Oon hokenut itselleni ettei kukaan välitä. Koittanut siis pitää pään kylmänä.
Joten miksi välität, vaikka olet satuttanut?
En tiedä voinko ymmärtää.
Tiedän että oon aika raskas ihminen. Olin varmaan ongelma sullekin.
Joten ois hyvä jos voisin pitää tuskan itselläni.
Sen opettelu on vaikeaa. Ehkä siksi hoen että kukaan ei välitä. Jotta voisin elää valheessa, ja edes hemmetti ottaa toiset ihmiset kuten sinut huomioon.
Silti hädän hetkellä olin epätoivoinen ja soitin sulle. Onneksi et ole koskaan vastannut.
Mutta se auttoi mua rauhoittumaan. Mun ei kuitenkaan pitäisi tehdä niin, joten joku muu keino rauhoittua paniikissa pitäisi olla.
Minusta on ollut ongelmaa ystävälle. Häneen olin yhteydessä ensin. Hän ei jaksa sitä. Ehkä siksi et halua olla tekemisissä. Ehkä olet jo kokenut tällaisen ihmisen, etkä jaksa sitä.
Se on hyvä että pidät huolen itsestäsi vaikka olen myös ollut katkera siitä.
Toisaalta toisiin tukeutuminen on heikkoa. Osa minusta ei halua olla vaivaksi, osa kaipaa turvaa. Luottamusta... joka on petetty niin monta kertaa, myös sinun toimesta.
Kuinka moni on jättänyt minut ja tunteeni huomiotta. He voivat sanoa olevansa pahoillaan, tunteakseen olonsa paremmaksi asiasta.
Ehkä ymmärrän mun hyväksikäyttäjän pointtia anteeksipyynnön merkityksettömyydestä paremmin nyt.
Mutta... sillä on silti merkitystä. Siihen tulen aina uskomaan. Sillä on painoarvoa, vaikka joku itsekäs hirviö väittäisi ettei ole.
Haluan sinuun luottaa ja tukeutua sisimmältäni. Mutta tiedän ettei pitäisi.
Ei pitäisi tukeutua toisiinkaan.
Mun on pärjättävä yksin. Mielikuvitusystävät toi turvaa... ja nyt ne on vaan takaisin mun koko persoonassa. Poissa. Haluaisin jutella itsekseni mutta tulisi fiilis että näyttäisin varmaan sekopäältä ulkopuolisten silmin.
Siis ehkä vihdoinkin voin ottaa toisia ihmisiä paremmin huomioon. Nähtäväksi jää, miten jaksan pärjätä vain pehmolelujen henkisellä tuella.
Tottakai, mua kuunnellaan hoitopuolella.
Mutta se on heidän työnsä, se on kylmä fakta, ja vaikka he aidosti minusta välittäisi, ja tiedän, että ainakin yksi välittää, niin...
En ihan ole varma, ulottuuko se heidän välittämisensä minuun asti.
Minuun on vaikea ulottua.
Ehkä sinä ulottuisit, mutta tämä on... minun ja trauman syytä, ja... et missään nimessä ole velvollinen.
On hyvä että suojelet itseäsi.
Kunpa olisin pystynyt samaan.
Otin kaikki luodit ja ohjukset sydämmeen enkä tiedä onko se minusta tehnyt vahvempaa.
Se on kuitenkin muuttanut minua.
Olen... erilainen nyt... ja ehkä se voi olla hyvä asia.
Olin aika optimistinen unelmoija joskus. Tämä ominaisuus myös tuhosi minut koska se loi paradoksin todellisuuden ja minun mielen väliin.
Nyt olen kylmässä todellisuudessa ja osa minusta itsepäisesti haluaisi unelmoida.
Pidän mielessä että on parempi unelmoida jostain, mikä on täysin omissa käsissä.
Toiset ihmiset ovat... heillä on oma mielensä.
Joten vaikka tahtoisin unelmoida sinusta, ja olen myös unelmoinut, paljon, minun ei pitäisi tehdä niin.
