Suomen muinaiset jumalat

Minua on ihmetyttänyt (ikävä kyllä vasta koulun käytyäni), että minkä takia olivat niin tärkeitä opiskella kreikkalaisten jumalat ja se, mitä muualla uskottiin/uskotaan, mutta meidän kansan omista jumaluuksista ei puhuttu mitään. Joskus nauroi joku opettaja jonkun vesihiiden kanssa - sehän oli "vain" suomalainen jumaluus... eihän sillä väliä kun ei täällä ollut upeita temppeleitä - nehän ne vasta jotain on ? Ovatko todella ???

Kouluopetuksessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että meille kasvaisi alusta pitäen hyvä tuntemus omiin juuriimme. Ettei aina töllötetäisi Kreikkaan, USA:han ja minne milloinkin. Tämä olis sen takia tärkeetä, ettei suomalaiset olis kuin persiille ammuttuja, jos jonkun muun valtion kaveri hiukan mollaa meidän maata, esim. joku berluskooni meidän ruokaa. Mitä veetä siitä tarvii välittää ?

Näillä asioilla ei noin yhtäkkiä ajatellen ole mitään yhteyttä, mutta kansallinen ja yksilöllinen itsetunto on monista pienistä asioita lähtöisin.

aihe kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt (ikävä kyllä vasta koulun käytyäni), että minkä takia olivat niin tärkeitä opiskella kreikkalaisten jumalat ja se, mitä muualla uskottiin/uskotaan, mutta meidän kansan omista jumaluuksista ei puhuttu mitään. Joskus nauroi joku opettaja jonkun vesihiiden kanssa - sehän oli "vain" suomalainen jumaluus... eihän sillä väliä kun ei täällä ollut upeita temppeleitä - nehän ne vasta jotain on ? Ovatko todella ???

Kouluopetuksessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että meille kasvaisi alusta pitäen hyvä tuntemus omiin juuriimme. Ettei aina töllötetäisi Kreikkaan, USA:han ja minne milloinkin. Tämä olis sen takia tärkeetä, ettei suomalaiset olis kuin persiille ammuttuja, jos jonkun muun valtion kaveri hiukan mollaa meidän maata, esim. joku berluskooni meidän ruokaa. Mitä veetä siitä tarvii välittää ?

Näillä asioilla ei noin yhtäkkiä ajatellen ole mitään yhteyttä, mutta kansallinen ja yksilöllinen itsetunto on monista pienistä asioita lähtöisin.

Lue lisää

Paljastuisi vielä, ettei suomalaisten alkuperäisuskonto olekaan kotoisin palestiinasta, vaan ihan omatekemä. Toisaalta, jäljellä ei ole enää mitään vars. uskontoa, vain hajanaista tietoa eri jumaluuksista ja lähteet epätarkkoja, pinnallisia ja kristillisiä.

Toisaalta voisi jatkaa leikkiä: lapset voisivat valita eka luokilla, valitako Jahve -usko vai suomen alkuperäisuskonnon luovuus (usko tai oppi tai kansanperinne or what ever).

jaina kirjoitti:

Paljastuisi vielä, ettei suomalaisten alkuperäisuskonto olekaan kotoisin palestiinasta, vaan ihan omatekemä. Toisaalta, jäljellä ei ole enää mitään vars. uskontoa, vain hajanaista tietoa eri jumaluuksista ja lähteet epätarkkoja, pinnallisia ja kristillisiä.

Toisaalta voisi jatkaa leikkiä: lapset voisivat valita eka luokilla, valitako Jahve -usko vai suomen alkuperäisuskonnon luovuus (usko tai oppi tai kansanperinne or what ever).

Lue lisää

Minusta on järkyttävää, mitä kaikkea meille kouluaikoina tuputetaan. Kaikkea sellaista, millä ei ole mitään yhtymäkohtaa omiin juuriimme.

Amerikan sisällissodastakin tiedän vaikka mitä ja suomen muinaisjumalista en juuri mitään. Jos tehtäisiin paljon tutkimustyötä, niin varmaan saataisiin jokin yhtenäisempikin käsitys luonnonuskonnoista.

Nämä kirjat, mitä tässä keskustelussa on mainittu, on tuntemattomia minulle ja varmasti monille muillekin. Minkä takia ? No sen takia kun oman kansan jumaluuksista ei välitetä, eikä niistä kertovaa kirjallisuutta tahdo saada käsiinsä mistään.

järkyttävää kirjoitti:

Minusta on järkyttävää, mitä kaikkea meille kouluaikoina tuputetaan. Kaikkea sellaista, millä ei ole mitään yhtymäkohtaa omiin juuriimme.

Amerikan sisällissodastakin tiedän vaikka mitä ja suomen muinaisjumalista en juuri mitään. Jos tehtäisiin paljon tutkimustyötä, niin varmaan saataisiin jokin yhtenäisempikin käsitys luonnonuskonnoista.

Nämä kirjat, mitä tässä keskustelussa on mainittu, on tuntemattomia minulle ja varmasti monille muillekin. Minkä takia ? No sen takia kun oman kansan jumaluuksista ei välitetä, eikä niistä kertovaa kirjallisuutta tahdo saada käsiinsä mistään.

Lue lisää

Kouluaikoina tuputettiin ja liekö vieläkin tuputetaan. Se kertoo kansan itsetunnon tasosta.

Kreikan jumalista sen verran, että eräs italialainen tutkija väittää Kreikan varhaisimman ns. korkeakulttuurin tulleen Itämereltä. Tämä voisi selittää yhtenevyyksiä pohjoisen ja etelän jumaluuksissa. Pohjoisessa eräiden väitteiden mukaan jumaluudet olisivat yhteistä perintöä, joka olisi siis levinnyt - periaatteessa - jopa Suomesta Kreikkaan saakka.

Jumalten synty: entisajan jumalia voitaisiin mielestäni osin verrata kristillisen kirkon pyhimyksiin. Ammoin menestynyt kuningas on saatettu nimetä jumalaksi kuoltuaan. Kenties useidenkin jumalten takaa löytyy todellinen hahmo ja jumalat olisivatkin alunperin entisaikojen idoleita.

