Tohtiiko nykypäivänä mennä ulkona kadulla puhumaan tuntemattomille ihmisille?
Ulkona puhuminen
Anonyymi-ap
16363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihan hyvin tuntemattomille voi puhua. Ehkä vähän kannattaa katsoa, minkälainen ihminen siinä kohdalla sattuu olemaan.
Mutta yleisesti, ventovieras alkaa juttelemaan, jos hän haluaa. Jotkut voi kääntyä pois tai astua kauemmas. Jos joku osoittaa selkeästi, ettei halua jutella, on parempi olla sitten hiljaa hänen kohdallaan.
Itse olen huomannut, että kyllä suurin osa ihmisistä alkaa juttelemaan ihan mielellään.
Se on yksi tapa tutustua ihmisiin, että juttelee heille. Ei kaikista kavereita saa, eikä kai se ole tarkoituskaan, toisesta voi tulla sellainen hyvän päivän tuttu, moikataan kun tavataan.
Ei missään nimessä pidä puhua vieraille. Vain omalle kotiväelle saa puhua ei muille jos eivät kysy mitään.
Kertoisitko vielä sen, miksi vieraille ihmisille ei pitäisi puhua ?
Aikuisilla kuitenkin eri asia, kuin ehkä lapsilla.
Tohtiiko vai ei? Riippuu tietysti paikasta ja jutuista, mitä aikoisit jutella.
Yleensä toisen valmiutta ajatustenvaihtoon voi kokeilla vaikkapa mainitsemalla jotain säästä, varsinkin jos on jotain erikoista.
Pääkaupunkiseudulla ventovieraan kanssa on hyvä olla varovainen. En alkaisi jutella, jos ei ole oikeaa asiaa, yleensä ei ole. Nenilleen voi silti saada, vaikka olisi asiaakin.
Miksi ulkona kadulla pitäisi mennä puhuttamaan ketään tuntematonta? Ei kuulu tapoihin!
Ei kenenkään tarvitse mennä, jos ei halua. Jokainen voi ihan itse päättää, jutteleeko ventovieraalle vai ei.
En itsekään ala juttelemaan vastaantuleville ihmisille, mutta esim. jossain jonotus-/odotustilanteessa saatan sanoa jotain, liikennevälineissä, kaupassa.
On monia paikkoja, joissa on toisilleen vieraita ihmisiä samaan aikaan, eikä mikään estä sanomasta jotain, jos niin haluaa tehdä.
Monesti itse alan juttelemaan, mutta usein on kyllä alettu minullekin puhumaan, jommin kummin päin.
Jokaisella on toki omat tapansa, ja niin saa ollakin.
Minulla on tapana heittää tilannehuumoria ja niistä keskustelut alkavat arjessa.
Liian usein tulee vastaan tilanne, johon oma huumori ei sopisi. Siispä pistän epäsopivissa tapauksissa hymyn pyllyyn.
Aina ei tietenkään tee mieli keskustella ja omat letkautukset käyvät itselleni myös vähän tahottoman raskaaksi, kun ei jaksa kehonkielellä kommunikoida tai oikealla äänen sävyllä letkauttaa.
Voihan sitä tuntematomille puhua, ei se ole rikollista.
Yhden iäkkään rouvan kanssa olen silloin tällöin puhunut, kun kaupungilla ollaan satuttu vastaan tulemaan.
Kaikki sai alkunsa kaupan pyörätelineillä, kun tuli puheeksi teideen liukkaus ja käyttääkö pyörässä nastarenkaita.
En edes tunne tätä rouvaa sen tarkemmin, mutta tervehditty on ja jotain puhutu, kun on vastaan tultu, tosin rouvan liikkumiskunto on jo niin huono, ettei ole enää näkynyt kohta vuoteen.
Kerran tuli kaupungissa kaksi tuntematonta naista, jotka tervehtivät ja toivottivat muistaakseni hyvää päivänjatkoa, kyllä siinä tuli ihan hyvä mieli, eikä ollut negatiivinen asia, harvoin kukaan tuntematon kaupungilla tervehtii.
Minä asun lähiössä ja aika usein tervehdin myös tuntemattomia, kun ulkona kuljen.
Monet vastaavat tervehdykseen.
Koskaan ei voi tietää, kun joku saattaa olla hyvinkin yksinäinen ihminen, ja voi ilahtua siitä, kun hänelle sanoo jotakin.
On tullut juttua ihmisten kanssa jopa lyhyellä hissimatkallakin. Yhden rouvan kanssa alettiin puhumaan hississä, kun hän oli ostanut uuden kahvinkeittimen alennuksella. Juttu jatkui vielä kadullakin vähän aikaa.
Minä en enää edes yritä vaan annan toisen tehdä aloitteen, koska tunsin aiemmin aina tulleeni torjutuksi. Ei edes vastattu tervehdykseen ja siirryttiin loitommalle heti. Sama toistui niin bussipysäkillä kuin jonkin tilaisuuden alkua odottaessa yksin olevien taholta , joten olen päättänyt jatkossa jättää sikseen.
Mulle on ainakin turha tulla puhumaan. Käsken painua v...uun.
Kyllä pienillä paikkakunnilla voi puhua tuntemattomille. Puhun miehenä kaupassakin joskus tuntemattomille ihmisille.
Näkeehän sen jo otsalaikusta kenelle ei pir mennä puhuun.
Samalla tavalla voi tehdä isoillakin paikkakunnilla, ei ne ihmiset sen kummoisempia ole, missä tahansa ne asuukin.
No ei voi eikä pidä miehille ainakaan puhua. Ne luulee että tarjoaa pillua jos puhuu vaikka päivän säästä. Parempi on pitää suunsa kiinni.
Jaa, kyllä minä naisena olen myös miehille puhunut yleisillä paikoilla. Ei kukaan ole odottanut minun tarjoavan yhtään mitään. Voin sanoa, ettei ole koskaan tullut mitään tuollaista kohdalle. En ole kyllä kuullut tutuiltakaan moisesta.
Me kuulutaan suomalais-ugrilaiseen kansanosaan. Ellei me puhuta, mehän laulellaan omissa ajatuksissa, joskus ääneenkin.
Siitä voi saada ohuesti kylähullun maineen. Se kestetään kuin Kollaalla isäni aikanaan.
Hänen aseveljensä katsoi kauhistuneena rintamatilannetta kun veli venäläinen asettui lisäämään tilastoonsa uuden kaadon.
Isäni oli ripeäliikkeinen mies. Tarkka-ampuja. No. Vastapuolen sotilas sai osuman.
Hän ei kertonut meille kakaroilleen yhtään sodasta.
Itse koin Koskissa asuessani kämppäkaverini sotaneuroosin. Hän eli joukkoteloitus tapahtumaansa elämänsä loppuun. Huusi kuin elävältä syötävä.
Elin vuosia omaa rintamaelämäni painajaista. Vihollisen sissijoukko jostain syystä yllätti aina minut. Nuo ajat ovat siirtyneet ansaittuun historiaansa.
Synnyin viimeisenä rauhan vuotena.
Saataisiinpa viettää rakkaassa Suomessamme rauhanvuosia seuraavat 100 vuotta ainakin!
Planeettamme historian mitalla tuo voi olla toteutumaton haave; jossain soditaan aina.