Ehkä kaiken jälkeen, olet vain varma, ettet halua minua. Näit minut kärsimässä pahimmassa helvetissä, eikä se varmaan ollut kaunista. Näit myös kaikki rumat puoleni minusta jotka suuntasin vahingoittuneena sinua kohti.
Älä sitten satuta toisia ihmisiä, jos et halua, ettei toinen reagoi siihen mitenkään.
En kyennyt huomioimaan sinua. Se varmaan oli mikä johti siihen että satutit.
Teit henkistä väkivaltaa minulle. Minä mokasin. Mikään näitä ei muuta.
Enkä voi antaa anteeksi, jos anteeksi ei pyydetä.
Annan kuitenkin anteeksi itselleni.
-nukke, alle 30v nainen Keksi-Suomesta 🍪
Joten miksi välität, vaikka olet satuttanut?
En tiedä voinko ymmärtää.
Tiedän että oon aika raskas ihminen. Olin varmaan ongelma sullekin.
Joten ois hyvä jos voisin pitää tuskan itselläni.
Sen opettelu on vaikeaa. Ehkä siksi hoen että kukaan ei välitä. Jotta voisin elää valheessa, ja edes hemmetti ottaa toiset ihmiset kuten sinut huomioon.
Silti hädän hetkellä olin epätoivoinen ja soitin sulle. Onneksi et ole koskaan vastannut.
Mutta se auttoi mua rauhoittumaan. Mun ei kuitenkaan pitäisi tehdä niin, joten joku muu keino rauhoittua paniikissa pitäisi olla.
Minusta on ollut ongelmaa ystävälle. Häneen olin yhteydessä ensin. Hän ei jaksa sitä. Ehkä siksi et halua olla tekemisissä. Ehkä olet jo kokenut tällaisen ihmisen, etkä jaksa sitä.
Se on hyvä että pidät huolen itsestäsi vaikka olen myös ollut katkera siitä.
Toisaalta toisiin tukeutuminen on heikkoa. Osa minusta ei halua olla vaivaksi, osa kaipaa turvaa. Luottamusta... joka on petetty niin monta kertaa, myös sinun toimesta.
Kuinka moni on jättänyt minut ja tunteeni huomiotta. He voivat sanoa olevansa pahoillaan, tunteakseen olonsa paremmaksi asiasta.
Ehkä ymmärrän mun hyväksikäyttäjän pointtia anteeksipyynnön merkityksettömyydestä paremmin nyt.
Mutta... sillä on silti merkitystä. Siihen tulen aina uskomaan. Sillä on painoarvoa, vaikka joku itsekäs hirviö väittäisi ettei ole.
Haluan sinuun luottaa ja tukeutua sisimmältäni. Mutta tiedän ettei pitäisi.
Ei pitäisi tukeutua toisiinkaan.
Mun on pärjättävä yksin. Mielikuvitusystävät toi turvaa... ja nyt ne on vaan takaisin mun koko persoonassa. Poissa. Haluaisin jutella itsekseni mutta tulisi fiilis että näyttäisin varmaan sekopäältä ulkopuolisten silmin.
Siis ehkä vihdoinkin voin ottaa toisia ihmisiä paremmin huomioon. Nähtäväksi jää, miten jaksan pärjätä vain pehmolelujen henkisellä tuella.
Tottakai, mua kuunnellaan hoitopuolella.
Mutta se on heidän työnsä, se on kylmä fakta, ja vaikka he aidosti minusta välittäisi, ja tiedän, että ainakin yksi välittää, niin...
En ihan ole varma, ulottuuko se heidän välittämisensä minuun asti.
Minuun on vaikea ulottua.
Ehkä sinä ulottuisit, mutta tämä on... minun ja trauman syytä, ja... et missään nimessä ole velvollinen.
On hyvä että suojelet itseäsi.
Kunpa olisin pystynyt samaan.
Otin kaikki luodit ja ohjukset sydämmeen enkä tiedä onko se minusta tehnyt vahvempaa.
Se on kuitenkin muuttanut minua.
Olen... erilainen nyt... ja ehkä se voi olla hyvä asia.
Olin aika optimistinen unelmoija joskus. Tämä ominaisuus myös tuhosi minut koska se loi paradoksin todellisuuden ja minun mielen väliin.
