Olen täysin burn out ja kärsin pahasta ahdistuksesta ja ptsd:stä. Vaikka mä olen auttanut muita, ei mulle heru apua tähän. Tuhat asiaa odottaa hoitamista ja mä itken sängyn pohjalla. Ruokahalu kateissa ja toivoton olo. Elämänhalu täysin poissa. En ole aina ollut tällainen, mutta elämä oli jossain vaiheessa liian rankkaa enkä palaudu enää tästä varmaan.
Musta ei ole enää mihinkään
Anonyymi-ap
21433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olisko mahdollista levätä välillä? Aina ei vaan jaksa.
Jos ei jaksa niin täytyy vaan koittaa jaksaa.
Olisko sulla mahdollista levätä välillä ja lopettaa tämä pre daattorimainen käytös näissä draamagupen teksteissä?
Olisiko sun mahdollista levätä ja jättää gubbe rauhaan? Ehkä gubbe onkin vain sinun päässäsi.
Ei burn out lähde pelkällä levolla, mutta hyvä pointti. Hermosto on jotenkin kärsinyt ja koitan alkaa tekemään maadoittavia asioita. Kärsin pitkittyneestä stressistä ja unettomuudesta ja ne tietysti kuormittaa. Se että kirjoitin tänne, helpottaa jo vähän. Se että joku vastaa hätähuutooni auttaa vielä vähän enemmän, kiitos. Tuntuu vaan että niitä vaikeita hoidettavia asioita tulee koko ajan lisää ja olen ihan tyhjä, loppu, ei kiinnostaisi, mutta kun täytyy. Ja mitä pidemmälle olen mennyt tässä tilassani, niin sen vähemmän on ihmisiä lähellä. Yksinäinen olo. Toki itsessänikin on vikaa, kun hermot on riekaleina, en kestä oikein ihmisiä. Mutta kyllä ihmiset myös häipyy, kun tulee ongelmia.
Ja tämä mun vastaus oli tuolle 11:34:43. Muita en noteeraa. Ap
11:43:34, siis 😏
En nyt sano moittiakseni tai esittää tietäväni tilanteesi, mutta. Ihmiset monesti häipyvät jos joku painii aina samojen ongelmien kanssa, vaikka yrittävät auttaa. Valittamista on raskasta kuunnella. Suvussani on ihmisiä, joilla ei ole asiat koskaan hyvin. Jos kysyy kuinka voit, niin aina tulee vikalista ja sen kuulemiseen väsyy. Samaan aikaan eivät kysy koskaan, että kuinka menee tai se kääntyy heihin itseensä, kun itsellä on aina isommat ongelmat olevinaan.
Jos sinulla on paljon vastuita, niin varmasti voit ottaa niistä taukoa ja ihmiset ymmärtävät. Ei sinusta ole mitään hyötyä kenellekkään siinä vaiheessa, kun kroppa ja pää sanoo täysin seis. Enne sitä pitää osata lopettaa.
Niinhän kerroin tuossa, eli tiedossa on. Olen ihan tietoinen millainen olen. On asioita, joita kukaan muu ei voi hoitaa tai hoida. Ja kyllä minä olen kuunnellut toisten jutut ja ongelmat, mutta riittää että sanon että nyt on vaikeaa, kun jotkut jo häipyy. Sitä ei ikään kuin siedetä minulta, kun mun pitäisi olla rautaa. Itse olen sitä mieltä, että oikeita ystäviä on vaikea löytää. En todellakaan vaadi paljoa, mutta joo.
Ja terapeutilla käyn, jotten kaada ongelmiani muille. Mutta toki yleinen pahoinvointini näkyy ulospäin ja sitä ei kestetä. En ole niin kuin sama. Ja mulle riittäisi ihan se, ettei hylättäisi, vaan pyydettäisiin porukkaan mukaan. Jo siitä alkaisi parempi vointi, kun tietäisi että joku välittää. Lähinnä olen itse erakoitunut, etten vaan kuormittaisi muita. Ja olen aina tsempannut, kun olen ollut ihmisten kanssa ja toisaalta on tullut myös siitä itsessään parempi olo kun on ollut mukana. Asiat mitä mulle on tapahtunut tänä vuonna, on aivan kamalia terapeutinkin mielestä. Ja hän on aika kovissa liemissä keitetty kuitenkin. Ap
Ja on pari ihmistä, jotka varmasti auttaisi kun pyytäisin. Mutta heillä itsellään on rankkaa ja paljon töitä, niin en halua vaivata. Ap
Ja jotenkin nyt mietityttää se, että ei saisi edes tänne ruikuttaa, kun joku epäili tuolla että olen "kestomarttyyri, joka on aina negatiivinen ruikuttaja. En tosiaan uskalla sanoa mitään, kun ei ihmiset ymmärrä tiettyjä juttuja, jollei ole juuri siitä omakohtaisia kokemuksia. Ja ymmärrän senkin, että myös muilla on vaikeaa. Ja haluan eteenpäin niin, että elämä olisi hyvää. En ole sellainen, joka elää ruikutuksesta ja haluaa jäädä sellaiseen olotilaan. Tämähän on täysin sietämätöntä minulle ja etsin tästä ulospääsyä. Ap
Ehkä tämä sun koutsattava on sun omassa päässäsi ja sulla on viehtymys nähdä naisoletetut heikkoina itkuiitoina?