Kreikkaa korostetaan kouluhistoriassa mm. demokratian ja filosofian takia. Sitä pidetään sivistyksemme kehtona. Ongelma on kuitenkin se, että pitkälti vain Kreikan historiasta ja filosofiasta on aikalaisten kirjallisia lähteitä. Kun muualta kirjallisia todisteita ei ole, johtaa se helposti tilanteeseen, ettei uskota muualla järjen edes luistaneen. Eihän siitä ole todisteita. Minunkaan ajatusten Tonavastani ei jää kaikilta osin todisteita, joten jälkipolvien näkökulmasta niiltä osin Tonavaani ei ole ollutkaan.

Joka tapauksessa myös Pohjois-Euroopassa on ollut ammoisista ajoista lähtien demokratioita sen aikaisessa muodossaan. Ei ole jälleen kovinkaan pitkä matka ajatella, että sekin perintö olisi siirtynyt aikoinaan siirtolaisten mukana Kreikkaan.

vapaan maailman vanki kirjoitti:

Kouluaikoina tuputettiin ja liekö vieläkin tuputetaan. Se kertoo kansan itsetunnon tasosta.

Kreikan jumalista sen verran, että eräs italialainen tutkija väittää Kreikan varhaisimman ns. korkeakulttuurin tulleen Itämereltä. Tämä voisi selittää yhtenevyyksiä pohjoisen ja etelän jumaluuksissa. Pohjoisessa eräiden väitteiden mukaan jumaluudet olisivat yhteistä perintöä, joka olisi siis levinnyt - periaatteessa - jopa Suomesta Kreikkaan saakka.

Jumalten synty: entisajan jumalia voitaisiin mielestäni osin verrata kristillisen kirkon pyhimyksiin. Ammoin menestynyt kuningas on saatettu nimetä jumalaksi kuoltuaan. Kenties useidenkin jumalten takaa löytyy todellinen hahmo ja jumalat olisivatkin alunperin entisaikojen idoleita.

Kreikkaa korostetaan kouluhistoriassa mm. demokratian ja filosofian takia. Sitä pidetään sivistyksemme kehtona. Ongelma on kuitenkin se, että pitkälti vain Kreikan historiasta ja filosofiasta on aikalaisten kirjallisia lähteitä. Kun muualta kirjallisia todisteita ei ole, johtaa se helposti tilanteeseen, ettei uskota muualla järjen edes luistaneen. Eihän siitä ole todisteita. Minunkaan ajatusten Tonavastani ei jää kaikilta osin todisteita, joten jälkipolvien näkökulmasta niiltä osin Tonavaani ei ole ollutkaan.

Joka tapauksessa myös Pohjois-Euroopassa on ollut ammoisista ajoista lähtien demokratioita sen aikaisessa muodossaan. Ei ole jälleen kovinkaan pitkä matka ajatella, että sekin perintö olisi siirtynyt aikoinaan siirtolaisten mukana Kreikkaan.

Lue lisää

Esimerkkinä eurooppalaiset the Book of Cells, Edda sekä viikinki Saagat. Nykyään on olemassa kokoelma kansanrunoutta: jumaltaruja, loistuja, lauluja. Pitää muistaa, että Suomessa kristillinen kirkko ja valtio ovat yhtä, eli se siitä todellisesta uskonnonvapaudesta.

Niinpä on luontevaa kristipropagandan näkövinkkelistä sivuuttaa se tosiasia, että euroopassa ennen kristinuskoa vaikuttaneet pakanalliset kulttuurit olivat kulttuureja. Siis niillä oli omat uskontonsa, omansalainen taide, yhteiskuntajärjestyksensä ja tuomiolaitoksensa. Pakanuuden aika ei ollut mitään kaoottista sekasortoa. Esim. viikingeillä oli ainakin kreikkalaista demokratiaa vastaava oikeuskäytäntö ja sen lisäksi naisten asema oli pohjoisessa Euroopassa huomattavasti tasa-arvoisempi. Vaikka yhteiskunnat olivat jo patriarkalisoituneet kansainvaellusten ja sotien takia, kunnioitettiin edellen naispuolisia Jumalattaria. Kaiken tämän unohtaminen on tietoista kristillistämispolitiikkaa.

Pitää muistaa, mikä instituutio krist.kirkko oikein on. Se syntyi korvaamaan Rooman imperiumin ja jatkoi johdonmukaisesti sen alistamista ja valloittamista, tosin Pax Romanan tyyten unohtaen (koska sille ei enää ollut tarvetta). Kristillinen kirkko on vain ja ainoastaan väkivaltainstituutio.

aihe kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt (ikävä kyllä vasta koulun käytyäni), että minkä takia olivat niin tärkeitä opiskella kreikkalaisten jumalat ja se, mitä muualla uskottiin/uskotaan, mutta meidän kansan omista jumaluuksista ei puhuttu mitään. Joskus nauroi joku opettaja jonkun vesihiiden kanssa - sehän oli "vain" suomalainen jumaluus... eihän sillä väliä kun ei täällä ollut upeita temppeleitä - nehän ne vasta jotain on ? Ovatko todella ???

Kouluopetuksessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että meille kasvaisi alusta pitäen hyvä tuntemus omiin juuriimme. Ettei aina töllötetäisi Kreikkaan, USA:han ja minne milloinkin. Tämä olis sen takia tärkeetä, ettei suomalaiset olis kuin persiille ammuttuja, jos jonkun muun valtion kaveri hiukan mollaa meidän maata, esim. joku berluskooni meidän ruokaa. Mitä veetä siitä tarvii välittää ?

Näillä asioilla ei noin yhtäkkiä ajatellen ole mitään yhteyttä, mutta kansallinen ja yksilöllinen itsetunto on monista pienistä asioita lähtöisin.

Lue lisää

Ehkäpä jopa käytännössä toteutettava idea ainakin ensialkuun olisi aiheeseen liittyvä teemapäivä. Onhan se totta ettei opintosuunnitelmaan tätä aihetta varmaankaan hyväksytä (ehkä koskaan, valitettavasti), mutta kouluissa järjestetään muutenkin kaikenlaisia teemapäivä ja -viikkoja milloin mistäkin. AMK:ssani oli viimeksi intialaisen ruuan teemaviikko ja ollut ties mitä muita, joten miksei tätäkin saisi edes jollekin koululle ideana kaupattua.

Voishan tuota kokeilla. Vähän kysellä tuntemiltaan opettajilta tai lapsien vanhemmat vanhempainillassa heittää aiheen ilmaan ja kysyä oisko mahdollista, kun muunlaisiakin järjestetään ja vihjailla "eikö suomalaisten juurien tuntemus ja maansa historia kuulu jo yleissivistykseen ja...". Tällä olis vielä oikeasti sivistävä vaikutus lapsiin. Tulis huvi ja hyöty samalla. Ties vaikka jonkin lapsosen sydämessä syttyis kipinä ja mielenkiinto. Jos ei ihan heti niin muutaman vuoden päästä muistaisi "niin joo silloinhan... otetaanpa selvää..."

