Onko kukaan muu samankaltaisessa tilanteessa,kun Kelan lääkäri hylkää Reumatologin työkyvyttömyystodistukset.
Olen ollu sairaslomalla 300 päivää sekin kyllä oli aika sitkeessä että meni läpi valituksia jouduin tekemään ennen kun meni ja nyt tulee hylkyä kuntoutusraha hakemuksesta.
Reumatologi kirjoitti toistaiseksi työkyvyttömäksi niin ei mene läpi.Tällä hetkellä kuitenkin saan työttömyyspäivärahaa onneksi et jotain kuitenkin tulee mutta kun ei ole työkykyinen niin en ymmärrä tätä.
Jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia nii haluisin mielelläni kuulla teidän kokemukset miten ootte toimineet.
En kertakaikkiaan käsitä Kelan toimintaa
kun alusta asti ollu niin vaikeeta.
Olen ollu sairaslomalla 300 päivää sekin kyllä oli aika sitkeessä että meni läpi valituksia jouduin tekemään ennen kun meni ja nyt tulee hylkyä kuntoutusraha hakemuksesta.
Reumatologi kirjoitti toistaiseksi työkyvyttömäksi niin ei mene läpi.Tällä hetkellä kuitenkin saan työttömyyspäivärahaa onneksi et jotain kuitenkin tulee mutta kun ei ole työkykyinen niin en ymmärrä tätä.
Jos jollakin on samankaltaisia kokemuksia nii haluisin mielelläni kuulla teidän kokemukset miten ootte toimineet.
En kertakaikkiaan käsitä Kelan toimintaa
kun alusta asti ollu niin vaikeeta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kelan lääkärit on samaa pataa kuin vakuutuslääkäritkin.Näkemättä potilasta ja lukemalla potilaasta tehtyjä lausuntoja kuin "piru raamattua", he tekevät ihmisistä työkykyisiä, ilman mitään perusteluja, joihin kuitenkin kaikilla on lain mukainen oikeus!
Tuo on ihan normaalia käytäntöä, mutta neuvon, älä anna periksi jos kerran itse koet ettet työhön kykene!Vaadi kelalta kunnon perustelut, yksityiskohtaiset sellaiset joihin tuo hylky perustuu! Itsellä jo vuosien taisto takana ja nyt olen eläkkeen saanut!On ollut pakko taistella, koska työhön ei ole yksinkertaisesti pystynyt!Vakuutuslääkärithän pitää meitä sairaista ja vammaisia vain päästäänviallisina työnkiertäjinä!!!!!Ois hieman parantamisen varaa koko järjestelmän suhteen ja nopeasti!Valitettavasti meidän päättäjillä on omat asiat niin hyvin, ettei heitä tällaiset vajaakuntoiset voisi vähempää kiinnostaa.Ikävää, mutta täyttä totta!
Kuinka kauan itse taistelit saadaksesi läpi?Käsittelyaikojakin olen ihmetelly kun nyttenkin kesti puolivuotta kun hylky taas tuli.
Mun kohdalla vedotaan ikään olen 33 vuotias.olen sanonut että en voi mitään kun en ole työkykyinen toki menisin töihin paljon mieluummin.
Niinhän se on että päättäjiä ei kiinnosta tarpeeksi että ajaisi asiaa niin että tällästä taistelua ei tarvis käydä.
Minulla sama tilanne eli moninaisten sairauksien takia olen ollut sairaslomalla vuoden ja Kelan päivärahaoikeus päättyi maaliskuun lopulla. Kuntoutusrahahakemus hylättiin jo toistamiseen eläkevakuutuksessa, joten hakemus lähti ylemmille tasoille tutkittavaksi. Minun kuntoutusrahahakemusta käsittelee Kuntien eläkevakuutus, ei siis Kela. (Kuntoutusrahan maksaisi minulel siis Kuntien Eläkevakuutus eikä Kelalla ole sen kanssa mitään tekemistä.)
