Harmittaa tosi

paljon, kun vietiin se elämä minkä itse olin suunnittelin silloin kun asuin omassa ensimmäisessä asunnossa! Luulin sairastuneeni henkisesti, kun en ymmärtänyt mitään siitä mitä siellä asuessani jouduin kokemaan! Suurimman osan ajasta se oli niin, kun ajattelee sitä vuosien määrää miten kauan se kaiken kaikkiaan kesti! Kysyn mielessäni yhä uudelleen, miksi se aloitettiin ilman lupaani niin laaja-alaisena? Projektin oikea nimi on tuhoamisprojekti! En olisi koskaan halunnut kokea mitään niin ahdistavaa ja vastenmielistä kuin projekti! Mitä te sen kaiken aloittajat ajattelitte, kun ette osanneet edes sitä kaikkien tärkeintä asiaa kysyä: mitä minä pidän tärkeänä asiana elämässäni! Siihen olisi ollut vain yksi oikea vastaus: vakituinen työpaikka itselle mieluisassa työpaikassa! Ihmissuhteilla on minulle vain vähän merkitystä! Toinen asia minkä olisin voinut jo silloin kertoa, oli se etten halua enää parisuhdetta kenenkään kanssa! Ilmeisesti teitte kaiken sen omista näkökohdista ajatellen, ettekä osanneet ottaneet huomioon, sitä etten ajattele samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä! Juuri sen takia, projektilla ei ollut koskaan mahdollisuutta toteutua sen mukaisesti, kun te ajattelitten sen toteutuvan! Olen ollut kauan surullinen siitä, ettei kukaan kysynyt koskaan mitä minä tarvitsen ja pidän tärkeimpinä päämäärinä omaa tulevaisuuttani ajatellen! Kaikki omat haaveeni menetin. Se mikä minulle on yhä tärkeintä, on itselle mieluisan osa-aikaisen työn tekeminen! Se on paljon tärkeämpää kuin yksikään uusi ihmissuhde! Ihan vähäinenkin kautta rantain kertominen ahdistaa ja stressaa, joten sen täytyy loppua ihan kokonaan! Jos jatkatte sitä, se on yhtä kuin kiusaaminen ja tahallaan satuttaminen, jo vuosien ajan paljon kärsineen ihmisen omien haaveiden totaalista väheksymistä!