Kokemukseni AA:sta

Siellä istuu ringissä 10 ukkoa, iältään 60-80 vuotta, ja kaikki ovat entisiä rakennustyöläisiä tai huoltofirmojen miehiä. Suurin osa ajasta kuluu siihen, kuinka muistellaan vanhoja hyviä aikoja ennen raitistumista.

Aikoja, jolloin juotiin kaksin käsin viinaa ja työhommien ohessa pyöritettiin erilaisia hämäräbisneksiä, hakattiin pesäpallomailoilla teho-osastolle viina- ja huumevelallisia, katkottiin käsiä ja jalkoja kapakkatappeluissa, käytiin välillä linnassa jne. Tietysti myös kuvailtiin myös yksityiskohtaisesti vanhoja työjuttuja. On näitä nähty.

Kävin paikallisessa ryhmässä, ja kyllähän ne siellä olivat ilmeisesti enimmäkseen raittiina pysyneet, mutta asiasisältö oli tuollaista. Ja sitten siellä oli yksi läheisriippuvainen tyyppi, joka takertui minuun kuin viimeiseen oljenkorteen. Erehdyin antamaan hänelle puhelinnumeroni, ja sitten alkoi tulla öisin itkunsekaisia soittoja ja vuodatusta, kuinka kaikki menee pieleen.

Toinen tyyppi paasasi usein kokouksissa vihaansa kristinuskoa kohtaan ja julisti isoon ääneen omaa uskonnollista ajatteluaan. Vuoden verran jaksoin käydä, pari kertaa viikossa. Se riitti.