jos kaivatullasi on sen verran varallisuutta, että ei tarvitse käydä päivääkään elämän aikana töissä jos ei huvita?
Miten suhtaudut
Anonyymi-ap
63763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Se olisi toki kivaa, jos sitä varallisuutta olisi niin paljon, ettei kummankaan meidän tarvitsisi käydä töissä.
Oletko sä jotenkin vajaa älyltäsi?
No on elämässä muutakin kuin raha. Toki sitä pitää olla sen verran, että pärjää, mutta ei mulla ole mitään kalliita harrastuksia, mihin sitä paljon tarvitsen. Enkä haluaisi olla loppuelämääni pois töistä. Muuten toisen varallisuudella ei ole merkitystä. Toisaalta haluisin, että jos on vähän rahaa ja esim. taloudellisia ongelmia, niin niitä yrittäisimme hoitaa parhaansa mukaan, molemmat.
Ulos joutuu helposti, kun on ihan pa.
Köyhän pitää olla nöyrä.
Nöyrä, muttei rohkea. Rikas taas suuruudenhullu, muttei nöyrä.
Usein näin.
Varakas ihminen on riittävän fiksu, rohkea ja ahkera tekemään rahaa. Köyhä taas tyhmä ja laiska, poislukien nuoret, joilla ei ole vielä työuraa.
Nöyryys on hyvä asia, nöyristely taas ei. Miksei nöyrä voisi olla myös rohkea.
Rikas ei välttämättä tarkoita suuruudenhulluutta. Rikas voi olla myös nöyrä. Ihan vaan tiedoksi.
Sivusta.
Olisihan se ihanaa😊
Suhtaudun hyvinkin myötämielisesti, jos hän on kaivattuni M-nainen. 🥰😘
Ei ainakaan hetkeen.
Eiköhän siihen voisi sopeutua. Hoitaisin puutarhaa, lukisin filosofiaa ja muuta kirjallisuutta. Ottaisin eläimiä ja hemmottelisin niitä. Siinähän se elämä kuluisi onnellisissa puitteissa.
Hyvä hänelle.
-nukke
Vauvanukkeko. Joskus eroni jäkeen harkitsin sellaisen hankkimista mutta vaihdoinkin sitten uuteen työpaikkaan pieniä lapsia hoitamaan.Kun serkkuni muutti Rovaniemelle vuosia sitten, ajattelin, että voisin lähteä joksikin aikaa pohjoiseen asumaan.
Ei.
-nukke
Minä käsitin niin, että sen kaivatun ei tarvitsisi käydä töissä.
Ei todellakaan, kaivattu olisi niin jääräpää että hän haluaa olla omillaan.
Siis sen rahojen omistajaa tarkoitin. Miten ihmiset kuvittelee, että pitäisi elättää jotain muita kuin itseään ja lapsiaan? Tietysti kotiäitiys olisi toinen juttu.
Jaa mitä se mua liikuttas ei se mun varallisuutta olis siitä huolimatta
https://youtu.be/uHFZzD0-CpQ?si=l2kNu61DLBr0jItd
No niin tämä. Mut kyllähän se toisen korkeampi elintaso nostaa omaakin elintasoa esim. asumisen tai muiden puitteiden suhteen.
Niinpä. Niin oli silloin kun olin naimisissa.
Olitko Hanna Husfru eli kotiäitinä ja mies paiski uraa ja sitten kyllästyit ja otit eron?
Minulla ei tule sellaista miestä olemaan koskaan. Jos sen kanssa pitää loppuelämä olla niin otan ennemmin köyhän. Kuhan se mukava ja kiltti. Nämä liihottelija miehet jotka vaativat naiselta kaiken ei ole tavoitttelun arvoisia. Haukkumista ilkeyttä nälvimistä hyväksi käyttöä. Ei ei ei. Purkavat vain pahaa köyhään ihmiseen. Sen kun voi tuhota ja heittää roskiin.
Samaa mieltä vahvasti
Tämä voisi olla mun kirjoittamaani. Mieluisin olisi mies jolla on talousmielessä sama tilanne kuin mulla.
No se on hänen varallisuutensa, ei se minua haittaa. Minä menen töihin ilolla joka päivä. Tarvitsen elämääni rutiineja.
Sama juttu.
