Jos sä vaan sanoisit...

"Sä luulet, että mulla on ongelmia. Sä pidät mua hulluna. Mä tiedän sen. No, tässä olis sulle pieni neuvo: KATO PEILIIN!!!" Mä huudan ja alan sitten nauraa aivan hervottomana. Mä olen kännissä, mutta ei se mua haittaa. Pasi kattoo mua hitaasti. "Koittasit nyt edes vähän rauhottua.." Se sanoo. Mä horjahdan sohvalle istumaan. "Kuule rauhotu ihan keskenäs!" Mä tuhahdan. Pasi pudistelee vaan vihasen näkösenä päätään ja sytyttää röökin. Mä otan pöydällä olevan kossupullon ja juon siitä pitkän huikan. "Perkele!" Pasi karjaisee yllättäen ja potkaisee mun oveen reijän. Mutta se ei mua nyt kiinnosta. "Mitä vittua sä siinä karjut?!" Mä kysyn ärtyneenä. Pasi vetää viimeiset henkoset ja tumppaa sitten tupakan mun lattialle. Se oikeen astuu sen päälle. Siinä meni sitten lattiakin. Mutta sekään ei vois mua vähempää kiinnostaa. Mulla on varsin mainio olo. Mä olen unohtanut kaiken tuskan. Mulla on päässä pelkkää viinaa ja sen tuomaa hubaa. Pasi kuitenkin repäisee mut seisomaan ja ravistaa oikeen olan takaa. "Siis herää jo nainen! Sulla on vakavia ongelmia!" Pasi karjuu. Mä repäisen itseni irti ja horjahdan kaksi askelta taakse päin. "Kuule! Ainoo tyyppi jolla täälä on ongelmia, olet sinä!" Mä kiljun Pasille. "Sun pitäs mennä johonkin hoitoon!" Pasi huutaa. "Mene keskenäs hoitoon!!" Mä kiljun. Pasi avaa suunsa, mutta sulkee sen sitten. Se yrittää rauhoitella itseään. "Mä meen nyt.." Pasi sanoo ja ottaa rotsinsa tuolin selkänojalta. "Hyvä!" Mä huudahdan. "Mä en taida ihan heti tulla takas!" Se mutisee. "Joo! Hyvä! Älä tuu ENÄÄ IKINÄ!!!" Mä kiljun. Nyt mun äskeinen hyvä olo on kadonnut kuin tuhka tuuleen. "Selvä! Mä pidän ton mielessäni!" Pasi huudahtaa. "Hyvä! Häivy!" Mä kiljun. "Niin mä teenkin!" Pasi huudahtaa ja lähtee ovelle. "MÄ JÄTÄN SUT! KUULETKO! MÄ JÄTÄN SUT PASI!!!" mä kiljun sen perään. Mä kuulen kun ovi paiskaantuu kiinni. Nyt mä voin rauhassa kaatua maahan, olla pieni ja onneton. Ihan niinku selvinpäinkin. Nyt mä voin itkeä ja olla kaikkien hylkäämä. Ihan ja just tasantarkkaan niinku selvinpäinkin.

Aamulla mä herään lattialta. Päätä jomottaa. Mä juoksen vessaan ja annan ylen. Mulla on ihan vitun onneton olo. Mua itkettää. Mä katson itseäni vessan peilistä. Meikit on levinny pitkin kasvoja ja hiukset ei vois enää olla sekasemmin. Mä laitan suihkun valumaan ja pesen hampaat. Käytyäni suihkussa ja muutenkin siistittyäni ulkokuoreni, mä lähen kävelylle. Se on nyt ohi. Kaikki on ohi. Mulla ei oo enää ketään. Ei Mariiaa, ei edes Pasia. Mä kävelen puistoon ja istun penkille. Mä suljen silmäni ja tunnen kuumat kyyneleet. Kyllä mä tiedän, että mä kärsin masennuksesta. Mä en oo ollu vaan varma, että mä haluisin siihen apua. Ja nyt en ainakaan halua. Joku istuu mun viereen penkille. "Miten menee?" Se on Pasi, mutta sen ääni on kylmä ja etäinen. "Mites luulisit?" Mä mutisen. "Kai sä tiesit, että tää menee tähän lopulta?" Pasi kysyy. Mä pudistan päätäni. Se huokaa raskaasti. "Sulla on juomis ongelma.." Pasi sanoo sitten. Mä pudista uudestaan päätäni. "Ei, Pasi.. Mä olen masentunut. Kukaan ei välitä musta.." Mä sanon väsyneesti. "Toi ei oo totta! Kyllähän susta välitetään!" Pasi tokaisee. "Ai, no nimeäpä muutama!" Mä haastan. "No, äitis, isäs, siskos ja veljes, Mariiakin vaikka se ei sulle nyt puhukkaan, mutta se kyselee susta koko ajan. Ja Mä." Pasi luettelee. Mä mietin hetken. Kaipa niitä sitten on muutama.. "Sä voisit vaan sanoo ton vähän useemmin.." Mä sanon. "Minkä niin?" Pasi kysyy. "Että sä pidät musta.." Mä vastaan. "En mä susta pidä!" Pasi puhahtaa. Mä katson sitä hiukan kummissani. Sen ilme on vakava, mutta sitten se yhtäkkiä hymyilee. "Mähän rakastan sua!" Se kuiskaa. Sillä hetkellä mä olen onnellisempi, kuin koskaan kännissä ollessani. Totta on se, että mä tarviin apua, mutta kun mulla on Pasi, niin kaikki on paljon helpompaa. Pasi vetää mut ihan viereensä istumaan. Mä nojaan päätä sen olkapäähän ja suljen silmäni. "Me voidaan mennä käymään Mariialla tänään jos sä haluut.." Pasi sanoo. "Joo.. Mennään vaan." Mä sanon hiljaa. Aurinko paistaa puiden lehtien välistä ja kerrankin musta tuntuu, että mä olen ansainnutkin sen. Auringon paisteen suoraan sydämeen.