Miten sanon isälleni että hänen on lopetettava viinan läträäminen? Hän on jonkun aikaa juonut aika urakalla ja kaiken näköisiä pikkujuttuja on alkanut tapahtua viinan vaikutuksesta. Nyt on tilanne riistäytynyt käsistä kun isä on kadonnut koirani (kyllä, minun koirani) kanssa jonnekin ulos. En tiedä lieköhän putkassa selviämässä ja koira ties missä, mutta tämä on jo liikaa. Isä ei kuitenkaan tajua itse ja nyt minä kyllä sanon, en tiedä miten. Sanonko kiltisti että nyt on mennyt yli, vai otanko tappolinjan että nyt jos ei se perkele lopu..!!
Äiti sanoo että se on otettava tappolinja, mutta minä tiedän että isän juomiseen löytyy syy ja haluaisin rauhassa ottaa asian esille enkä vain lisätä ahdistustaakkaa.. tietääkö siis joku miten kannattaa menetellä??
Äiti sanoo että se on otettava tappolinja, mutta minä tiedän että isän juomiseen löytyy syy ja haluaisin rauhassa ottaa asian esille enkä vain lisätä ahdistustaakkaa.. tietääkö siis joku miten kannattaa menetellä??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuu tutulta toi perhe-asetelma! isä ottaa ja muut kattoo! Ehkä tappo linja auttaa ehkä ei! kyl sitä kannattaa koittaa.. Ehkä herää siihen tilanteeseen.. mut herätettiin älyttömästi vaik ei ollut ku yks virhe.. Muijan äiti ja muija päätti kaataa isän juomisen mun syyksi ja tyydyttää näin epäonnistuminen isän kohdalla! Mut voimia ja hyvää loppu jussia...
vastaukseni tuohon pari riviä ylemmäksi, otsikkoon "Taas kävi näin", ja osa siitä pätee sinunkin kysymykseesi.
Niin ikävältä kuin se tuntuukin, epäilen ettei sillä ole mitään merkitystä puhutko isällesi hyvällä vai otatko tappolinjan; jos hän on alkoholisti niin kukaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa hänen juomiseensa, ei hyvällä eikä pahalla. Kyseessä on sairaus, ei luonteenheikkous tai selkärangattomuus tms. Yhtä hyvin diabeteksen tai verenpainetaudin voisi parantaa käskystä kuin alkoholismin.
Toivottavasti isäsi itse havahtuu hakemaan apua. Itse olen saanut sitä AA:sta, joten suosittelen sitä tietysti muillekin. Muita vaihtoehtoja ovat mm. A-klinikka ja A-kilta.
Tutustu sivustoon http://www.aal.fi/ ja yritä löytää apua itsellesi, koska vain itseesi ja omaan elämääsi voit vaikuttaa.
Voit löytää jotain.. http://www.al-anon.fi/ ..toivottavasti.
Ihan oikeasti painukaa helvettiin noiden "alkoholismi on sairaus"-tyylisten argumenttien kanssa. Se on itseaiheutettu sairaus ja siitä paranee jos ottaa nollatoleranssin alkoholin kanssa. Toinen vanhemmistani oli puoli vuotta juomatta ja jussina kaikki hän ratkesi taas ja tiedän että putki loppuu sitte ku se kusipää joutuu taas sairaalaan tai kuolee(toivottavasti). Tiedän että se ties iteki miten käy jos se ottaa. Oma valinta. Surettaa vaan ku just saatiin sen kans välit parempaan kuntoon ku mitä ne on ikinä ollu ja sitte se päättää heittää kaiken kankkulan kaivoon.
Kyllä sulla on siinä suhteessa homma hakusessa, ettet pysty hyväksymään alkoholismia sairautena muiden joukossa.
Kuitenkin on tehty hirveät määrät hyviä tutkimuksia, joiden mukaan taipumus sairastua alkoholismiin on perinnöllistä, kuten taipumus saiastua mielenterveysongelmiinkin. Sairastuminen sitten taas tapahtuu ympäristötekijöiden vaikutuksesta, kuten esim. mallioppiminen, stressi, ahdistus, kyvyttömyys puhua asioista ja siten selvitellä ongelmallisia tilanteita etc.
Itse olen vuosien saatossa päässyt oikein aitiopaikalta seuraamaan alkoholisteja ja heidän käyttäytymisprossessiaan. Ensin oman isäni, sitten entisen aviomieheni ja hänen isänsä järjestämiä alkoholistinäytöksiä on piisannut minun elämässäni, eivätkä vieläkään ole loppuneet, koska lapseni on alaikäinen ja siksi joudun edelleen puuttumaan entisen mieheni juomaputkiin ajoittain.
Joskus nuorempana olin vihainen ja raivosin kaikille enkä halunnut olla tekemisissä ryyppävien läheisteni kanssa. Vanhemmiten olen viisastunut ja huomannut, ettei raivoaminen humalaiselle mitään auta. Siinä sitä menee vaan energiat meikäläiseltä kankkulan kaivoon. Parasta ottaa asiat puheeksi sitten kun vastapuoli on selvinnyt ja kykenee ajattelemaan jäljellä olevilla aivoillaan jotakin.
Omaa isääni olen käyttänyt ajoittain esimerkkitapauksena siitä miten paskamaisesti voi juomiselle tulla loppu...tuli pari aivoinfarktia ja elämä siirtyi pyörätuolitasolle. Kamalaa, että niin kävi, mutta loppuipahan viinan kanssa läträäminenkin.
Enhän minä tietysti ole mikään sinua, vierasta neuvomaan, mutta ehdottaisin kuitenkin, että hakisit jostain alan keskusteluryhmästä apua ja tukea omaan vihaasi, helpottaisi elämää ja asioiden käsittelyä sekä ymmärtämistä.