Moniniko oikeasti kokenut todellisia persoonalli-
suuden muutoksia syötyään masennuslääkkeitä?
Eli käytännössä tarkoitan tätä:
Lisääntynyt itseluottamus sosiaalisuus aktiivi-
suus optimistisuus=uusi elämä.
suuden muutoksia syötyään masennuslääkkeitä?
Eli käytännössä tarkoitan tätä:
Lisääntynyt itseluottamus sosiaalisuus aktiivi-
suus optimistisuus=uusi elämä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaan lääkkeet nostaa sinut toimiessaan kutakuinkin toimintakykyiseksi henkilöksi. Tosin se nousu on hidasta ja tarvitsee omaakin panosta.
ei voi käsitellä noin ylimalkaisesti. Todellinen uupumus on vakava paikka, mutta hyvällä masennuslääkityksellä ja siihen yhdistetyllä terapialla masennuksesta selviää vähitellen. Toki itse pitää myös ponnistella ja eritellä masennukseen johtaneita syitä. Terapiassa saa purkaa tuntemuksiaan ja hyvä psykiatri on todella suuri tuki. Kaikki tällainen käsittely vie kuitenkin aikaa monia kuukausia, joskus vuosiakin, mutta se kannattaa. Masennuslääkkeet ovat nykyään niin hyviä, ettei niihin tule riippuvuutta, joten niitä on turha pelätä, sen voin sanoa omasta kokemuksestani. Minä söin noin vuoden verran Cipramilia, joka osoittautui todella tepsiväksi. Itsetuntoni nousi vähitellen ja vaikka masennuksen pahimmassa vaiheessa tunsin, että minulla ei ole ihmisarvoakaan, kun terapiassa olin käynyt melko pitkään, huomasin olevani arvokas ihminen. Se oli tosi nostattavaa. Sen jälkeen olen uudelleen päässyt mitä moninaisimpiin töihin ja minuun on luotettu ja annettu varsin haastaviakin töitä.
Tyytyväinen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen vajaan kuukauden ollut lääkityksessä. Välillä olo on parempi välillä taas huonompi kuten nyt. Mutta sen olen jo huomannut, että silloin kun olo on parempi niin se todella myös on sitä. Minä toivon joskus vielä palaavani entiselleni. Usko on tosi lujilla ja asia jonka takia masennuin ei ole mikään helposti ohitettava. Pahimmoillaan tarvitaan aikaa 15 vuotta.
kannustaa sinua ajattelemaan positiivisestsi. Minulla eräs sukulainen sanoi, että masennus on sairaus siinä kuin muutkin sairaudet ja siitä tosiaan voi parantua. Silloin masennuksen syvimmässä vaiheessa en sitä uskonut, mutta myöhemmin huomasin sen olevan totta. Sairastin keskivaikeaa masennusta ja sain siihen lyhytterapiaa. Julkisuudessa lyhytterapiaa välillä vähätellään, mutta minun tapauksessasi se auttoi ratkaisevasti – kaikille se ei varmaan sovi, mutta psykiatrit ovat päteviä määrittelemään, kenelle sitä määrätään. Masennuslääkitys yhdistettynä lyhytterapian kanssa paransivat minut, mutta toki itsekin työskentelin aktiivisesti ja jäsensin uupumukseen johtaneita tapahtumia ja ihmisten käytöstä. Lääkäri sanoi minulle, että uupumus on aina uuden alku. Se tuntui kummalta ajatukselta, mutta nyt allekirjoitan sen täysin: nykyään olen paljon rohkeampi, monta kokemusta rikkaampi kuin ennen masennusta. Pitää myös olla itselle armollinen, se on todella vaikeaa joskus. Toivon, ettet tuijota liikaa tuohon mainitsemaasi 15 vuoteen, vaan ajattelet mieluummin, että parantuminen voi kestää vuosia. Paljon tsemppiä sinulle.
Kiitän sinua uudesta hyvästä kirjoituksesta. Niissä on sanomaa ja sisältöä ainakin minulle. Minun tilanteeni on hankala. Olin taas tänään psykiatrin luona puhumassa ja kuuntelemassa. Välillä tiedostan selkeästi ongelmani ja siirrän sen sivuun mutta heti kun oloni on heikompi ongelma kaatuu päälle. Olo on yhtä sekavaa myllerrystä. Sinun kirjoituksesi antavat aihetta miettiä ja pohtia ongelmien syvyyksiä. Toivon itsekkin etten tarvitsisi 15 vuotta mutta ongelmani on kapea ja pitkä. Kiitos kannustuksesta. Jos joskus jaksat niin kirjoita lisää. Pidä itsestäsi huolta, minäkin koitan pitää itsestäni.
olen eläämääni nyt, kärsittyäni ensin monen vuoden kovan ja taantumisen masennksen,olen syönyt 10 vuotta pientä annostusta masennus ja paniikkihäiriön etstolääkitystä ,ja voin elää aivan normmalia ja sosiaalista elämää, jota en pystyisi elämään ilman tota estolääkitystä ,joka on tosi pieni annostus. en tiedä voiko sitä sanoa onnellisuus pilleriden syyksi,minusta se nimitys on väärä ei tee onnelliseksi,on minulla ainakin ollut suruakin mutta enemmän iloa,
millainen estolääkitys sulla on käytössä?
ja miten määrittelet sopivan annostuksen?
mitä lääkäri tuosta tykkää?
mulla on käytössä efexor,määrä nyt 50mg.