Nyt olen kylmässä todellisuudessa ja osa minusta itsepäisesti haluaisi unelmoida.
Pidän mielessä että on parempi unelmoida jostain, mikä on täysin omissa käsissä.
Toiset ihmiset ovat... heillä on oma mielensä.
Joten vaikka tahtoisin unelmoida sinusta, ja olen myös unelmoinut, paljon, minun ei pitäisi tehdä niin.
Ehkä kaiken jälkeen, olet vain varma, ettet halua minua. Näit minut kärsimässä pahimmassa helvetissä, eikä se varmaan ollut kaunista. Näit myös kaikki rumat puoleni minusta jotka suuntasin vahingoittuneena sinua kohti.
Älä sitten satuta toisia ihmisiä, jos et halua, ettei toinen reagoi siihen mitenkään.
En kyennyt huomioimaan sinua. Se varmaan oli mikä johti siihen että satutit.
Teit henkistä väkivaltaa minulle. Minä mokasin. Mikään näitä ei muuta.
Enkä voi antaa anteeksi, jos anteeksi ei pyydetä.
Annan kuitenkin anteeksi itselleni.
-nukke, alle 30v nainen Keksi-Suomesta 🍪
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvää 1. adventtia. Hoosianna, Daavidin poika
Joulu tulee, herramme syntymäpäivä. Iloitse tästä sunnuntaista, tästä alkaa joulun odotus.
Hyväksyt, miten väärin olet jossain tilanteessa tai jonkun henkilön kohdalla ihan oikeasti toiminut, et voi aidosti pyytää anteeksi itseltäsi (etkä siten oikeasti muiltakaan). Menneisyyden kokemuksiisi ja esim. omiin valintoihisi tai käytökseesi liittyvä kovin kipu voikin nousta pintaan juuri silloin, kun luulit jo vihdoin päässeesi yli niistä menneistä ”sattumuksistasi” ja moisesta kypsymättömyydestäsi, uskoit jo viimeinkin muuttuneesi pysyvästi siksi paremmaksi ihmiseksi.
Toki oletkin jo muuttunut, egosi alta löytyvää syvällisempää minuuttasi kohti, koska muutenhan et olisi vielä valmis ottamaan opiksi etkä kohtaamaan kipuasi.
Henkisen kasvun matka on kuin pitkä polku, jossa etenet aina uusiin upeisiin näköalapaikkoihin. Niistä näkee yhä kauemmas, laajemmin ja syvemmin, sinuun itseesi. Ja sitä kautta ympärillesi. Muut ihmiset ja asiat. Mahdollisuuksia, jotka vielä aiemmin ohitit. Mitä selkonäköisemmäksi kehityt itsesi katsomisessa, sitä yksityiskohtaisemmin voit nähdä myös ne osat sinusta, joita et aiemmin uskaltanut kohdata.
Olet siis päässyt eteenpäin elämässäsi, kun et enää anna menneisyytesi vain raahautua varjona perässäsi, vaan voit nähdä sen myös valoineen..
Syyllisyys vanhoista toimintamalleistasi tai yksittäisestä virheestäsi voi kalvaa todenteolla sitten, kun olet vihdoin valmis näkemään sen kaiken.
Kasvukipusi saa nousta tietoisuuteesi, kun olet valmis kohtaamaan silmästä silmään oman itsesi, menneisyytesi ja nykytodellisuutesi.
Tulevaisuutesi ei voi rakentua harhaluuloille ja kuvitelmille itsestäsi, vaan sille nykytodellisuudellesi, johon menneisyytesi kipeimmätkin koettelemukset sinut ohjasivat.
Ehkä kantapään kautta ja kiertoteitse, mutta vihdoin olet tässä.
Kun olet jo edennyt tarpeeksi pitkälle tällä henkisen kasvun polullasi, hyväksy se, että aina välillä tulee näitä risteyskohtia, jossa jo osaltaan parempaan muuttunut elämäntilanteesi tai ainakin hioutunut maailmankatsomuksesi ja itsetuntemuksesi saattaa sinut tälle yhä avarammalle näköalapaikalle oman itsesi syvyyksiin.