Työkyvyttömyyseläkettä haettiin samanaikaisesti, mutta siitä tuli samoin hylkypäätös. Ymmärrän sen sillä jossakin toisessa työssä voisin vielä olla, jos saisin siihen koulutuksen. Kuntoutusrahaa hain siis sairasloman ajaksi jonka lääkärini oli minulle kirjoittanut. Kun kuntutusrahahakemus hylättiin, kysyin lääkäriltäni olenko siis työkykyinen, lääkärini vastasi: Et missään nimessä!! HÄH??? Silloin meni juttu ihan yli hilseen... eikö siis kuntoutusraha ole juuri väliaikaisesti työkyvyttömä oleville tarkoitettu raha??? On on, vakuutti lääkäri eikä hän voi ymmärtää miksi hakemus hylättiin. !!! Kun kysyin asiaa minua kehoitettiina siasta valittamaan ja valituksen käsittelyyn menisi pahimmillaan yli puolivuotta. Siis TÄH??? Pitääkö minun oikeesti odottaa puolivuotta rahatta??? Ei vaan minut ohjattiin työttömyystoimistoon vajaakuntoiseksi työnhakijaksi.
Nyt saan Jytystä työttömyyspäivärahaa, koska sairaslomani jatkuu edelleen enkä omaan työhöni voi palata. Muutama vuosi sitten tuli laki, jossa työttömyyspäivärahaa maksetaan juuri meidänlaisille väliinputoajille, jotka eivät ole oikeutettu sairaspäivärahaan eivätkä saa kuntoutusrahaakaan tai pääse eläkkeelle. Toisaalta minulla on virka ja värkit ja siitä huolimatta olen työvoimatoimiston asiakas?? Siis todella monimutkainen systeemi ja sitäpaitsi vääristää työttömyyslukuja, jos meidätkin työttämäksi hakijaksi luetaan. Naurettavaa myös on se,e ttä sairasloman ajalta joudun täyttämään tämän saman lapun, jonka työttömät täyttävät eli selvityksen siitä mitä olen päivittäin tehnyt... minä merkitsen tietenkin jokaiselle päivälle "sairas", sillä olenhan sairaslomalla.JÄRJETÖNTÄ!!
Kamalaa paperisotaa olen käynyt puolivuotta näiden asioiden selvittämiseksi ja että saisin edes tuon työttömyyspäivärahan. Eläkevakuutuksen ihmiset ovat olleet tosi tylyjä, kun olen yrittänyt saada selville puhelimitse asioita, jotka ovat olleet minulle täysin outoja tähän saakka. Jytyn eli ammattiyhdistykseni väki sensijaan on ollut tosi ystävällistä ja kaikki on toiminut sieltä kautta hyvin. Myös työvoimatoimsiton henkilökunta on ollut hyvin ystävällistä.Kiitos heille siitä! Kelan asiakasneuvojat eivät ole asioista perillä eivätkä ehdi neuvoa tarpeeksi, asioita pompotellaan ja venytellään.
Nyt odottelen käsittelyä työterveyspuolelta, jossa selvitellään uudelleenkoulutustani tai mahdollista palaamistani työelämään. Itse olisin mielelläni lähtenyt jo työkokeiluun ja oppisopimuskoulutukseen, mutta ei se niin yksinkertaista olekaan... kaikenlaisia hakemuksia pitää taas täyttää ja saada lausuntoja sieltä sun täältä, jos nimittäin haluan oppisopimuskoulutusrahaa eläkevakuutukselta. Siis samasta puljusta se raha tulisi mistä olen hakenut tuota kuntoutusrahaa, mutta uudet hakemukset ja todistukset täytyy olla. Sitä en ole kysynyt onko vierekkäiset huoneet näillä virkailijoilla ;)
Siis sen ettei mikään ole varmaa. kaikki menee hyvin siihen saakka kun on terve ja maksaa säntillisesti eläkemaksuja palkastaan vuosikausia, mutta kun sairastut ( aloitin jo 15 vuotiaana) alkavat myös ongelmat...maksettuja eläkerahoja saa hakea uudelleen ja uudelleen. Olen usein ihmetellyt miten vieläkin enemmän sairaat jaksavat näiden hakemusten ja valitusten kanssa, kun itsekään en meinaa jaksaa. Välillä sairautta pahensi kova stressi, joka nimenomaan johtui tästä sairaspäiväraha-kuntoutusraha-työttmyyspäiväraha-sekasotkusta. Ihmettelen miten Suomea voidaan kehua hyvien sosiaalietuisuuksien maaksi, sillä ei ainakaan sairaille täällä mitään oikeuksia löydy tai ne ovat monien tappeluiden takana. Toisaalta eräs puolituttu kirosi työvoimatoimistossa, kun hänet, vakavasti alkoholisoitunut ihminen, pakotetaan taas kerran oppisopimuskoulutukseen, vaikkei hänellä ole mitään haluja kouluttautua, kurssejakin oli käynyt useita läpi. Siis tämä ihminen oli ulkonäöltäänkin sellainen, ettei sitä voisi kuvitella kenenkään töihin ja haisi vanhalle viinalle. Miksi hänet pakotetaan koulutukseen, mutta minun pitäisi käydä läpi kaikenlaiset tutkimukset ja hakemukset läpi ennen kuin minulle oppisopimusrahaa voidaan edes ajatella??? Olen täysin raitis, siisti 45 vuotias ja sairauksista huolimatta varmasti työkykyinen ja myös -haluinen kun sopiva tekminen löytyis.