Sisältö teemapäivälle voisi olla vaikka seuraava: opettajalla materiaalia aiheesta ja tarinoita kerrottavana, sitten lapset saisivat valita itselleen hahmon muinaisjumalista ja luonnonhengistä. Ja eikun näytelmä tms. pystyyn, jossa jokainen lapsi sitten esittäisi tai toimisi, kuten valitsemansa esikuva. Siihenhän saisi lisättyä kaikkea mahdollista peleistä piirtämiseen lähtien. Lisäksi teemapäivää on helppo soveltaa eri-ikäisiin lapsiin, koska teemapäiväänhän kuuluu ns. vapaanpaa ohjelmaa.

Oliskos tässä ideaa? Tulis sekä hauskuutta, että tietoutta samalla kertaa.

Moon kirjoitti:

Ehkäpä jopa käytännössä toteutettava idea ainakin ensialkuun olisi aiheeseen liittyvä teemapäivä. Onhan se totta ettei opintosuunnitelmaan tätä aihetta varmaankaan hyväksytä (ehkä koskaan, valitettavasti), mutta kouluissa järjestetään muutenkin kaikenlaisia teemapäivä ja -viikkoja milloin mistäkin. AMK:ssani oli viimeksi intialaisen ruuan teemaviikko ja ollut ties mitä muita, joten miksei tätäkin saisi edes jollekin koululle ideana kaupattua.

Voishan tuota kokeilla. Vähän kysellä tuntemiltaan opettajilta tai lapsien vanhemmat vanhempainillassa heittää aiheen ilmaan ja kysyä oisko mahdollista, kun muunlaisiakin järjestetään ja vihjailla "eikö suomalaisten juurien tuntemus ja maansa historia kuulu jo yleissivistykseen ja...". Tällä olis vielä oikeasti sivistävä vaikutus lapsiin. Tulis huvi ja hyöty samalla. Ties vaikka jonkin lapsosen sydämessä syttyis kipinä ja mielenkiinto. Jos ei ihan heti niin muutaman vuoden päästä muistaisi "niin joo silloinhan... otetaanpa selvää..."

Sisältö teemapäivälle voisi olla vaikka seuraava: opettajalla materiaalia aiheesta ja tarinoita kerrottavana, sitten lapset saisivat valita itselleen hahmon muinaisjumalista ja luonnonhengistä. Ja eikun näytelmä tms. pystyyn, jossa jokainen lapsi sitten esittäisi tai toimisi, kuten valitsemansa esikuva. Siihenhän saisi lisättyä kaikkea mahdollista peleistä piirtämiseen lähtien. Lisäksi teemapäivää on helppo soveltaa eri-ikäisiin lapsiin, koska teemapäiväänhän kuuluu ns. vapaanpaa ohjelmaa.

Oliskos tässä ideaa? Tulis sekä hauskuutta, että tietoutta samalla kertaa.

Lue lisää

Hei, mutta tuohan on hieno ajatus!

Saanhan poimia sen käyttööni myös meidän lasten pikkukouluun!

aihe kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt (ikävä kyllä vasta koulun käytyäni), että minkä takia olivat niin tärkeitä opiskella kreikkalaisten jumalat ja se, mitä muualla uskottiin/uskotaan, mutta meidän kansan omista jumaluuksista ei puhuttu mitään. Joskus nauroi joku opettaja jonkun vesihiiden kanssa - sehän oli "vain" suomalainen jumaluus... eihän sillä väliä kun ei täällä ollut upeita temppeleitä - nehän ne vasta jotain on ? Ovatko todella ???

Kouluopetuksessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että meille kasvaisi alusta pitäen hyvä tuntemus omiin juuriimme. Ettei aina töllötetäisi Kreikkaan, USA:han ja minne milloinkin. Tämä olis sen takia tärkeetä, ettei suomalaiset olis kuin persiille ammuttuja, jos jonkun muun valtion kaveri hiukan mollaa meidän maata, esim. joku berluskooni meidän ruokaa. Mitä veetä siitä tarvii välittää ?

Näillä asioilla ei noin yhtäkkiä ajatellen ole mitään yhteyttä, mutta kansallinen ja yksilöllinen itsetunto on monista pienistä asioita lähtöisin.

Lue lisää

Saattaahan olla, että suomalaisilla olikin hienoja temppeleitä, noin ainakin muinaissuomalaisten mittakaavalla. Mutta jos ne oli tehty puusta, ymmärrettävästi niistä ei ole jäänyt jäljelle merkkiäkään. Ymmärtääkseni kivistä rakentaminen tuli suosituksi vasta kristinuskon levitessä 1400-1500-luvuilla. Vanhat pakanatemppelit olivat varmasti upeita, mutta ajan, luonnon ja kristinuskon tuloa ne ei valitettavasti kestäneet. Todennäköisesti mahdolliset pakanatemppelit tuikattiin tuleen, ja jäljelle jääneet muistot ovatkin kivisiä.

En kyllä muista historian tunneilla kovin tarkasti Suomen historiaa ikinä kuulleeni. Muutamia hassuja tunteja tästä oli, mutta kulttuuriperimänä saisi olla reippaasti lisää. Ainakin omien kouluaikojeni aikaan ei saanut puhua hiisistä eikä ahdeista muuten kuin fiktiona.

auringonkehrä kirjoitti:

Saattaahan olla, että suomalaisilla olikin hienoja temppeleitä, noin ainakin muinaissuomalaisten mittakaavalla. Mutta jos ne oli tehty puusta, ymmärrettävästi niistä ei ole jäänyt jäljelle merkkiäkään. Ymmärtääkseni kivistä rakentaminen tuli suosituksi vasta kristinuskon levitessä 1400-1500-luvuilla. Vanhat pakanatemppelit olivat varmasti upeita, mutta ajan, luonnon ja kristinuskon tuloa ne ei valitettavasti kestäneet. Todennäköisesti mahdolliset pakanatemppelit tuikattiin tuleen, ja jäljelle jääneet muistot ovatkin kivisiä.