Sivusts
Ei haittais onko massia vai ei. Riittää kun meillä on toisemme❤️
En ole kiinnostunut niistä. Kierrän kaukaa.
Ihmisillä pitää olla jotakin tekemistä tai purkaa sitä työssä käytettäväksi tarkoitettua energiaa johonkin toimintaan, vaikka olisikin rahaa.
Tunnen tällaisia. Mikäs siinä.
En haluaisi miestä jota ”ei huvita” käydä töissä. Laiskaa vätystä en pystyisi katselemaan, kun itsekin pidän itseni puuhissa kiinni, olen työelämässä tai en.
Minkälaisen osan ottaa itselleen maailmassa ja yhteiskunnassa? Tekeekö vapaaehtoistöitä? Heittäytyykö taiteilijaksi? Nikkaroiko linnunpönttöjä jaettavaksi ympäri Suomen? Tekeekö ruokaa vähävaraisille? Ohjelmoiko pelin tai kehittääkö jotain hyödyllistä ohjelmistoa? Vetääkö harrastepiirejä? Miten kuluttaa aikansa?
Ois ideaali tilanne mahdollisuus yhteiseen laatu aikaan
vois tehdä yhteisiä pläänejä
ei tarvitsisi kumartaa ketään
Varakkaat kohtelee muita ihmisiä kuin pskakasaa. Mua kiinnostaa tavallinen kunnon ihminen.
Tuo ei ole varallisuus kysymys vaan luonne. Samaa tekevät myös köyhät demarit.
No mutta jos hän on ehdokkaana poseerannut jo sentään
Ei sovi meihin. Tiedän että hän käy töissä niin kuin itsekin. Keinottelijat on erikseen.
Jos molemmilla olisi niin, se olisi hyvä, muuten ei toimisi.
Eihän siinä. Ei nyt missään nimessä mikään kovin realistinen ajatus, mutta jos noin sattuis olemaan nii jäispä ainaki aikaa ittensä kehittämiselle ja yhteiselle ajalle.
Ei kiitos. Seuraava ehdokas.
Tollasen kanssa ei olisi mitään yhteistä, jos käy tavan päivätöissä. Luultavasti vielä ahne luonne ja polkee muita. Arvostan luonnetta enemmän kuin rahaa.
Todennäköisesti ne rahat olis hankittu epäilyttävillä tavoilla tai peritty. Kumpikaan ei kerro miehestä hyvää.
Suomalaisen luonteen peruspiirre on suuri kateus, mutta jos joku voittaa lottovoiton se on ihan ok. Tietysti laiton tapa vaurastua on väärin ilman mitään moraalia ja niitä ihmisiä riittää.
En ole kateellinen huijareille ja minä ensin tyypeille, ne on alinta kastia mun asteikolla samoin kun kiusaajat, hyväksikäyttäjät ja väkivaltaiset. Ne jotka on perineet hämärää riistorahaa on samaa sakkia. Arvostan ykkösenä niitä jotka pistää ittensä likoon isosti hyvän päämäärän takia, vaikka eivät hyödy siitä mitään. Ne on geenien ja kasvatuksen eliittiä ja kehittää itteään vielä koko ajan. Niinku yks kaveri joka lähti auttamaan Ukrainaan sairaita. Seuraavaks eniten arvostan pienellä palkalla fyysistä työtä tekeviä tai sairaana tuilla eläviä, jotka pärjää jotenkin eikä sorru pilaamaan elämäänsä tai muitten elämää. Sitä seuraavana arvostan jotain yleishyödyllistä ja psyykkisesti raskasta työtä tekeviä, opettajia esimerkiksi kun ne jaksaa kuunnella sitä menoa ja haukkumista keskinkertaisella palkalla.
Tiedän, että ei ole.
Jos hypoteettisesti olisi, niin eihän se nyt varsinaisesti minun elämääni vaikuttaisi.
No ihastukseni on tavallinen palkansaaja kuten itsekin. En kaipaa mitään varakasta miestä, vaan tavallista arkea hänen kanssaan.
Omahyväinen p
Se on ihan ok, kunhan on sisältöä ja tekemistä elämässä.
Tiedän, että jotkut halveksuu joutilaisuutta ja että omistaa elämänsä vaikkapa kirjoittamiselle. Minä en.