Omaehtoinen koulutus ei käy kysymykseen, sillä Kelan aikuiskoulutustuki on niin pieni ettei sillä elä ja maksa opiskelusta aiheutuvia kuluja ( kirjat jne ja ruokailut sekä koulumatkat)
Ihmettelen siis onko hyvä sosiaaliturva sitä, että on tarpeeksi virkamiehiä hakemuksia vastaanottamaan uudelleen ja uudelleen?? Minäkin olen samasta asiasta lähettänyt viisi eri hakemusta ja valitukset päälle!! Vai onko tuo kaikki jotain väsytystaktiikkaa eli katsotaan milloin se sairas lopettaa hakemiset ja suostuu näkemään nälkää, lopettaa lääkeiden ostot ja kuolee hiljaa pois...
Vai meneekö kaikki raha näiden vapaaehtoisesti oman elämänsä tuhonneiden kuntouttamiseen( mm alkoholisoituneet ja huumeiden käyttäjät sekä vankilassa istujat)??
Tarinani on sekava ja virheitäkin paljon, mutta yrittäkää saada selvää.. yhden virheen korjaan eli aloitin työnteon 15 vuotiaana en sairastamista. Selkärankareumaan sairastuin 20 vuotiaana. Nyt on mukaan tullut muitakin kroonisia sairauksia ja siksi olen ollut sairaslomalla.
Samoin olen kanssa vajaakuntoinen työnhakija en ymmärrä sitä että neljän viikon välein vien kelaan lapun johon kirjoitan työtön,työtön...
Niinpä työttömyyslukuja vääristää juuri tälläiset meidän kaltaiset tapaukset.
Saman olen kanssa todennut että työkkärin väki on hyvin ystävällistä mutta kelasta kun kysyy jotain niin pompotetaan toiselta toiselle ja ei selkeetä vastausta tule ja ihan kun olisivat vähän närkästyneitä kun apua kyselee.
Olen kanssa huomannut että tämä tilanne pahentaa kipuja kun murehtii miten tässä käy.
Mutta meitä on paljon tälläisessä tilanteessa olevia.
Hyvää kesää toivottelen ja kiitos kun viitsit kirjoittaa :)
En taistele kelaa vaan vakuutusyhtiötä vastaan.Viisi vuotta on nyt kulunut ja vajaa vuoden olen saanut eläkettä.Asiani on käynyt vakuutusoikeudessa,sen seurauksena pääsin työkokeiluun.Uskoin että kun vaan koetan tehdä työtä(4t/pv ja 2-3pv/vk)niin kyllä minä siitä sitten "käyntiin" lähden, kävikin toisinpäin.
Vaikka olen eläkkeellä, saan taistella kaikesta muusta mahdollisesta vakuutusyhtiön kera!Niin et tiedän mitä hel...iä tuo saikkaaminen on!Aivan kun ei ois tarpeeksi siinä, että sopeudut uuteen minääsi vaan kaikki muu siihen päälle.Helpolla me sairaat ei todella päästä!Helpompaa ois käydä töissä ja olla terve!
Aivan se on totta et tarpeeksi on ensin siinä et sopeutuu sairauteen ja siihen että kaikkia ei voi enää tehdä mitä on aikasemmin tehny.Paljon mieluummin olisin kanssa töissä ja eläisin elämää ilman kipuja ja jatkuvia leikkauksia.
Mutta hyvä jos näinkin menisi :)
Jouduitko työkokeilun aikana olemaan saikulla?
Kuinka kauan työkokeilusi kesti?
Kiitos että jaksat vastailla.. :)
Hyvää kesää ja kaikkea hyvää toivotan sinulle..
Kiitos toivotuksistasi, voimia myös sinulle.