En kyllä muista historian tunneilla kovin tarkasti Suomen historiaa ikinä kuulleeni. Muutamia hassuja tunteja tästä oli, mutta kulttuuriperimänä saisi olla reippaasti lisää. Ainakin omien kouluaikojeni aikaan ei saanut puhua hiisistä eikä ahdeista muuten kuin fiktiona.

Lue lisää

Tuskinpa on ollut temppeleitä, edes puisia. Luultavasti on ollut menoja pyhissä paikoissa, lehdoissa, mäillä, vuorilla, kuten sukulaisillamme edelleen, mareilla, udmurteilla, hanteilla. Näillä erityisesti on säilynyt oma uskonto. On ollut pyhiä puita, kiviä, ja muita paikkoja.
On olemassa kirja Suomen pyhät paikat, jossa on näitä muinaisiakin ja kristinuskon pyhiä paikkoja. Usein muinaisuskon pyhälle paikalle rakennettiin kirkko.
Liettuassa Vilnassa on yhden kirkon kellarissa muinainen uhrikivi, jossa tuhkaa vielä kuopassa jäljellä.
Sukukansojemme uhrimenoihin järjestävät eri tahot matkojakin Suomesta.

vapaan maailman vanki kirjoitti:

Kouluaikoina tuputettiin ja liekö vieläkin tuputetaan. Se kertoo kansan itsetunnon tasosta.

Kreikan jumalista sen verran, että eräs italialainen tutkija väittää Kreikan varhaisimman ns. korkeakulttuurin tulleen Itämereltä. Tämä voisi selittää yhtenevyyksiä pohjoisen ja etelän jumaluuksissa. Pohjoisessa eräiden väitteiden mukaan jumaluudet olisivat yhteistä perintöä, joka olisi siis levinnyt - periaatteessa - jopa Suomesta Kreikkaan saakka.

Jumalten synty: entisajan jumalia voitaisiin mielestäni osin verrata kristillisen kirkon pyhimyksiin. Ammoin menestynyt kuningas on saatettu nimetä jumalaksi kuoltuaan. Kenties useidenkin jumalten takaa löytyy todellinen hahmo ja jumalat olisivatkin alunperin entisaikojen idoleita.

Kreikkaa korostetaan kouluhistoriassa mm. demokratian ja filosofian takia. Sitä pidetään sivistyksemme kehtona. Ongelma on kuitenkin se, että pitkälti vain Kreikan historiasta ja filosofiasta on aikalaisten kirjallisia lähteitä. Kun muualta kirjallisia todisteita ei ole, johtaa se helposti tilanteeseen, ettei uskota muualla järjen edes luistaneen. Eihän siitä ole todisteita. Minunkaan ajatusten Tonavastani ei jää kaikilta osin todisteita, joten jälkipolvien näkökulmasta niiltä osin Tonavaani ei ole ollutkaan.

Joka tapauksessa myös Pohjois-Euroopassa on ollut ammoisista ajoista lähtien demokratioita sen aikaisessa muodossaan. Ei ole jälleen kovinkaan pitkä matka ajatella, että sekin perintö olisi siirtynyt aikoinaan siirtolaisten mukana Kreikkaan.

Lue lisää

ONhan voinut olla niin kuin nyt on udmurteilla ja mareilla, että kansan sankareista on tullut palvonnan kohteita.
Suomalaisilla ne olisivat esim. talonpoika Lalli, Mikael agricola, Lönnrot, Snellman, Runeberg, Aleksis Kivi, Sibelius, Eugene Schaumann, Mannerheim, joku ystävällismielisistä tsaareista Aleksanteri I, Nikolaj II, Ståhlberg, Ryti, Kekkonen...

Mareilla 1500-luvun tienoon ruhtinaat, jotka taistelivat tsheremissisodissa venäläisiä vastaan eri tavoin, ovat nyt näitä sanakreita. Samoin on käynyt mareihin suopeasti suhtautuneille venäläisille kirkonmiehille, esim. Nikolaj -pyhimyksestä on tullut Mikolo Jumo, jolla on lehdossa oma puu.

Astarte kirjoitti:

Hei, mutta tuohan on hieno ajatus!

Saanhan poimia sen käyttööni myös meidän lasten pikkukouluun!

Kiitos! Ideaa saa vapaasti käyttää kuka vain ja sen takia sen tänne laitoinkin, että jos useampi innostuisi ajatuksesta.

Siitä vain kaikki vähäkään asiasta innostuneet opettajien kimppuun! =)

MARI kirjoitti:

Tuskinpa on ollut temppeleitä, edes puisia. Luultavasti on ollut menoja pyhissä paikoissa, lehdoissa, mäillä, vuorilla, kuten sukulaisillamme edelleen, mareilla, udmurteilla, hanteilla. Näillä erityisesti on säilynyt oma uskonto. On ollut pyhiä puita, kiviä, ja muita paikkoja.
On olemassa kirja Suomen pyhät paikat, jossa on näitä muinaisiakin ja kristinuskon pyhiä paikkoja. Usein muinaisuskon pyhälle paikalle rakennettiin kirkko.
Liettuassa Vilnassa on yhden kirkon kellarissa muinainen uhrikivi, jossa tuhkaa vielä kuopassa jäljellä.
Sukukansojemme uhrimenoihin järjestävät eri tahot matkojakin Suomesta.

Lue lisää

vielä viime vuosísadalla, siis 1900-luvulla. Nyt en tiedä enää yhtään. Lehtoja oli ennenmuinoin, mutta viime aikoina on ollut pienempiä kohteita, niinkuin nyt puita.

vapaan maailman vanki kirjoitti:

Kouluaikoina tuputettiin ja liekö vieläkin tuputetaan. Se kertoo kansan itsetunnon tasosta.

Kreikan jumalista sen verran, että eräs italialainen tutkija väittää Kreikan varhaisimman ns. korkeakulttuurin tulleen Itämereltä. Tämä voisi selittää yhtenevyyksiä pohjoisen ja etelän jumaluuksissa. Pohjoisessa eräiden väitteiden mukaan jumaluudet olisivat yhteistä perintöä, joka olisi siis levinnyt - periaatteessa - jopa Suomesta Kreikkaan saakka.

Jumalten synty: entisajan jumalia voitaisiin mielestäni osin verrata kristillisen kirkon pyhimyksiin. Ammoin menestynyt kuningas on saatettu nimetä jumalaksi kuoltuaan. Kenties useidenkin jumalten takaa löytyy todellinen hahmo ja jumalat olisivatkin alunperin entisaikojen idoleita.

