Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian eteen. Täytyy vain luottaa elämään.
Tiedän, että emme yritä mitään
Anonyymi-ap
362759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Minä kyllä tekisin. Pitäisi vaan jutella ensin.
No jopa sulla on kokonaisvaltainen tämä ennuste tästä keskustelusta
Seuraavan kerran, kun nähdään, laitan käden lähemmäksi sinua. Laita omakätesi käteni päälle merkiksi, että tykkäät.
Joo tehdään niin
Peset sitten ensin kädet, jos kuitenkin olet salaa rämplännyt itseäsi , voi haista ikävälle..
YÄÄÄÄÄÄK!
En tiedä mitä konkreettista tilanteessamme edes voisi tehdä. Jos tietäisin, voisin tehdäkin.
Käy, soita, viestitä, lähetä terveisiä kaverin välityksellä. Konkreettisia keinoja löytyy, mutta ne kaikki vaativat uskallusta.
Jokainen tietää nuo perusjutut, jotka soveltuvat ns. normaaleihin tilanteisiin. Minun ja kaivattuni tilanne ei ole yksi niistä.
Tervetuloa kerhoon. Haluaisi yrittää edes jotain, mutta ei vaan voi kun mitään soveliasta yhteydenottokanavaa ei ole.
Tarvitseeko aina olla niin sovelias? Eikai?
Jos kohtaamme ja juttelemme niin tiedät että suukot vaihdettaisiin
Juurikin näin. Emme tunne. Se on kaikille parasta.
Traumat jäi, kun rakastin ja toinen hylkäsi erittäin julmasti. Siis vastasin tähän, en omi aloitusta.
Jättikö hän sinut sähköpostilla?
Ei jättänyt vaan tällä palstalla.
Ja v*tut teille kummallekin vastaajalle
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣tyhmä🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣kuka uskoo palstaan🤣🤣
Ilmeisesti sinä.
No katsotaan. Eiköhän sitä jotain keksi siellä missä nähdään.. voin vaikka pyytää apua, jota aina joskus siellä myös tarvitsen..
Jos näyttää siltä että tilanne on otollinen siihen.
Voisit kyllä itsekin tulla siihen moikkaamaan mua. 😉
Jos nyt vaan ensin sitä puhumista, en ole aikeissa hypätä mihinkään.. vielä!
Itselläni on vähän niin että kun kaikki väännöt tässä vuosien varrella käynyt yksin, niin en oikein enää sitten tiedä haluanko enää ketään tai pystyisinkö edes. Tai halutaanko minunkaltaistani. Valikoima supistunut myös kovasti. Oma viimeinen vuosi on suoraan kuin Danten helvetistä.
Niin joo mutta saako halata.
Ei kyllä se on kaikki tai ei mitään 😅
Kirjoitat ikävä-palstalle, haluat jonkun.
Hyvin päätelty ☺️
Olet todella mauton moukka. Mitään haleja et ole ansainnut. Sivusta
Anna hyvä ihminen miehen kirjoittaa tätä proosaa, äläkä intä osinkoja siltä, vaikutat pakkomielteiseltä- ryhdistäydy jo
iVaikuttaa epätoivoselta naiselta tai sitten on kosto menossa. Miksi noin väkisin tyrkyttää muuten. Outo
Kun mainitaan ”seuraavan kerran sitten” siinä on jo surullinen kaiku sen vuoksi että sitä ei välttämättä koskaan tule lukemattomista syistä.
Vähän vaikeaa kun toinen menee kuin pikajuna 😠 ainoa joka pysyy paikallaan on siinä edessä.. sanoin sille että pitäisi varmaan alkaa minunkin, tekemään samaa, silloin hän varmaan malttaisi pysähtyä.
Tai voisihan tuota juosta kahta kovempaa 😉
Tuohan on aivan päivän selvä asia että kemia puuttuu jos voi jutella ja jatkaa sitten matkaa.
Miksi sitoa itsensä tylsään elämään, helpompi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Tietenkin kaksi passiivista ihmistä sopii paremmin yhteen kuin vastakohdat.
Ei muuta kun K…li puohon ja nytkyttämään niin maailman perusteellisesti että
Vaikutat siltä että vanhempiesi pitäisi katkaista sinun nettiaika tälle iltaa. Reppana olet ja et piilota katkeruuttasi kovinkaan hyvin
Juuri näin <3
Mekään emme enää keskustele. Minä hajoan näiden postraumaattisten kanssa tänne kotiini ja hän juo siellä omassa kodissaan alkoholia. Eikö olekin surullista?
Haen sitä reaalia ja todellista kohtaamista koko ajan. En usko enää haihatuksiin ja epämääräisiin viittauksiin. Asiat tapahtuu tai ei ja vain oikeassa elämässä, ei virtuaalisessa.
Olen täysin samaa mieltä.