Minusta sanotaan, että olen NIIN KESTÄVÄ ja olen NIIN AUTTAVAINEN JA LUJA, OLEN MYÖS ELÄMÄÄ KOKENUT JA TSEMPPAAJA jne jne... mutta kun koko elämä on ollut taistelua terveydestä ja siitä johtuvia vastoikäymisiä, niin ei ole voinut kuin puskea eteenpäin ja yrittää kerta toisen jälkeen...toivoa ja uskoa, että seuraava päivä on parempi. Työstä en ole pienestä kummasta pois jäänyt ja olen pyrkinyt auttamaan muitakin. Mutta nyt kun ei enää jaksa, ei enää jaksaisi kuunnella tuota löpinää vahvuudestakaan. Olen miettinyt, että jospa se juuri on se vika, että on liian vahva?? Pitäisi valittaa ja heittäytyä avuttomaksi, pitäisi antaa muiden auttaa ja olla sairaslomalla aina ja aina vaan... sillä hämmästyttävää mutta totta, sairaseläkettä et saa, jos et ole ollut sairaslomilla viimeisten vuosien aikana. Muistakaa tämä - älkää menkö sairaana töihin vaan hakekaa sitä sairaslomaa. Jos hammasta purret pyritte tunnollisena töitänne tekemään, se voi olla teille vain haitaksi tulevaisuudessa. Se ei yhtäkkiä olekaan mikään kunnia-asia vaan syy hylätä eläkehakemus.
Yhtäkkiä ei voi jäädä eläkkeelle, vaan pitää olla vuosia sairaslomalla ennen sitä.
Ajatelkaa kuinka moni sairas ihminen voisi olla osa-aikaisessa työssä tai muutoin kuntoutunut esim muuhun työhön, jos asioita käsiteltäisiin ja hoidettaisiin eri tavalla, jos asioihin puututtaisiin tarpeeksi ajoissa ja asiallisesti eikä ihmiseltä vietäisi sitä viimeistä toivonkipinää tämän turhanpäiväisen pompottelun takia. Ajatelkaa, jos sairaita motivaoitaisiin sen sijaan kuin lyötäisiin kuin vierasta sikaa... Minunkin tulevaisuus ilman oppisopimuskoulutusta on kai pitkäaikainen työttömyys tai jatkuva sompailu nykyisessä työssä ja sairaslomalla.
Olen joskus kysynyt lääkäriltäni "Olenko minä joku luuseri vai miksi tää kohtelu on niin huonoa" sillä oikeesti se siltä tuntuu. Kuitenkin kaikista mieluiten olisin terve ja työelämässä, minä kun satuin pitämään työstäni tosi paljon. kaiken tämän sotkun lomassa olen joutnut käymään läpi ne luopumisen tuskat, jotka liittyvät omasta, rakkaasta työstä ja työkavereista luopumiseen... itketty on monet itkut asian takia.
Sairaus on taakka, ei mikään onnenpotku!!
Onneksi on KESÄ!
Eipä kestä kiittää!Olin melkein kaks vuotta.Tosin se keskeytettiin kahdesti kun olin niin huonossa kunnossa.Tulipa sekin sitten ainakin itselle todistettua mikä on kunto ja työkyky.Olin kyllä pettynyt.Olin ajatellut että voisin tehdä puolta päivää, mutta mitä sitä hulluja!Joo, saikulla olin kokoajan, yli puolet ajasta varmaan!
Noiden varsinkin lääkäreiden on niin helppoa katsella kieroon meikäläisiä ja tehdä hylkypäätöksiä, koska itse eivät ole tässä kelkassa olleet.En olisi kyllä itsekkään osannut edes kuvitella mitä on elämä jatkuvan hermokivun kanssa, mutta jotenkin olettaisin että lääkärit ymmärtäisi, mutta näin ei kuitenkaan ole. taitaapi olla totaalinen aukko heidän ammattiosaamisessaan, koska päätökset ja kohtelu on mitä on!
Suurin virhe meiltä on antaa noille luupäille periksi.Silloin he pääsisivät aivan liian helpolla.Mutta ymmärrän hyvin senkin, miksi kaikki eivät sitä tee!Tällaista elämää ei ole heikkohermoisille tarkoitettu!
Voimia taisteluusi ja hyvää kesää!
Kiitos kyllä olen päättäny jaksaa taistella loppuun asti en anna periksi.Pitkään se olet sinäkin taistellu ja jaksanu sitkeesti käydä työkokeilussakin...ei tosissaan ole tarkoitettu heikkohermoisille..ei parane antaa periksi taistella loppuun asti jos alkuun kerran lähtee..