Kreikkaa korostetaan kouluhistoriassa mm. demokratian ja filosofian takia. Sitä pidetään sivistyksemme kehtona. Ongelma on kuitenkin se, että pitkälti vain Kreikan historiasta ja filosofiasta on aikalaisten kirjallisia lähteitä. Kun muualta kirjallisia todisteita ei ole, johtaa se helposti tilanteeseen, ettei uskota muualla järjen edes luistaneen. Eihän siitä ole todisteita. Minunkaan ajatusten Tonavastani ei jää kaikilta osin todisteita, joten jälkipolvien näkökulmasta niiltä osin Tonavaani ei ole ollutkaan.

Joka tapauksessa myös Pohjois-Euroopassa on ollut ammoisista ajoista lähtien demokratioita sen aikaisessa muodossaan. Ei ole jälleen kovinkaan pitkä matka ajatella, että sekin perintö olisi siirtynyt aikoinaan siirtolaisten mukana Kreikkaan.

Lue lisää

Kannattaa pitää mielessä, että Agricola - samoin kuin Topelius - pyrkivät jumalluotteloita laatiessaan samankaltaiseen 12-jumalaiseen oortninkiin, kuin Kreikan mytologiassa. Samankaltaisuudet näiltä osin ovat siis keinotekoisia ja tästä johtuen vääristyneitä.

Luulin jo kirjoittaneeni tänne oikaisun, mutta ilmeisesti se on kadonnut bittien viidakkoon.

Kristfrid Gananderin Mythologia Fennica ei toki ole kirjoitettu 1500-1600 -lukujen tienoilla, kun Ganander itsekin syntyi vasta 1700-luvun alussa. Muistaakseni M.F. on ilmestynyt 1780-tai 1790-luvulla. Joku voinee tarkistaa tämänkin vielä tarkemmaksi... ;-)

auringonkehrä kirjoitti:

Saattaahan olla, että suomalaisilla olikin hienoja temppeleitä, noin ainakin muinaissuomalaisten mittakaavalla. Mutta jos ne oli tehty puusta, ymmärrettävästi niistä ei ole jäänyt jäljelle merkkiäkään. Ymmärtääkseni kivistä rakentaminen tuli suosituksi vasta kristinuskon levitessä 1400-1500-luvuilla. Vanhat pakanatemppelit olivat varmasti upeita, mutta ajan, luonnon ja kristinuskon tuloa ne ei valitettavasti kestäneet. Todennäköisesti mahdolliset pakanatemppelit tuikattiin tuleen, ja jäljelle jääneet muistot ovatkin kivisiä.

En kyllä muista historian tunneilla kovin tarkasti Suomen historiaa ikinä kuulleeni. Muutamia hassuja tunteja tästä oli, mutta kulttuuriperimänä saisi olla reippaasti lisää. Ainakin omien kouluaikojeni aikaan ei saanut puhua hiisistä eikä ahdeista muuten kuin fiktiona.

Lue lisää

"Muinainen Perman valtakunta, jonka rikkauksiin liittyvät myytit elävät vieläkin venäläisten aarteenetsijöiden päiväunissa. Viimeksi 1990-luvulla suomalaisten arkeologien piti aloittaa rautakautisen laajan kalmiston tutkiminen Karjalan Kannaksella, mutta -yllätys- paikallinen kolhoosi olikin raivauttanut ko. alueen pelloksi, mikä lienee ensimmäinen uuden viljelysmaan raivaus seudulla sitten 1944, ilmeisesti peittääkseen tonkimisen jäljet. "Tsuudien haudat" ovat olleet myyttisten aarteiden kätköpaikkoja myös Karjalan Kannakselle asettuneiden venäläisten maahanmuuttajien mielissä, minkä ovat saaneet havaita myös läheistensä leposijoja etsineet entiset kannakselaiset, kun "luovutettua Karjalaa" päästiin uudelleen katsomaan 1980-luvulta alkaen.

Melko yleisesti tiedetään että Perma oli skandinaavisissa saagoissa Bjarmia, mutta norjalaiset idänmatkaajat jatkoivat vanhaa nimiperinnettä: "Roomalaiset runoilivat Hyperborean kultaisista vuorista (aurei montes), joita Hyperboran aarnikotkat (gryphes Hyperborei) vartioivat. Samaisen kultavuoren nimenä tavataan kreikkalaisessa kirjallisuudessa joskus Bérmion óros, "Bermionin vuori". (Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho)

Griippejä, aarnikotkia, vilisee permalaisessa pronssitaiteessa, ja niitä näyttää päätyneen Kreikkaankin. Kreikkalaisille pohjoiset kansat olivat kadehdittuja oikeamielisiä, rauhanomaisia ja kulta-aarteiden keskellä eläviä ja aikaansa runoja lausuen viettäviä puolijumalia. Näin ainakin Kreikassa tiedettiin hyperborealaisista.

"Hyperborea oli, kirjoitti Hippokrates (470-364 eKr.), Rhípai-vuorten takana (hypèr tà Rhípai óre). Rhípai-vuoret olivat pohjoisessa Otavan tai Pohjantähden alla. Ne olivat maan suojavarustus pohjoista kohti, kuten käy ilmi nimen etymologiasta. Rhíps on 'punottu paju- tai kaislaseinä, paaluvarustus'. Boréas, pohjatuuli, saapui Rhípai-vuorilta, mutta vuorten takana oli tyyntä ja leppeää. Hyperborealaiset (hyperbóreoi), vuorten takainen Pohjolan kansa, olivat arvossapidettyjä ja rauhallisia, sanoi historian isä Herodotos Halikarnassolainen (n.484-425 eKr.). Hyperborealaiset, niin kuvittelivat jotkut toiset kirjailijat, olivat iloisia ja oikeamielisiä ja saavuttivat pitkän iän. He asuivat metsissä ja lehdoissa. Muusat eivät olleet heille tuntemattomia. Kun neidot tanssivat, kaikuivat huilut ja lyyrat. Hyperborealaiset istuivat juhlallisissa pidoissa laakeriseppeleet kutreillaan, kertovat taas jotkut kirjailijat. Ja toiset lisäävät: Kaikki hyperborealaiset tunsivat lentotaidon."

