Musta tuntuu että elän likaisen, harmaan ja samean kuplan sisällä. Siellä nyhjötän, ja ainoa kuplan lähellä näkyvä on avopuolisoni. Muut kaikki ovat jossain muualla, kauempana. Siellä kuplassa sitten tunnen lähinnä vihaa. Käyttäydyn välillä aivan törkeästi miestäni kohtaan, haukun, arvostelen ja syytän. Silti en halua hänestä luopua, joku pieni osa sisälläni kaipaa häntä vierelle kaikkine vikoineen ja puutteineen. Hän on kuitenkin mun paras ja ainoa ystävä. Mitä tää tällanen keikuttelu kahden vaiheilla oikein on? Onko teillä kellään kokemusta tämmösestä? Mikä avuksi? Kuinka tästä masennuksesta yleensäkään voi selvitä, vai voikokaan edes? Onko teillä kuukautiskierto vaikuttanut masennusoireisiin? Mulla on itsetuhoiset ajatukset mielessä päällimmäisenä joka kerta kun menkat alkaa. Eikö noihinkin pitäis masennuslääkityksenkin tehota? Lääkäri vain naureskeli että eikö se oo ihan normaalia että menkkojen aikaan masentaa kun kerroin olon olevan ihan kauhea silloin.
Ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan....
Ei taida olla lääkitys ihan kohdallaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivoin vain että kerran elämä vielä alkaa hymyillä. Ei oo liikaa varmaankaan pyydetty....