Laittaavat mut varmaan kanssa työkokeiluun nytten sit näkeevät että ei tu työntekemisestä mitään..
Me tavalliset kuolevaiset olemme hankkineet useamman koulutuksen opintolainan turvin. Ehkä se on sitten heikkohermoisuuden merkki, tai juoppouden ja työhaluttomuuden.
Mitähän mahdoit tarkoittaa?? En kyllä yhtään tajua mitä tuolla ilmeisen "näppärällä" lauseellasi mahdat tarkoittaa??
Tavallisia kuolevaisia ovat varmasti sairaatkin, jotka useimmat ovat myös ammattinsa hankkineet omin kustannuksin, mutta kuntoutuminen toiseen ammattiin on aivan eri juttu. On aivan eri asia kouluttautua terveenä kuin sairaana, varsinkin kun sairaus aiheuttaa esteitä liikkumiseen, nukkumiseen ja työharjoitteluun.
Toiset hankkivat monta ammattia vapaaehtoisesti, sairaille toisen ammatin hankkiminen tulee sairauden myötä pakolliseksi.
Sen olen kyllä huomannut, että ne jotka ovat todella käyneetläpi vaikean sairauden kipuileen ja lääkkeineen, osaavat suhtautua asioihin paljon paremmin kuin esim. työttömät terveet. Katkeruus on työttömillä usein se silmiin pistävin piirre...
Ajattelit juuri samoin kun minä.Vähän olin kanssa että mitä mahtoi kyseinen henkilö tarkoittaa sillä..
Oletpa sinä innokas sepittämään juttuja, että saat joka käänteessä mustamaalata työttömiä.
Moni sairas on ottanut lainaa, kun koulutustuki ei ole riittänyt menoihin. Jotkut ovat valinneet tavallisen opintorahan ja -lainan, mikä helpottaa paperisotaa huomattavasti. Katsos, kun kaikki eivät pidä järkevänä tuhlata loputtomasti aikaa ja voimia tietyn tukimuodon havitteluun, vaikka sillä nettoaisi eniten.
Rauhoitu hyvä työtön!! Ei sua mun mielestä ole kukaan mollanut. Mistä ihmeestä noin henkilökohtaisesti aiheen sait tälläiseen kirjoitteluun. Kyllä se oikeasti on sairaana huomattavasti vaikeampi kouluttautua kuin terveenä. Tässä todellakaan ei ole kyse pienestä päänsärystä, vaan kroonisesta, parantumattomasta sairaudesta. Esin reumasairailla on vaikeita hoitoja, kovia lääkkeitä ja paljon tutkimuksia kun sairasus on aktiivissa vaiheessa, kivut voivat olla tosi kovia eikä liikkuminen kaikilla onnistu joka päivä.
Nyt olisi parasta pistää jäitä hattuun ja lopettaa tuollainen henkilökohtainen valitus.
Olen sairaalassa työssä ja tiedän tasan tarkkaan kuinka vaikeaa sairaana on olla, tiedän myös kuinka vaikeaa tämä nykybyrokratia on. Toiset sairaat eivät jaksa hakemuksia täyttää.
Laajentakaa maailmaa ja pohtikaa asioita ilman katkeruutta. Terveenä on todella paljon parempi olla, oli sitte työtön tai ei.
on onneksi sellasia ihmisiä joka ymmärtää tälläisen tilanteen..
moni ei käsitä ymmärtävät asian niin et halutaan vaan turhaan valittaa..
Ei kukaan turhaan käy kauheeta paperisotaa en minä ainakaan..
Kerroin vain esimerkin, kuinka me reumasairaat työttömät olemme tehneet muutakin, kun juopotelleet koko ikämme. Valitettavasti jotkut tekivät niin perin naisellisia tulkintoja viesteistäni.
Nivelreumaan sairastuneista yli puolet on joutunut jäämään eläkkeelle ensimmäisen 10 vuoden sisällä. Myös meitä väliinputoajia, jotka emme pääse töihin tai eläkkeelle, on paljon. Päänsärkyä potevien tilanteeseen en ota kantaa, koska minulla on kokemuksia vain nivelreumaa sairastavana opiskelusta ja työskentelystä.
Minua ihmetyttää, miksi työssä käyvät ottavat vertailukohteeksi työttömät kehuessaan itseään. Sairauksilla ja muilla vaikeuksilla on tapana kerääntyä samoille ihmisille. Turhan moni pitkäaikaistyötön on syrjäytynyt, masentunut ja tappanut itsensä. Ei ihme, työmarkkinatuella kituuttaminen ja niiden parempien ihmisten sylkykuppina oleminen on rankkaa hommaa.