Näin siteeraa antiikin kirjailijoita Martti Haavio. Jostain arvaamattomasta syystä nämä Kreikan klassikkojen lausunnot ovat Suomessa vähemmän tunnettuja, kuin Tacituksen heitto kurjista fenneistä, jonka saattaa löytää jopa Ulkoministeriön nettisivuilta. Haavio jatkaa: "Herodotos selittää, että Hyperborea ulottui mereen asti (katekontes epì thálassan). Se oli siis alue, joka oli Rhípai-vuorten ja pohjoisessa maata kiertävän Okeanoksen välissä. ... Hekataios Abderalainen (n. 200 eKr.)väitti romaanissaan Peri Hyperbóreon Apollonin äidin Leton syntyneen Alýbas-virran varrella Hyperboreassa, ja toistuvasti kuvaillaan Apollonin vuosittaista vetäytymistä hyperborealaisten luo. Siellä, Hyperboreassa, oli ihana Apollonin pyhä lehto (témenos) ja merkillinen pyörötemppeli rikkaine uhriaarteineen." (M.Haavio, "Bjarmien vallan kukoistus ja tuho", s.176-177)

Kreikkalaisten jälkeen skandinaavit jatkoivat ihmeiden ja aarteiden sijoittamista pohjan perille, jättiläisten ja suomalaisten maille. Saagojen kuvaukset ihmeiden paikasta Bjarmiasta ovat siinä määrin yhteneviä antiikin Hyperborea-kirjallisuuden kanssa, että voidaan päätellä tarkoitetun samaa seutua, jonka sijainti on nyt tunnettu: Skandinavian itäpuolella, Vienanmereen laskevien jokien varrella.

Kronikkojen ja saagojen mukaan Perma-Bjarmian ihmemaahan mentiin meriteitse pohjoisen kautta, Kuollan niemimaa kiertäen ja Vína-joelle saapuen. Sanue Väinä, Viena, Vína, Dvina, Düna... on meille suomalaisille hyvin mielenkiintoinen, mutta siitä toiste. Saxo Grammaticus, aikansa oppineimpia kirkonmiehiä ja Tanskan arkkipiispan kirjuri, jonka aikalaisiin verrattuna loistavan sujuva latina antaa oikeuden lisänimeen grammaticus, on säilyttänyt meille tarun kuningas Gormrin matkasta Bjarmiaan. Retki alkaa normaalina laivamatkana, mutta mitä pohjoisemmaksi ja lähemmäksi kohdetta he saapuvat, sitä tarunomaisemmaksi meno muuttuu. Perillä odottavat suunnattomat aarteet, tarujen hirviöt ja kuolleiden kartano. Sturlaugssaga Starfsama toistaa ihmeet ja aarteet: "Bjarmalandissa on temppeli. Se on pyhitetty Thorrille, Odinille, Friggille ja Freyjalle, ja on taitavasti tehty arvokkaimmasta puusta." Matkareittikin täsmää: "He purjehtivat, kunnes saapuvat Bjarmalantiin, ja ovat Vína-joen suulla. Länsirannalla he näkevät tasankoja. Siellä oli temppeli niin loistava, että se näytti valaisevan kaikki tasangot, sillä se oli koristettu kullalla ja kalliilla kivillä." "Sturlaugr katsoi temppeliin ja näki hyvin kookkaan Thorrin istumassa valtaistuimella. Hänen edessään oli hieno hopeoitu pöytä. Hän näki, että tarvaansarvi oli Thorrin edessä pöydällä. Se oli ihana nähdä, kuin kulta. Se oli täynnä myrkkyä. Hän näki pelilaudan ja sen päällä pelinappulat, kaikki hohtavaa kultaa. Loistavia vaatekappaleita ja kultasormuksia oli ripustettu paaluihin. (Haavio, s.180) Kuvaus on melko yhtenevä myöhemmän, obin-ugrien uhriaitan ryöstäneiden, venäläisten kuvauksen kanssa. (linkki)

Jos joku epäilee käsitystä muinaisen Perman rikkaudesta sillä perusteella, että siitä ei mainita kronikoissa tms., se ei liene enää tarpeellista. "

http://jumalasuomi.tripod.com/zolotaja.htm

www.drinkpiiofgods.puf

Erittäin hyvin sanottu siellä Varsinais-Suomessa!!
Varo vaan ettet joudu "pannaan" moisten mielipiteittesi takia:)
Terv. suunnittelija Keski-Suomesta

Urho
Kaleva

eihän näistä voi muuta tulla kuin Väinö I

Ukko ylijumala kirjoitti:

Erittäin hyvin sanottu siellä Varsinais-Suomessa!!
Varo vaan ettet joudu "pannaan" moisten mielipiteittesi takia:)
Terv. suunnittelija Keski-Suomesta

Kommenttisi kertoo paljon Keski-Suomalaisten huumorintajuttomuudesta ja totisesta mielenlaadusta,jossa ei leikinlaskulle ole sijaa.Varo vaan ettet joudu "pannaan" huumorintajuttomuudestasi ja Keski-Suomalaisten maineen lopullisesta pilaamisesta.Olette pian yhtä torveloiden maineessa kuin Turkulaiset,joihin minäkin valitettavasti nykyään kuulun työni vuoksi.Lämpimin terveisin:Jyvaskylässä suntynyt ja Voionmaan-ja Vaasankadulla Jyväskylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt entinen Keski-Suomalainen.nykyisin (häpeän tunnustaa)Turkulainen.

"Ukko ylijumala" kirjoitti:

Kommenttisi kertoo paljon Keski-Suomalaisten huumorintajuttomuudesta ja totisesta mielenlaadusta,jossa ei leikinlaskulle ole sijaa.Varo vaan ettet joudu "pannaan" huumorintajuttomuudestasi ja Keski-Suomalaisten maineen lopullisesta pilaamisesta.Olette pian yhtä torveloiden maineessa kuin Turkulaiset,joihin minäkin valitettavasti nykyään kuulun työni vuoksi.Lämpimin terveisin:Jyvaskylässä suntynyt ja Voionmaan-ja Vaasankadulla Jyväskylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt entinen Keski-Suomalainen.nykyisin (häpeän tunnustaa)Turkulainen.

Lue lisää

Kiitoksia kun valaisit luojaanne Keski-Suomalaisten AIVAN LOISTAVASTA! huumorin tajusta...

Mitä tulee Ukkoon, niin meidän Uusimaalaisten mielenlaadulle näemmä todellakin tapahtuu jotain tällä suunnalla Suomea. Ylijumala taitaa vaihtaa maisemaa lähiaikoina...