Kaivatun kannattaa ottaa yhteyttä ensitreffit-jenniin osaa arvostaa miehen muhkeaa lämskää. Vapaalla jalalla kulkee nyt siis siinätapauksessa jos kaivattu omaa lisäksi taidot laittaa pyykit oikeinpäin pesukoneeseen jne sukkansa varsi edellä pieruverkkarinsa lahje edellä jne jne.
Hienoa hänelle jos niin on. Minuahan se ei kosketa. Luultavasti olisimme liian eri maailmasta. En tiedä olisko meillä paljon mitään yhteistä.
Itkisin onnesta, jos se tarkoittaisi, että minunkin tarvitsisi käydä töissä osa-aikaisesti jossain paikassa missä viihtyisin. Kauhee stessi töissä.
Suomessa on neljä mahdollista tapaa rikastua:
1. Voittaa rahapelissä jättipotti
2. Keksiä jokin innovaatio, joka tulee suosittu
3. Periä vanhaa rahaa, jonka joku patruuna on aikanaan nyhtänyt köyhiltä
4. Keinotella muiden kustannuksella tai muuten riistää muita ihmisiä
5. Tehdä mittava talousrikos, josta ei jää kiinni
Noista 1. ja 2. olisi ok mulle, ellei innovaatio olisi haitallinen kuten esimerkiksi nuorisoa koukuttava peli.
Viisihän niitä olikin, kun rikos lasketaan mukaan.
Tai sitten se kaikkein yleisin tapa, eli sijoittamalla ja elämällä ilman turhia menoja. Jos saa keskipalkkaa Suomessa ja ei turhia ökyile, niin pitkäkestoisella säästämisellä + sijoittamisella pääsee noin 25 vuodessa käytännössä varmuudella miljonääriksi.
Ei onnistu tavallisesta palkasta.
Jos pystyy kuukaudessa pistämään syrjään 235 euroa, niin 35 vuodessa siitä on kertynyt miljoona, jos tuotto-odotukseksi laitetaan vuosittain 11%, joka erittäin varovainen odotus jos esim. USA:n osakemarkkinoille sijoittaa. Jos tekee aivan kaikkensa, että menot olisivat pienet, niin se on täysin realistista melko pienilläkin tuloilla. Toki jos on esim. lapsia ja ei voi asua vaatimattomassa asunnossa, niin tehtävä on toki huomattavasti vaikeampi.
Älä ikinä lotkauta korvaas neuvoille/mielipiteille, jotka tulee ihmiseltä, jotka ei ole siinä asemassa mihin pyrit. On kyseessä sit rikkaus tai rakkaus.
Haluan että miehellä on suurin piirtein sama palkka ja omaisuus kuin itselläni. Ei tule rahasta riitaa ja ymmärretään toisiamme.
Ne eivät ole minun varallisuuttani vaan hänen.
Ei haittaisi minua yhtään, tosin olisi hyväksi tehdä edes jotain työtä ihan vain mielenterveydellisistä syistä. Arkirutiinit plussaa.
Mitä enemmän kokemusta elämästä alkaa tulla, sitä enemmän alkaa arvostaa elämän laatua, omaa terveyttä ja hyvinvointia. Vaikka onnistuisit hankkimaan maailman kaikki rahat, niin ne ovat täysin hyödyttömiä jos jo keski-iässä olet tuhonnut terveytesi, sitä terveyttä ja elinvoimasta elämää et saa mitenkään takaisin. Rahaa tarvitaan ja saadaan menemään helposti tuhlailevaan shoppailuun, viihdyttävien aineiden käyttöön, jotka ovat yleensä myös terveyttä tuhoavia. Laadukasta elämää pystyy nauttimaan keskimääräisillä ansioilla, matkustaa tai asua itselle sopivassa ympäristössä, elää laadukkailla tavoilla, liikkua ja ennen kaikkea keskittyä aitoihin ja rehellisiin ihmisiin ja tunteisiin, juuri sillä tavalla kun ihminen on tarkoitettu.
... Tähän vielä jatkaisin varmaan keski-ajalta asti peräisin oleva ilmauksella: Kultainen keskitie - liian vähän voi harmittaa ja haitata elämää - liian paljon voi turruttaa ja haitata elämää. Aika monessa asiassa voisi ajatella noin.