Hyvä kun etsit ulospääsyä ongelmista. Saa ruikuttaa ja puhua, se helpottaa. Ystävältä kannattaa kysyä saako keventää pahaa mieltä, yleensä siihen suostutaan.
Toivon sinulle mielenkiintoista matkaa parempaan elämään.
En oikein muuta osaa kuin toivottaa jaksamista. Välillä elämässä tuntuu olevan rankkoja jaksoja, sulla on nyt sellainen. Ilon hetket voi olla vähissä, vaikka niitä yrittäisi kerätä. Toivon, että saisit elämääsi hyviä asioita. Toivottaa tuo 11:43:34
Kiitos! Kyllä mulla on vielä ihmisiä, jotka kuuntelee. Mutta en voi aina vaan valittaa, asioita on paljon. Sellaista konkreettista apua on vaikeampi saada. esim. joidenkin asioiden hoidossa olen välillä ihan hukassa. Ja sitten on surua niistä ihmisistä, jotka käänsi selän tai jopa hyväksikäytti jollain lailla. Suurimmat ongelmat varmaan on tuo pitkittynyt stressi ja ptsd, ne kun ei häviä puhumalla. Paljon tsemppiä elämässä myös sinulle!
Kiitos paljon sinulle! Varmasti tulee vielä kuntoon, kunhan opin sietämään omaa ja asioiden keskeneräisyyttä. Kaikkea hyvää myös sinulle toivon!
Olen myös työuupumuksen läpikäynyt ja edelleen vaikka työt jo päättyneet kärsin jos vastaan tulee vähänkin tressaavia asioita niin taas mennään samoihin olotiloihin eli yöuni häiriintyy ja kärsin epävarmuudesta osaanko niitäkään asioita tehdä mitkä oli helppoja aiemmin. Itsetunto jotenkin mennyt. Olen ollut aina sellainen perfektionisti mikä on hankala piirre kun siitä on vaikeaa päästä eroon en tiedä onko persoonallisuustyyppi jota ei voi muuttaa. Nyt vaan tulee helposti se tunne että meneekö joku taas pieleen ja mitä siitä seuraa.
Miten sitä pääsis sellaiseen olotilaan että kaikki on ihan ok ja sujuu kyllä kun en stressaa.😊
Kestomarttyyrit ovat asia erikseen. He eivät tiedä, miltä tuntuu kun on oikeasti paha olla. Itselläni on ahdistuneisuushäiriö ja se on kyllä melkoista kamppailua päivästä toiseen. Olen silti kyennyt käymään töissä ja se on parasta terapiaa kun huomaa että pärjää ja osaa kaikesta huolimatta. Kotioloissa olen ahdistuneempi enkä tahdo saada asioita tehtyä. Sanoitat tilannettasi tosi hyvin ja osaat ajatella asioita monelta kantilta. Jos ihmiset eivät siitä huolimatta ymmärrä, kertoo se mielestäni jonkinlaisesta yksinkertaisuudesta. Toivon sydämestäni että tilanteesi paranee. Me ollaan se ansaittu.
Osaan samaistua tuohon kertomaasi . Olen aiemmin käynyt jo loppuunpalamisen läpi pari kertaa ja sieltä oli aika rankkaa nousta. Tällä kerralla tuntuu vielä haastavammalta. Olen todella tunnollinen ja jos epäonnistun tai mokaan jotain, syytän itseäni siitä todella ankarasti. Kyllähän sitä tiedon tasolla sen tietää, että itselleen pitää olla lempeämpi, mutta en ole tyytyväinen itseeni nyt tässä kohtaa.
Ennen pystyin vaatimaan itseltäni enemmän, kun olin voimissani vielä. Nyt on toisin. Asiat ei enää palaa ennalleen ja sitä on vaikeaa hyväksyä.
Ja nyt, tässä kohtaa, päästän irti siitä täydellisyyden vaatimuksesta. Kun pääsen rennompaan olotilaan, jaksan viedä asioita eteenpäin. Tehdä parhaani. Ja hyväksyä omat rajoitteeni.
Haluan hyväksyä itseni tällaisena vajaavaisena, mutta hyväntahtoisena, joskus hupsuna, joka tekee virheitä kuten kaikki. Aamen.
Hyvä että olet pystynyt käymään töissä. Monesti työ on terapiaa siinä kohtaa, kun se pitää sinut liikkeessä ja päivärytmi pysyy kunnossa.
Kun ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, niin se ei kuulu heidän ymmärryskategoriaan, kun joku muu on vahvasti kokeva ja tunteva. Mutta onneksi on myös kaltaisiani, jotka kamppailevat jossain muualla, ihan samoista asioista.
Ja kiitos, toivon sinulle myös pelkkää parasta sydämestäni. Niin ollaankin ansaittu.