Niihin synkimpiinkin syövereihin, joihin et aikaisemmin ollut halukas etkä siksi myöskään kyvykäs kurkistamaan.
Jälleen uuteen paikkaan, josta sinun ainoa keino päästä eteenpäin on se vaikein: rehellinen anteeksianto itselle.
Kyky kohdata itsesi keskeneräisenäkin edellyttää vahvaa tahtoa kasvaa ja aito anteeksi antaminen itselle on olennainen askel henkisen kasvun polullasi.
Pelkkä tahdonvoima ei tietenkään riitä muutokseen ilman konkreettisia keinoja niihin kurjimpiin koettelemuksiin, joilloin tahtoasi testataan:
”Kas tässä kurjin käytösmallisi, tahdotko todella tutkailla sitä niin juurta jaksain, että ymmärrät muutostarpeesi?”
”Kas tässä synkin salaisuutesi, tahdotko todella antaa sen nousta pintaan .
”Kas tässä olet sinä itse, juuri sellaisena kuin olet: oletko valmis todella hyväksymään ja rakastamaan itseäsi avoimemmin mielin, jotta todella annat itsellesi mahdollisuuden kasvaa, kehittyä ja elää elämäniloisemmin kuten tällä elämänmittaisella matkallamme aina olemme.
Ja vastaava sisäinen paini jokaisessa risteyskohdassa henkisen kasvun polullasi.
Se saattaa edellyttää sinulta pientä henkistä masokistisuutta, vai mitä arvelet….?
Anteeksianto itselle ja sen vahvistama syvällinen kasvu käynnistyy siitä maaperästä, jota olet valmis ruokkimaan monenlaisella hyvällä.
Vain käteviä kikkakolmosia ja rentouttavaa meditaatiota, ei nyt sentään.
Henkinen kasvu tarkoittaa väistämättä myös sen sisäisen sonnan tonkimista kaikessa rauhassa, sen mielenrauhan hetkellisen järkkymisen uhallakin.
Voit sukeltaa levollisemmin mielin vain sille syvyydelle, jonne kykenet ponnistamaan nykyhetkestäsi.
Koska menneisyytesi askeleet johtivat nykyhetkeesi, sinun on turha pelätä omaa varjoasi enää, vai mitä?
Yksi tärkeä vaihe kasvun ja itsensäkehittämisen polulla on anteeksi antaminen itselle. Sitä saakin harjoitella sitä useammissa kysymyksissä, mitä valmiimpi on vastaanottamaan vaikeatkin vastaukset.
Totuuden, jota niin kovasti etsit itsestäsi, haluamatta välttämättä kuitenkaan kuulla sitä kaikkea. Itse kutsun niitä ”jackpoteiksi”, koska ne lunastamalla voitat itsesi yhä vahvemmin puolellesi.
Ja olet jälleen askeleen lähempänä itseäsi.
Hämmennystä ja ahdistusta,tärinää, pääkipua, vatsanväänteitä, univaikeuksia,….
kyyneleitä ”ilman syytä” tai jopa musertavaa surua ja itsesäälissä rypemistä
pakottava tarve ohittaa asia mahdollisimman nopeasti ikäänkuin sitä ei olisikaan (”Olen jo päässyt yli siitä, se ei tunnu eikä kosketa”)
kaikkien kasvukeinojen käyttöönotto kertaheitolla ilman todellista pysähtymistä ja ymmärrystä (”Nyt selätän tämän äkkiä ennen kuin se selättää minut ja joutuisin näkemään kuin hidastetun elokuvan omasta rumuudestani!”)
Tai toimintaa tunteiden turruttamiseksi, esim. ylenmääräistä liikuntaa tai herkuttelua/tissuttelua, töihin tai harrastuksiin tai vaikkapa sivusuhteisiin itseltään pakenemista…. you name it!
Avaa kuitenkin ensin joulukalenterista se ensimmäinen luukku.
https://youtu.be/ipXuTCkYg4I?si=LXrx3_Dg60BO3xVR 🎄☃️
Hieno kappale hyvää joulua kaikille ❤ ❤ ❤
🧑🎄 😊