Muistutan teitä, ettei meitä ole luotu tänne toisiamme kivittämään, vaan käsi kädessä kulkemaan.
No lopeta sit se meuhkaaminen! Sulla todella on joku jumi asiassa päällä!! Et voi antaa periksi et tuumakaan, vaikka ei kyllä tässä viestiketjussa ole työttömiä mollattu.
Sitäpaitsi sun ajatuksenjuoksu hyppii tosi pahasti, ei ihan tarkkaa saa selvää mitä edes tarkoitat. Mutta jotain sääilinkerjuuta kai se on.
Yritähän nyt nousta sieltä montusta. Nyt on kesä!
kyllä se niin on että tämä vaatii pitkää pinnaa eikä parane antaa periksi vaatii sen mikä kuuluu kun ei ole työkykyinen..
on se kyl nii et en ymmärrä alkoholisteja ja narkkareita kui ne osaa luovailla..
meitä on paljon väliinputoojia kun ei huolita mihinkään mut kyl se tästä niin ainakin toivon...
ajattelen näin et kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin nii eiköhän ...
Jaksamista ja hyvää kesää toivottelen..
Ota Miia Terhi Terhikki Mikä lienet mallia noista työttömistä. He osaavat keskustella asiallisesti solvaamatta. Koita pärjäillä ja tietysti kaikki muutkin!
Teija, mikä sinut oikeuttaa käyttäytymään tuolla tavoin? Kuvitteletko antavasi itsestäsi rohkean ja fiksun kuvan? Syytöksesi ovat täysin aiheettomia.
Voit kirjoittaa minulle, jos haluat. Osoite on [email protected]
Kela on kohdellut täysin asiallisesti, olen saanut kuntouksen, useamman vuoden ja kaikki on järjestynyt.
Tiedän monta muutakin, eli ei pidä yleistää.
Paljon on kiinni lääkärin lausunnosta, omista suunnitelmista, pitää osata pelata.
No kerro vinkkejä miten pitää osata pelata?
että tietää itse mitä haluaa. Puolivalmiiden suunnitelmien kanssa on hankalaa. Lisäksi pitää saada lausunnon kirjoittava lääkäri puolelleen, siis vakuuttuneeksi siitä, että tiedät mitä haluat.
Olennaista on hakemusten huolellinen täyttö ja perustelut.
Totta kai on mahdollista, että ei mene läpi, mutta jos tietää, että on oikeus siihen mitä vaatii, niin aina voi valittaa.
On muuten niinkin, että jos on työkyvytön, ei kuulu työttömäksi työnhakijaksi vaan kelan kuuluisi maksaa siltä ajalta kuntoutusrahaan verrattavaa (en muista oikeaa termiä) rahaa, jolla sitten työkykyä selvitellään. Nämä kaikki asia löytyvät kelan sivuilta. Kannattaa opiskella ensin, ennen kuin menee luukulle.
Minä olen toiminut näin, ja lisäksi minulle on sattunut hyvät virkailijat, ja soveltuvuustestitkin ovat olleet tukena.
Sen olen huomannut, että jos suoraan haluaa eläkkeelle, niin se on melko mahdotonta. Ensiksi yritetään kuntoutusta. Totta on, että työ ei ole koko elämä, mutta itse ainakin mieluummin opiskelin (vaikkakin pitkään) uuden ammatin kuin jäin nuorena kolmekymppisenä kotiin makaamaan. Terveys on kestänyt kohtuullisesti, ja se on vähän niinkin, että kun elämässä on muutakin sisältöä, niin voikin paremmin.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään tai väittää, että joku olisi toiminut jotenkin huonosti. Tämä mitä kirjoitin, on niin kuin minä olen asiat kokenut ja minulla se on toiminut. Yhtään kielteistä päätöstä en ole saanut, ainakaan sellaisesta, mihin minulla on ollut lakisääteinen oikeus. Tämä on ihan yhtä todellista kuin kaikki kielteiset tarinat. Se on kumma, miten negatiiviset tarinat saavat aina tuulta alleen, mutta jos yrittää kirjoittaa asioista toista puolta niin saa ihmiset silmilleen.
