonta? Ei kuulu tapoihin!

Minulla on tapana heittää tilannehuumoria ja niistä keskustelut alkavat arjessa.
Liian usein tulee vastaan tilanne, johon oma huumori ei sopisi. Siispä pistän epäsopivissa tapauksissa hymyn pyllyyn.

Aina ei tietenkään tee mieli keskustella ja omat letkautukset käyvät itselleni myös vähän tahottoman raskaaksi, kun ei jaksa kehonkielellä kommunikoida tai oikealla äänen sävyllä letkauttaa.

Voihan sitä tuntematomille puhua, ei se ole rikollista.
Yhden iäkkään rouvan kanssa olen silloin tällöin puhunut, kun kaupungilla ollaan satuttu vastaan tulemaan.
Kaikki sai alkunsa kaupan pyörätelineillä, kun tuli puheeksi teideen liukkaus ja käyttääkö pyörässä nastarenkaita.
En edes tunne tätä rouvaa sen tarkemmin, mutta tervehditty on ja jotain puhutu, kun on vastaan tultu, tosin rouvan liikkumiskunto on jo niin huono, ettei ole enää näkynyt kohta vuoteen.

Kerran tuli kaupungissa kaksi tuntematonta naista, jotka tervehtivät ja toivottivat muistaakseni hyvää päivänjatkoa, kyllä siinä tuli ihan hyvä mieli, eikä ollut negatiivinen asia, harvoin kukaan tuntematon kaupungilla tervehtii.

Minä asun lähiössä ja aika usein tervehdin myös tuntemattomia, kun ulkona kuljen.
Monet vastaavat tervehdykseen.
Koskaan ei voi tietää, kun joku saattaa olla hyvinkin yksinäinen ihminen, ja voi ilahtua siitä, kun hänelle sanoo jotakin.
On tullut juttua ihmisten kanssa jopa lyhyellä hissimatkallakin. Yhden rouvan kanssa alettiin puhumaan hississä, kun hän oli ostanut uuden kahvinkeittimen alennuksella. Juttu jatkui vielä kadullakin vähän aikaa.