Vaan tsemppiä sinne Turun suuntaan, ja koitahan pitää huumorintajusi ennallaan...


Terv. Suunnittelija Keski-SuomeSSA

jaina kirjoitti:

Urho
Kaleva

eihän näistä voi muuta tulla kuin Väinö I

tarkoitat varmaan nomen EST omen

Hiisi on ollut alkujaan pyhä paikka, eikä mikään "todella suuri 'jumala'".

The Me kirjoitti:

Hiisi on ollut alkujaan pyhä paikka, eikä mikään "todella suuri 'jumala'".

Hiisi oli alkujaan metsänjumala (mistä löytyy mm. Mikael Agricolalta maininta). Pyhä lehto, jossa palvottiin Hiittä, sai nimen hiisilehto jne. Näinhän sanojen alkuperäinen merkitys muuntuu.

Aivan kuten muinaiset (joista kerrotaan Raamatussa) palvoivat vuorijumalia, ja lähdettyään kotikonnuiltaan etäisyys näihin kasvoi, ja lapset oppivat sujuvasti jumalten olevan suuria, kaukaisia ja toivottamaan Korkeimman siunausta jne. Vuorenhuippuja=jumalia olivat mm. Siion, Sebaot jne. Kuulostaako tutulta?

Astarte kirjoitti:

Hiisi oli alkujaan metsänjumala (mistä löytyy mm. Mikael Agricolalta maininta). Pyhä lehto, jossa palvottiin Hiittä, sai nimen hiisilehto jne. Näinhän sanojen alkuperäinen merkitys muuntuu.

Aivan kuten muinaiset (joista kerrotaan Raamatussa) palvoivat vuorijumalia, ja lähdettyään kotikonnuiltaan etäisyys näihin kasvoi, ja lapset oppivat sujuvasti jumalten olevan suuria, kaukaisia ja toivottamaan Korkeimman siunausta jne. Vuorenhuippuja=jumalia olivat mm. Siion, Sebaot jne. Kuulostaako tutulta?

Lue lisää

Näinkin asia on tietysti voinut mennä, mutta ei aivan noin suoraviivaisen mutkattomasti... Ja sinuna en kyllä käyttäisi Agricolaa lähteenä. Hän kun oli kristitty, joka sotki asioita sangen lahjakkaasti - vai mitä sanot siitä, että Liekkiö löytyy jumalluettelosta? Vai vedätkö jo yhtäläisyysmerkkejä Liekkiön ja Ormazdian välille, kuten Hiiden ja Astarten? ;-P

Hiisi-sana on etymologialtaan samaa juurta Seita-sanan kanssa. Pidätkö Seitaakin metsänjumalana?

Nämä "vuorenhuippujumaluudet" kuulostivat mielenkiintoisilta. Voitko antaa lisämateriaalia opiskelua silmällä pitäen?

Oletko muuten koskaan pohtinut ihmisten tarvetta löytää jatkumoita ja yhteyksiä asioista, joiden välillä sellaisia ei ole?

The Me kirjoitti:

Näinkin asia on tietysti voinut mennä, mutta ei aivan noin suoraviivaisen mutkattomasti... Ja sinuna en kyllä käyttäisi Agricolaa lähteenä. Hän kun oli kristitty, joka sotki asioita sangen lahjakkaasti - vai mitä sanot siitä, että Liekkiö löytyy jumalluettelosta? Vai vedätkö jo yhtäläisyysmerkkejä Liekkiön ja Ormazdian välille, kuten Hiiden ja Astarten? ;-P

Hiisi-sana on etymologialtaan samaa juurta Seita-sanan kanssa. Pidätkö Seitaakin metsänjumalana?

Nämä "vuorenhuippujumaluudet" kuulostivat mielenkiintoisilta. Voitko antaa lisämateriaalia opiskelua silmällä pitäen?

Oletko muuten koskaan pohtinut ihmisten tarvetta löytää jatkumoita ja yhteyksiä asioista, joiden välillä sellaisia ei ole?

Lue lisää

Liekkiö siis löytyy jumalluettelosta:o)
Tämä tieto virkisti hellepäivässä - tuntuu kivalta saada nauraa kunnolla silloin tällöin!

En pidä Seitaa metsänjumalana.

Jos sinulla on vakaampi tieto siitä, että Hiisi ei olisi ollut alunperin jumala, niin otan mielelläni tiedon siitä vastaan, ja myönnän sitten olleeni väärässä. Tällähetkellä kuitenkin minulla on vakaa käsitys siitä, että Hiisi olisi ollut aikoinaan hyvinkin arvostettu jumala.
Hiisi vieköön, pitänee etsiä asiasta lisätietoa.

Suosittelen Pentti Haasiosalon kirjasarjaa Maan valtiaat. Mikäli olet todellakin kiinnostunut maasta, niin kannattaa lukea kyseiset kirjat.

Olen joskus pohtinut tätä jatkumoiden ja yhteyksien etsimisen tarvetta. Mielestäni se perustuu todennäköisesti hyvinkin alkukantaiseen piirteeseen, joka on auttanut ihmisiä ryhmittämään asioita turvallisiin ja tunnettuihin. Ilman tätä tarvetta moni uusi asia olisi jäänyt huonolle huomiolle ja vähälle käytölle. Toisaalta, kaikkihan on kuitenkin harhaa, joten miksemme toimisi siten? Missä muuten kulkee selkeä raja, ettei kaikki olisi yhteydessä kaikkeen?

Mihin päätökseen sinä olet edennyt pohdinnoissasi?

Nimimerkkini ei ole yhtäläisyysmerkitty aiheeseen, vaan se on käytössäni aivan tietystä henkilökohtaisesta syystä.

The Me kirjoitti:

Näinkin asia on tietysti voinut mennä, mutta ei aivan noin suoraviivaisen mutkattomasti... Ja sinuna en kyllä käyttäisi Agricolaa lähteenä. Hän kun oli kristitty, joka sotki asioita sangen lahjakkaasti - vai mitä sanot siitä, että Liekkiö löytyy jumalluettelosta? Vai vedätkö jo yhtäläisyysmerkkejä Liekkiön ja Ormazdian välille, kuten Hiiden ja Astarten? ;-P

Hiisi-sana on etymologialtaan samaa juurta Seita-sanan kanssa. Pidätkö Seitaakin metsänjumalana?

Nämä "vuorenhuippujumaluudet" kuulostivat mielenkiintoisilta. Voitko antaa lisämateriaalia opiskelua silmällä pitäen?