Kyllähän meillä suurimmaksi osaksi on hyvä ja toimiva sosiaaliturva ja osaava henkilökunta. Se miksi se on niin byrokraattista, johtunee siitä että sääntöjen pitäisi olla kaikille samat. Näinhän se Weberkin aikanaan kai byrokratiaa puolusteli.
Et halua loukata, mutta piikkiä heität aivan kuin väittäisit,e ttä joka paikassa homma pelaa kun vain opiskelee Kelan tuet ja etuudet, päättää mitä tulevaisuudelta hakija haluaa ja on positiivinen. Hyvä kun sulla on toiminut!
Mutta väitän että hyvin hyvin usealla ei toimi!!
Ei toimi vaikka otat selvää, vaikka teet suunnitelmat, vaikka kuinka positiivisena menet asioitasi selvittelemään. Olen kuullut tosi monta tarinaa, joissa on tullut kylmää vettä niskaan kerta toisensa jälkeen.Aiheettakin!
Kun sinä lähdit uutta ammattia opiskelemaan, kirjoitit että olit 30 vuotias ja sangen hyväkuntoinen - oletin näin kirjoituksestasi. Mutta kun useat sairaat, jotka ovat pyrkineet olemaan omassa ammatissaan mahdollisimman kauan ovat huomattavasti sinua vanhempia, yli 50 vuotiaita. Heille ei ehkä ole niin päivän selvää enää opiskella uutta ammattia, heillä vaivat olla aivan muuta luokkaa kuin sinulla ja heidän kuntoutuksensa usein jopa kuntouttajista tuntuu turhalta. Etsi siinä sitten motivaatiota!!
Itse hämmästyin suuresti sitä paperisotaa ja luukulta luukulle pomppimista, kun yritin saada selkoa omista kuntoutumisen mahdollisuuksista.
En ollut todellakaan itseäni eläkkeelle hakemassa. Vaikka tutustuin netin, kirjaston ja saman kokeineiden kautta asioihin, minun oli pakko saada lisätietoa asioista Kelalta ja eläkelaitoksesta - Kyllä se oli vaikeaa!! Kaikilla oli kiire ja sijaiset eivät osanneet neuvoa. Soitin ajan ja innoissani meni tapaamiseen, mutta pettymys oli suuri kun ko. virkailija oli kuitenkin poissa... palaverissa.
Minä en ollut NIIN tärkeä.
Onneksi oli jäljellä vielä se positiivisuus ja jääräpäisyys. En antanut periksi vaikka työtä asiat vaatikin. Sitä ihmettelen että miksi kaiken pitää olla työlästä. En sääli siinä itseäni, minäkin kuitenkin olin suhtkoht kuntoinen, että jaksoin. Mutta kyllä sääliksi kävi niitä TOSI sairaita, jotka olivat jo aikansa yrittäneet. Ei heillä ollut voimia moiseen pyrokratiaan!
Onnittele itseäsi,e ttä olet saanut hyvän palvelun ja asioitasi on hoidettu kiitettävästi. Varmasti virkailijoissa löytyy sellaisiakin, jotka auttavat ja tekevät vähän ylikin potilaan hyvin voinnin puolesta. Pyrokratia ei ole virkailijoiden syy. Mutta kyllä minäkin pienen toiveen heittäisin, että asioita hieman oioittaisiin helpommaksi ja varsinkin niitä tosi sairaita ihmisiä autettaisiin pärjäämään pyrokratian rattaisssa. Valitusprosessit ovat raskaita ja pitkäaikaisia, ei ole kiva kävellä sosiaaliluukulle leipärahaa kerjäämään. Sitäpaitsi kun on todella sairas, on varmasti vaikeaa lomakkeita täytellä tarkasti, sillä aikamoinen homma se on vähemmän sairaallekin.
Joskus jopa virkailijatkin lomakkeiden kanssa tuskailevat.
Kijoitit myös:
"On muuten niinkin, että jos on työkyvytön, ei kuulu työttömäksi työnhakijaksi vaan kelan kuuluisi maksaa siltä ajalta kuntoutusrahaan verrattavaa (en muista oikeaa termiä) rahaa, jolla sitten työkykyä selvitellään."
Noin minäkin luulin, mutta luulo ei ole tiedon väärti. En saanut ko. kuntoutusrahaa, vaikka kuntoutusta uuteen ammattiin hankin. Nimeomaan Kelan virkailija neuvoi minut työttömyystoimistoon hakemaan ansioisidonnaista, jonka sitten sainkin. Töihin minua ei passitettu, sillä olinhan sairaslomalainen.
Loppusanasi: "Kyllähän meillä suurimmaksi osaksi on hyvä ja toimiva sosiaaliturva ja osaava henkilökunta. Se miksi se on niin byrokraattista, johtunee siitä että sääntöjen pitäisi olla kaikille samat. Näinhän se Weberkin aikanaan kai byrokratiaa puolusteli." tuskin lämmittävät niitä jotka odottavat päätöskiään ja jotka yrittävät todistaa OIKEASTI olevansa niin sairaita etteivät kykene töihinsä. Hyvin usein työkyvyttömyys on ihmiselle häpeä ja sen todistaminen vielä suurempi häpeä.
Mielestäni, jos aihetta on moittia jotakin toimintaa ( byrokratiaa) siksi että se on liian monimutkainen ja vaikea, se täytyy myös tehdä. Kaikkeen ei pidä hiljaa vain tyytyä.Suomalaiset ovat aivan turhan nöyriä luukuilla seisoessaan. Virkailijat ovat työssä ja saavat palkkansa ja siksi heidän tulee asioita hoitaa, ottaa vastaan myös kritiikki, jos asiat tökkii.
Olen läpi käynyt näitä asioita ammatissani ja myös oman sairauteni takia, lisäksi viime kesänä autoin ystävääni hakemuksissa, sillä hän ei jaksanut kun sairasti syöpää. Hoidot rasittivat ja kivut estivät liikkumisen. Lomakkeita täyteltiin ja valituksia rustattiin. Kyllä raskaasti tympäsi asioiden hidas kulku ja joidenkin virkailijoiden tylyys. Jotenkin olivat kuin olisivat olleet tympääntyneitä tähän samaan potilaaseen joka heitä häiritsi ongelmillaan ja varsinkin raha-asioillaan. Kun ei sitä rahaa enää loppuseltaan ollut. Kaiken huippu oli se että vaikka hän sairasti tosi vakavaa sairautta ei häntä päästetty eläkkeelle, vaan häntä kehoitettiin palaamaan työhönsä. Kolmea kuukautta ennen kuolemaansa!! Hän ei valittanut vaikka rahaa ei tullut, sillä eihän jaksanut enää valittaa. Tilanne muuttui kun itse henkilökohtaisesti kävelin ko. virkailijan luokse ja selvitin hänelle tiukasti ja vihaisesti miten asiat ovat. Hetken tämä ystäväni sai olla rauhassa, hetken nauttia Suomen hyvästä sosiaaliturvasta, ennen kuin kuoli pois....
Tarinoita on todella monta ja sinun tarina niitä onnellisempia - ei siis ihme jos positiivisuutesi on säilynyt.Onnea sinulle!
Ongelmana tässä keskusteluryhmässä on, että aina tietyt ihmiset syyllistävät työttömiä, vaikka eivät tiedä mitään kyseisten ihmisten tilanteesta. Siis ei haluta ajatella asioita kuin itsensä kannalta. Voi kun se olisikin niin helppoa, että sairastumisen jälkeen yksi ammatinvaihto riittäisi ja terveydentilakin pysyisi samana loppuelämän. Itse vaihdoin ammattia yli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen saanut olla töissä vajaat kaksi vuotta. En jaksa listata, mitä kaikkea tässä on näinä vuosina yritetty.
miten voit väittää, että olen hyväkuntoinen.
Minulle lääkäri ehdotti eläkettä kuntoni vuoksi.
Se siitä hyväkuntoisuudesta.
Ja kuten sanottu jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Toisen ratkaisuista ei tarvitsisi syyllistyä tai tuntea huonommuutta.
Vielä, paljon on heitäkin, joilla asiat ovat rullanneet yhtä hyvin kuin minulla, ne tarinat eivät vain kiinnosta ketään.
Jos jaksat kertoa omaa tarnaasi..miten kouluttauduit ja mitä sen jälkeen...
On ihan mukava lukee myös toisten kokemuksia tietää että on muitakin ja on paljon jotka samassa tilanteessa kun minä..
No ei mun mielestä tässä kukaan ole tyttömiä sen enempää mollanut. Kyllä usein on niin että työttömät itse kuvittelevat tulevansa mollatuiksi ja vetävät herneitä aika herkästi nenukkaansa.
Sitäpaitsi en ole vielä tavannut työtöntä joka ei itse itseään mollais.
Ei pitäis repiä aihetta aiheettomasti..