Oletko muuten koskaan pohtinut ihmisten tarvetta löytää jatkumoita ja yhteyksiä asioista, joiden välillä sellaisia ei ole?

Lue lisää

Hiisi on maajumalattaren kulttipaikka

Pitkäinen kirjoitti:

Hiisi on maajumalattaren kulttipaikka

En ole kuullutkaan, että Hiisi olisi Jumalatar, mieluummin The Man, in action.

The Me kirjoitti:

Näinkin asia on tietysti voinut mennä, mutta ei aivan noin suoraviivaisen mutkattomasti... Ja sinuna en kyllä käyttäisi Agricolaa lähteenä. Hän kun oli kristitty, joka sotki asioita sangen lahjakkaasti - vai mitä sanot siitä, että Liekkiö löytyy jumalluettelosta? Vai vedätkö jo yhtäläisyysmerkkejä Liekkiön ja Ormazdian välille, kuten Hiiden ja Astarten? ;-P

Hiisi-sana on etymologialtaan samaa juurta Seita-sanan kanssa. Pidätkö Seitaakin metsänjumalana?

Nämä "vuorenhuippujumaluudet" kuulostivat mielenkiintoisilta. Voitko antaa lisämateriaalia opiskelua silmällä pitäen?

Oletko muuten koskaan pohtinut ihmisten tarvetta löytää jatkumoita ja yhteyksiä asioista, joiden välillä sellaisia ei ole?

Lue lisää

""Sii'dâ-sana olisi Nesheimin mukaan lainautunut lapista jo varhaiskantasuomeen (ennen sh > h -muutosta). Jos se tällöinkin on merkinnyt lappalaiskylää... siihen on voinut sisältyä ... merkityskomponentti 'suljettu alue'. ... Tämä vastaisi jotenkuten tabu-piirteeseen viittaavaa hiisi-sanan merkityskomponenttia. Jos sana todella olisi lappalainen laina, tuntuisi ihmeelliseltä, että itämerensuomalaiset olisivat ottaneet kalmistonsa tai ylipäätään sakraalisen paikkansa nimitykseksi sanan, jota alemmalla kehitysasteella (?) olevat naapurit käyttävät omasta kylästään." (M.Koski, s.245) Myös Nesheimia ovat häirinneet samantapaiset harhapolut, johtuen siita-käsitteen puutteellisesta ymmärtämisestä tuohon aikaan. Siita/siei'de/sii'dâ ei tarkoittanut kylä-asutusta, vaan lapinkylän hallintopiiriä, ikumuistoista itsehallinnollista yksikköä, jonka "nykyaikaiset" valtiot ottivat myös veronkantoyksiköksi Lapissa 1600-luvulla. Kielimiehille ylivoimainen arvoitus tarvitsee seuraavan tarkastelun:
..."
http://jumalasuomi.tripod.com/sieidde.htm

"Savitaipale Kirkonkylä
Hiijjenmäk; 1600-luvun keskivaiheilla nimittää kirkkoherra Mikael Heintzius paikkaa Hiienmänniköksi (Hiienmennikkö). Lindh 1879: "...lähellä nykyistä kirkkoa on wähäinen mäen kukkula, jossa näyttää wanhempina aikoina olleen suuri koivu metsistö, sillä vielä näihin aikoihin asti on siinä useampia jättiläis koiwuja seisonut... siinä on luultawasti... ennen kristin uskon saarnaamista ollut pyhä puisto Jumalan palweluksen keskuutena näillä seuduilla. Tarina kertoo, että kun ensimmäisen kerran täällä katoliseen aikaan rakennetussa kirkossa wietettiin Joulu-juhlaa, niin olivat muka hiijet, joiksi tämän mäen asukkaita sittemmin kutsuttiin, kengittäneet hewosiansa koko yön, ja ensimmäistä wirttä kirkossa laulettaissa lähteneet Kuolimoinjärwen jäälle, ja huutaneet mennessänsä: Morowan wuoreen! Morowan wuoreen! ... Asia on kumminkin aivan todenmukaisesti ja luonnollisesti semmoinen, että sanotulla Hiijen mäellä on ollut pakanallinen jumalanpalwelus eli uhripaikka, jota owat hoitaneet pakanalliset papit eli uhripyhimykset pyhien kalujen kanssa."
http://jumalasuomi.tripod.com/hiitteet.htm

"Karjan pitäjä, Iievälja
Iieväjän kylässä on jyrkkä Iiemägi, pyhä mäki jossa pyhä lähde, Püha Veeauk. Vieressä osaksi Arusten kylän puolella on Iieväljä Kuusik, noin puolen neliökilometrin laajuinen kuusikko, jossa on ollut hiis ja röykkiö. Ryökkiöön on uhrattu ja siitä on löydetty myöhäisrautakautinen miekka.

Karjan pitäjä, Metsaäären ja Koiklan kylien Hiisi
Mäkien välisessä Iieoru Karjamaa -nimisessä notkossa on kiviröykkiöitä, joista yksi on uhrialttari, noin puolitoista metriä korkea. Vieressä on Iiesoo, "Hiisisuo", ja pieni joki. Notkon kaakkoispuolella, Rauniku-mäellä on kenttä, jossa on suurehkojen vieriviressä olevien kivien muodostama 29 metriä pitkä soikea kehä, Hiieltantsijate Koht, "Hiidellätanssijoiden paikka". Tähän liittyy tanssitraditio, hiiel käimine. Ainakin tanssipaikasta ja mahdollisesti koko alueesta on käytetty nimeä Hiiemaa."
http://jumalasuomi.tripod.com/hiietaguse.htm

...eli vähän juostenkustua hösellystä. Aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti, mutta kun tuli taas kustantajalle jouluksi luvattua.

Sain uutta etsittävää, tutkittavaa ja pohdittavaa, kiitos! Tuosta saan taas hyviä alkuja edetä ja etsiä eri yhteyksiä uusiin ja vanhoihin, mutta yhä eläviin, suuntiin. On upeaa, kun otit asiaksesi tarjota tietoa ja mahdollisuuksia niille, joilla ei itsellään ollut kaikkea kainalossaan. Useinhan nämä keskustelut jäävät suunsoiton tasolle ja siihen, että saa sanoa rumasti tai vastaan ja sen viimeisen sanan. Vielä kerran: nöyrä kiitos!
Tervehtien: Eukkonen